Viisauden talo

Viisauden talon perustajiksi ilmoitetaan usein joko Harun ar-Rashid (786–809) tai al-Mamun (813–833).[1][2] Historiallisista lähteistä perustamistietoa ei löydy. Kirjaston varhaisvaiheista on säilynyt vain kaksi tietoa.[3] Toisessa Ibn an-Nadim kirjoittaa, että Harun ar-Rashid palkkasi Abu Sahl ibn Nawbahtin Viisauden taloon kääntämään kirjallisuutta persiasta arabiaksi. Toisessa Ibn al-Qifti toistaa tiedon ja lisää, että Allan as-Shuubi kopioi siellä kirjoja eri tahojen laskuun.

Hovikirjaston otti ilmeisesti käyttöön jo 760-luvulla kalifi Al-Mansur (754–775). Kirjasto eli kukoistuskauttaan kalifi Al-Mamunin kaudella 800-luvulla.

Viraston tärkeimmäksi tehtäväksi tuli koota ja säilyttää Iranin historiaan liittyvää kirjallisuutta, jota käännettiin pahlavista arabiaksi. Al-Mamunin tieteellisten harrastusten takia sillä mahdollisesti oli myös astronomiaan ja matematiikkaan liittyviä tehtäviä. Raportit al-Mamunin ajalta kertovat, että matemaatikko ja astronomi al-Khwarizmi palkattiin kalifin palvelukseen viisauden taloon ja että astronomi Yahua ibn Abi Mansur sekä kolme Banu Musa -veljestä palkattiin myös (Banu tarkoittaa veljeä). Nämä olivat ainoita mainittuja henkilöitä, joiden toiminta kohdistui muuhun kuin sassanidien kirjalliseen perintöön. Kirjaston johtaja kalifi al-Mamunin aikana oli Sahl ibn Harun, pahlavin kielen asiantuntija.[3]

Toimittajien ja tietokirjailijoiden tekemät populaarit teokset sisältävät paljon legendaarista tietoa Bagdadin viisauden talosta,[1][4] ja instituution tehtävistä ja funktioista on erilaisia näkemyksiä. Dimitri Gutas, Lutz Richter-Bernburg ja Sonja Brentjes ovat oikoneet säilyneiden lähteiden perusteella virheellisiksi katsomiaan käsityksiä seuraavasti.

• Viisauden talossa ei käännetty kirjoja kreikasta arabiaan.[5] Missään aikalaislähteessä ei kerrota tällaista. Lähteet mainitsevat käännöstyön persian kielestä arabiaan.[3][6][7]
• Viisauden taloon ei koottu kreikkalaisia käsikirjoituksia. Esimerkiksi Hunain ibn Ishaq kertoo etsineensä kaikkialta kreikkalaisia käsikirjoituksia, mutta ei koskaan ilmoita löytäneensä niitä Bagdadin Viisauden talosta.[3] Kreikkalaiset käsikirjoitukset nähtävästi päätyivät niiden kääntäjille.[7]
• Viisauden talo ei ollut akatemia, jossa olisi opetettu eri tieteitä.[7] Tästä ei ole säilyneissä lähteissä mitään merkintöjä[3] Viisauden talo oli kirjasto, ei tutkimuskeskus.[6] Opetusta annettiin yksityisasunnoissa ja moskeijoissa.[7]
• Viisauden talo ei ollut oppineitten kohtaamispaikka tai konferenssikeskus. Tästäkään aikalaislähteet eivät kerro mitään[3] Kohtaamiset ja kokoukset tapahtuivat yksityisissä asunnoissa. [7]
• Etäisen perimätiedon varassa syntyi kuvitelma, että Aleksandriassa harjoitettu kreikkalainen oppineisuus olisi siirtynyt suoraan Bagdadiin.[7]

