Viivadiagrammi
Viivakaavio eli viivadiagrammi on diagrammi, jossa kuvataan muuttujia koordinaatistoon merkittyjen pisteiden kautta piirretyillä suorilla viivoilla. Y-koordinaattina on määrää kuvaava jatkuva lukuarvo ja x-koordinaattina yleensä tasavälisiä aikavälejä. Viivakaaviota käytetään useimmiten oletetun ajallisen muutoksen kuvaamiseen, eikä se sovellu epäjatkuvien asioiden tai ilmiöiden kuvaamiseen yhtä hyvin kuin jotkin muut kaaviot.[1]
Ominaisuudet
Viivakaavion kaikki x- ja y-arvot ovat yleensä nollaa suurempia. Joskus y-arvot voivat olla myös negatiivisia.[2] Samassa koordinaatiossa voi olla useita viivoja, jotka erotellaan eri värein tai muin keinoin.[3] Kuvion taustalla olevat ohuet vaakasuuntaiset hilaviivat ovat viivadiakaavioissa yleensä tarpeellisemmat kuin muissa kaaviotyypeissä.[4] Arvoja edustavat pisteet voi kaavion luonteesta riippuen merkitä viivaan tai jättää merkitsemättä. Pisteet tulee merkitä etenkin, jos ne edustavat todellisia havaintoja mutta niiden välissä oleva muutos on pelkkä arvaus.[5] Määräasteikko alkaa nollasta silloin, kun kaaviolla pyritään ilmaisemaan vaihtelun osuus kokonaismäärästä; muussa tapauksessa määräasteikko voi alkaa ylempääkin.[6]
Viivakaavion x- ja y-akselien suhdetta kutsutaan aspektisuhteeksi. Sitä muuttamalla saadaan kehitys näyttämään joko voimakkaalta tai lievältä. Perusohje kehitystä kuvaavattaessa aspektisuhteelle on se, että tasaisen muutoksen pitäisi näkyä 45 asteen kulmassa kulkevana viivana.[7]
Tyyppejä ja muunnelmia
Jos viivakaavion luokka-akseli ei ole tasavälinen, on kyseessä xy-kaaviona tehtävä murtoviivakaavio.[8][9] Kun murtoviiva pehmennetään, saadaan käyräkaavio.[10] Kun havaintopisteet piirretään vaakaviivoiksi, saadaan porraskaavio.[11]
Sädekaavio eli tutkakaavio on polaarikoordinaatistoon piirretty viivakaavio. Sitä käytetään etenkin sulkeutuvien ilmiöiden kuvaamiseen, kuten päivän tai vuoden aikana tapahtuvat muutokset.[12] Sitä käytetään nykyisin myös koripallossa kuvaamaan pelaajan suorituskyvyn osa-alueita ja antamaan sitä kautta yleiskuvan hänen pelityylistään.[13]
Aluekaaviossa koko viivan tai viivojen alle jäänyt alue on väritetty tai rasteroitu. Arvoja kuvaa alueen pinta-ala, joten pystyasteikon akselin on lähdettävä nollasta. Tavallisesta viivakaaviosta tehdyssä moniosaisessa aluekaaviossa alueet jäävät ainakin osittain toistensa taakse, jolloin alueiden suhteita voi olla vaikea hahmottaa.[14][15]
- Summaviivakaavio eli pinottu aluekaavio on aluekaavio, jossa havaintosarjoja kuvaavat alueet on pinottu toistensa päälle ja jokaisen värialueen näkyvä pinta-ala edustaa kuvaamansa arvon osuutta. Kaikkein ylin viiva kuvaa kaikkien osien summaa.[16][15]
- Erotustyyppinen viivakaavio eli nauhakaavio esittää kahden toisiinsa vahvasti liittyvän ilmiön keskinäistä eroa, kuten syntyvyyden ja kuolleisuuden kehitystä. Siinä on väritetty viivojen väliin jäänyt alue, mutta ei niiden alapuolelle jäävää aluetta.[17] Nettoerotustyyppinen viivakaavio on muuten samanlainen kuin erotustyyppinen viivakaavio, mutta siinä viivat voivat leikata toisiaan, ja tällainen toinen erotusalue väritetään eri värillä.[18]
Lähteet
- Hämäläinen, Heikki; Kunnas, Oili: Diagrammiopas. WSOY, 1981. ISBN 951-0-10566-X.
- Karjalainen, Leila; Karjalainen, Juha: Tilastojen graafinen esittäminen. Pii-Kirjat, 2009. ISBN 978-952-9776-31-3.
- Kuusela, Vesa: Tilastografiikan perusteet. Edita, 2000. ISBN 951-37-3116-2.
Viitteet
- Kuusela, s. 78.
- Kuusela, s. 80.
- Kuusela, s. 85.
- Kuusela, s. 84.
- Kuusela, s. 87–88.
- Kuusela, s. 89.
- Kuusela, s. 90–91.
- Karjalainen, s. 32.
- Kuusela, s. 76–77.
- Hämäläinen & Kunnas, s. 43.
- Hämäläinen & Kunnas, s. 52.
- Kuusela, s. 103.
- Spider Graphs: Charting Basketball Statistics How To Watch Sports. Viitattu 20.4.2014.
- Kuusela, s. 95.
- Karjalainen, s. 34–35.
- Kuusela, s. 96.
- Kuusela, s. 98.
- Kuusela, s. 100.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viivakaavio Wikimedia Commonsissa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aluekaavio Wikimedia Commonsissa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sädekaavio Wikimedia Commonsissa