Viivästynyt unijakso

Kehon lämpötila ja vireystila vaihtelevat suunnilleen samalla tavalla joka vuorokausi[7]. Elimistön sisäinen kello säätelee kehon lämpötilaa ja melatoniinin tuotantoa. Nämä kaksi tekijää vaikuttavat olennaisesti siihen, miten ja milloin ihminen nukkuu. Nukahtamistaipumus on terveillä henkilöillä suurimmillaan aamuyöllä kello 2 ja 6 välillä, jolloin kehon lämpötila on alimmillaan ja melatoniinin tuotanto suurimmillaan. Ihmisen biologinen vuorokausirytmi on yli 25 tunnin pituinen, mutta päivänvalon säätelemä melatoniinintuotanto tahdistaa yleensä sisäistä kelloa niin, että vuorokausirytmi kutistuu keskimäärin 24 tuntiin ja kymmeneen minuuttiin[8][9]. Sisäisen kellon joustokyky heikkenee iän myötä.[10].

Uni ei virkistä parhaalla mahdollisella tavalla, jos nukkumisen ajankohta ei sijoitu ihanteellisesti suhteessa elimistön biologiseen unijaksoon[11][12]. Jos lääkkeiden avulla keinotekoisesti tapahtuva nukahtaminen osuu väärään aikaan, uni ei ole samanarvoista kuin elimistön oma, luonnollinen uni.^lähde?

Viivästyneen unijakson oireet alkavat usein jo koulu- tai murrosikäisenä. VUJ-potilaiden sisäinen uni-valvesykli on viivästynyt verrattuna muihin, "tavallisen" rytmin omaaviin. VUJ-potilailla melatoniinineritykseen liittyvät vaiheet tapahtuvat vasta usean tunnin viiveellä. Kyseessä on pysyvä häiriö, joka aiheuttaa selvää sosiaalista haittaa ja vaikeuttaa potilaiden elämässä selviytymistä.[4]

Viivästyneestä unijaksosta kärsivät työskentelevät tehokkaimmin myöhään illalla ja yöllä, ja heillä on poikkeuksellisen huonosti siirrettävissä oleva rytmi. Tämä johtuu ehkä siitä, että elimistön sisäisen kellon toimintaa säätelevät niin monet tekijät.[13]

Jos potilaan ei tarvitse noudattaa tiettyä aikataulua, on uni laadultaan ja kestoltaan normaalia, potilas herää itsestään ja uni-valvesykli on pituudeltaan 24 tuntia[4].

Viivästynyt unijakso voidaan diagnosoida vuorokauden pituisella ruumiinlämmön mittauksella, käden liikkeitä mittaavalla aktigrafilla tai analysoimalla vuorokauden aikana tuotetun virtsan melatoniinipitoisuudet[4].

Noin puolella prosentilla väestöstä on mutaatio sisäistä kelloa säätävässä cry1-geenissä, jolloin unijakson keskikohta siirtyy kello seitsemäksi.[14][15]

Vuosina 1999 ja 2000 julkaistujen tutkimusten mukaan uni-valverytmin häiriöitä eri melatoniinireseptoreiden mutaatiot aiheuttavat[16][17].

Elimistön sisäinen kello voi häiriytyä myös esimerkiksi epäsäännöllisten työaikojen tai sairauden vuoksi[18]. Lisäksi on todettu, että keinovalon käyttäminen myöhentää ihmisen luontaista unirytmiä etenkin iltavirkuilla henkilöillä[6]. Myös eräät psyykenlääkkeet saattavat laukaista uni-valverytmin häiriön[19].

Viivästyneeseen unijaksoon ei ole löydetty parantavaa hoitoa, mutta unijaksoa voidaan varhentaa tilapäisesti ja vähäisessä määrin osalla VUJ-potilaita melatoniinilisän, kronoterapian, kirkasvalohoidon tai B12-vitamiinin avulla taikka edellä mainittujen hoitojen yhdistelmällä[20]. Aamuun sekä varhaisiltaan ajoittuva liikunta saattaa parantaa edellä mainittujen hoitojen tehoa[21].

