Viiva vinita – tavallisen ihmisen museo
Viiva vinita – tavallisen ihmisen museo on Timo Linnasalon ohjaama suomalainen draamaelokuva vuodelta 1991. Elokuva perustuu Ilpo Tuomarilan samannimiseen näytelmään, joka kantaesitettiin Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 1988. Sen tausta-aineistona on J. P. Roosin tekemä tutkimus suomalaisten ihmisten omaelämäkerroista.[1]
| Viiva vinita – tavallisen ihmisen museo | |
|---|---|
 Elokuvan juliste, Lauri Kanerva, 1991. |
|
| Ohjaaja | Timo Linnasalo |
| Käsikirjoittaja | Ilpo Tuomarila |
| Tuottaja | Heikki Takkinen |
| Säveltäjä | Ari Erkko |
| Kuvaaja | Tahvo Hirvonen |
| Pääosat | Irma Junnilainen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Filminor |
| Ensi-ilta | 13. helmikuuta, 1991 |
| Kesto | 72 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elokuvassa Lotta menee syömään ravintolaan ja kertoo monologin muodossa elämästään ja perheestään.[1]
Palkinnot
- Heikki Takkiselle myönnettiin Viitasaaren elokuvaviikoilla 1991 elokuvasta (yhdessä elokuvien Kadunlakaisijat ja Kiljusen herrasväen uudet seikkailut kanssa) Humanismin käsi -palkinto.[1]
- Irma Junnilainen voitti elokuvasta vuonna 1992 parhaan naispääosan Jussi-palkinnon.[1]
Lähteet
- Viiva vinita – tavallisen ihmisen museo Elonet. Viitattu 1.4.2021.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.