Gutasin mukaan Viisauden talo oli pääasiassa tarkoitettu toteuttamaan kalifien omaksumaa sassanidikuninkaiden politiikkaa, jossa haluttiin koota yhteen Zarathustran kirjoittaman ja Aleksanteri Suuren tuhoaman Avestan kadonnut viisaus.[3] Viisauden talo katoaa lähteistä al-Mamunin jälkeen, jolloin vasta alkoi aktiivinen käännöstyö kreikankielestä. Viisauden taloon viitattiin silti satunnaisesti vielä 900-luvulla, kun tarkoitettiin entistä kalifin kirjastoa. Yksityisiä laajoja kirjastoja syntyi muuallekin, mutta käsite bayt al-hikma ei yleistynyt tarkoittamaan kirjastoja yleensä.[7]

Arabisti Jaakko Hämeen-Anttila on todennut Viisauden talon olleen ensi sijassa kalifin yksityinen kirjasto, jota kuitenkin on liioitellen pidetty sekä alkuyliopistona että kääntäjälaitoksena.[8] Ilmiöön ovat kiinnittäneet huomiota myös muut. Populaarissa tietokirjallisuudessa Viisauden talosta esitetään väitteitä, joita aikalaiskirjallisuuden nojalla on pidetty sen merkityksen ja tehtävien liioitteluna.[9][10][11]

Toimittaja Jonathan Lyons on kirjoittanut vuonna 2009 teoksen Viisauden talo. Länsimaiden arabialainen perintö. Lyons kirjoittaa: "Al-Mansur perusti suurten persialaisten kuninkaiden mallia seuraten kirjaston persian-, sanskritin-, ja kreikankielisten tekstien kääntämistä, kopioimista, opiskelua ja säilyttämistä varten -- Ajan mittaan Viisauden talo käsitti käännöstoimiston, kirjalainaamon ja kirjojen säilytyspaikan sekä akatemian kaikkialta valtakunnan alueelta tulevia oppineita ja älykköjä varten."[12] Muun muassa Gutas on torjunut nämä käsitykset.[3]

Guardian-lehden toimittaja Brian Whitaker on kuvannut Viisauden taloa seuraavasti: "Viisauden talo oli vertaansa vailla oleva keskus humanistisille tieteille ja luonnontieteille, mukaan lukien matematiikka, astronomia, lääketiede, kemia, eläintiede ja maantiede -- Perustuen persialaisiin, intialaisiin ja kreikkalaisiin teksteihin tekijöinä Aristoteles, Platon, Hippokrates, Eukleides, Pythagoras ja muut, oppineet keräsivät maailman suurimman tiedon kokoelman ja rakensivat sen varaan omat keksintönsä."[6][13] Brentjes on huomauttanut tämän kuvauksen virheistä, joihin kuuluu se, että Pythagoraalta ei tunneta yhtään antiikin tekstiä, joten sellaisia ei ole voitu kääntää arabiaksi.[6]

Tietokirjailija Ari Turunen kertoo, että "Viisauden talosta tuli suuri oppineisuuden keskus, jossa opiskeltiin matematiikkaa, astronomiaa, lääketiedettä, alkemiaa ja kemiaa, patologiaa ja maantiedettä. Tekstejä käännettiin arabiaksi kreikasta, persiasta ja hindistä. Käännettävien joukossa olivat Pythagoras, Platon, Aristoteles, Hippokrates, Eukleides, Plotinos, Galenos..."[14]

Toimittaja Elsa Christensen kertoo Tieteen Kuvalehdessä, että "Viisauden talo oli keskeinen intellektuaalinen laitos ja tieteellisen tutkimuksen keskus. Siellä oli tutkijoiden ja kääntäjien työskentelytiloja, kirjansitomo ja observatorio." [1] Nämä väitteet on edellä torjuttu. Professori Hadi Joráti toteaa, että Viisauden talon yhteydessä käytetty observatorion käsite vaatii tarkempaa selitystä.[15] Christensen jatkaa, että Viisauden talo tuhoutui vuonna 1258, kun mongolit hävittivät Bagdadin.[1] Todellisuudessa taloa ei kirjallisuudessa mainita enää 1000-luvun alun jälkeen, mikä viittaa siihen, ettei sitä ollut olemassa mongolien hyökätessä.[11] Valtauksen romanttisissa kuvauksissa Eufrat -virta muuttui joko punaiseksi oppineiden verestä[13] tai vaihtoehtoisesti mustaksi kirjojen musteesta.[16] Molemmat tarinat ovat peräisin myöhemmiltä vuosisadoilta.[17]