Melatoniinilisä on osoittautunut tehokkaimmaksi yksittäiseksi hoitomuodoksi, ja kuuden viikon pituinen melatoniinikuuri auttaa 97 prosenttia potilaista nukahtamaan jonkin verran nopeammin[22]. Melatoniini normalisoi potilaan unirytmin kuitenkin vain siinä tapauksessa, että on kyse lievästä häiriöstä, sillä melatoniinia nauttineet VUJ-potilaat nukahtavat vain noin 40 minuuttia nopeammin kuin lumelääkettä nauttineet[23][24]. Melatoniinin teho katoaa lisäksi yleensä pitkäaikaiskäytössä. Kolmen kuukauden käytön jälkeen pitkävaikutteinen melatoniini nopeuttaa nukahtamista enää 10 prosentilla tutkittavista, ja kuuden kuukauden kuluttua kukaan ei enää hyödy melatoniinilisästä.[25] Unilääkkeidenkin avulla voidaan saavuttaa ainoastaan oireiston hetkellistä lievittymistä[4]. Vuorokausirytmin tahdistamisessa lähemmäs muiden ihmisten rytmiä on huomioitava myös se, että rytmin siirtäminen tunnilla eteenpäin aiheuttaa unen laadun heikkenemistä viikoksi eteenpäin[6].

Osalla potilaita nukahtaminen ei aikaistu hoitojen avulla edes väliaikaisesti[26]. Tämä saattaa liittyä siihen, ettei esimerkiksi melatoniinilisä tahdista elimistön vuorokausirytmin säätelyyn liittyvää lämpötilakäyrää[19].

Viivästyneeseen unijaksoon liittyvää päiväaikaista väsymystä voidaan lievittää hiukan kirkasvalohoidon ja ilta-aikaisen valoaltistuksen rajoittamisen yhdistelmällä. Kahden tunnin pituinen aamuinen kirkasvalohoito yhdistettynä aurinkolasien käyttöön klo 16 jälkeen sekä iltojen viettämiseen korkeintaan kahden lukulampun valossa vähentää viivästyneestä unijaksosta kärsivien potilaiden päiväaikaista väsymystä siten, että he nukahtavat neljä minuuttia hitaammin, mikäli he käyvät päiväunille kello 11.[27]

Jos kyseessä on tilapäinen kaamosmasennuksesta johtuva vuorokausirytmin häiriö, kirkasvalohoito aikaistaa potilaan vuorokausirytmiä keskimäärin 1,5 tunnilla[28]. Lisäksi on havaittu, että kahden viikon pituinen telttailu ympäristössä, jossa ei ole lainkaan keinovaloa, aikaistaa terveiden koehenkilöiden nukahtamista keskimäärin 70 minuutilla[29].

Perinteisessä kronoterapiassa rytmejä viivästetään aina myöhemmäksi ja myöhemmäksi, kunnes saavutetaan toivottu uni-valverytmi. Myötäpäivään kiertävä krototerapia on kuitenkin vaikea toteuttaa käytännössä ja saattaa jopa pahentaa uni-valverytmin häiriötä. Kronoterapian tulokset ovat vaihtelevia.[21]

Viivästynyt unijakso saattaa normalisoitua joissain harvinaisissa tapauksissa B12-vitamiinilla. Syytä tähän ei tunneta, mutta on arveltu, että B12-vitamiini saattaisi esimerkiksi parantaa okulaarireseptorin valoherkkyyttä[30].

Jatkuva ja voimakas ristiriita oman luontaisen vuorokausirytmin ja työn edellyttämän uni-valverytmin kanssa on selvä terveysriski[31]. Myöhästyvän univaiheen oireyhtymä lisää riskiä sairastua ahdistukseen, masennukseen, diabetekseen, sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin[32], vatsa- ja suolistosairauksiin, hengityselinsairauksiin, neurologisiin sairauksiin ja aineenvaihdunnan häiriöihin[33]. Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa huomattiin, että iltavirkkuus lisää ylipainoisuuden ja kakkostyypin diabeteksen riskiä vain silloin, kun iltavirkut eivät pysty noudattamaan sisäisen kellonsa määräämää luontaista vuorokausirytmiään[34].

• Nukkuminen

• Yaron Dagan: Circadian rhythm sleep disorders (CRSD). Sleep Medicine Reviews, Vol. 6, No. 1, pp 45–55, 2002.