"1001 Inventions" -teos kuvaa Viisauden taloa "yhdeksi suurimmista älyllisistä akatemioista historiassa".[18] Kirjan mukaan Viisauden talo oli tieteellinen akatemia, jossa oli osastonsa jokaiselle tieteenhaaralle. Paikka pullisteli oppineita eri tieteen ja taiteen aloilta; se oli kosmopoliittinen sulatusuuni, jossa puhuttiin ja kirjoitettiin arabiaa, persiaa, hepreaa, syyriaa, arameaa, kreikkaa, latinaa ja sanskriittia.[18] Hadi Jorátin mukaan käsitteen "akatemia" käyttäminen Viisauden talon yhteydessä on väärin, sillä klassisen antiikin tai länsimaiden keskiajan kaltaisia akatemioita ei tunnettu Lähi-idässä. [15] Professori Lutz Richter-Bernburg totesi teoksen arvostelussa: "Viisauden talo, jonka lähtökohta oli iranilaisen perinteen mukainen viisauskirjallisuuden arkisto, palveli kalifien politiikkaa useilla aloilla, mukaan lukien uskonto. Mitkään todisteet eivät edes epämääräisesti tue väitteitä 'tiedeakatemiasta' monikielisine henkilöstöineen, puhumattakaan muista, vielä fantastisemmista ominaisuuksista." [19][7]

Kirjassa Kalifien kirjastossa Jaakko Hämeen-Anttila ja Inka Nokso-Koivisto kertovat, että Viisauden taloa "kuvaillaan kirjallisuudessa" monipuolisena tieteellisenä keskuksena, joka toimi paitsi käännöstyön keskuksena myös tähtitieteellisenä observatoriona. Kirjoittajien mukaan al-Mamunin akatemian voitiin katsoa seuranneen esi-islamilaisen ajan tieteellisten keskusten mallia: sen kokoelmat kattoivat kaikki tieteenalat, niin uskonnolliset tieteet kuin kaikki kreikkalaisilta perityt alat, kuten luonnontieteet ja filosofian.[11] Richter-Bernburgin, Brentjesin ja Gutasin mukaan tieteellinen kirjallisuus ei tue näitä väitteitä, vaikka niitä kyllä esitetään populaarikirjallisuudessa.[3][6][7]

Opetushallituksen julkaisemassa islamin opetuksen opettajan aineistossa väitetään, että Viisauden talossa oli yli kahden miljoonan niteen kirjasto ja observatorio.[20] Hadi Joratin mukaan Viisauden talon yhteydessä käytetty observatorion käsite (rasad) on epäselvä ja vaatii selitystä.[15] Kirjojen määrää aikalaislähteet eivät kerro.

• Islamin vaikutus Eurooppaan keskiajalla
• Islamilaiset keksinnöt keskiajalla
• Islamilainen tiede
• Käännösliike kreikasta arabiaan
• Bagdadin pyöreä kaupunki

• Brenjes, Sonja: Review: 1001 Inventions:The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Edited by Salim T. S. al-Hassan. Aestimatio, 2013, 10. vsk, s. 119–153. Artikkelin verkkoversio.
• D'Ancona, Cristina: Greek Sources in Arabic and Islamic Philosophy Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2017. Center for the Study of Language and Information (CSLI), Stanford University. (englanniksi)
• Gutas, Dimitri:  Greek Thought, Arabic Culture. The Graeco-Arabic Translation Movement in Baghdad and Early Abbasid Society (2nd–4th/8th–10th centuries). Routledge, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Mare nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla. Otava, 2006/2012. ISBN 978-951-1-26368-5.
• Joráti, Hadi: Misuse and abuse of language, and the perils of amateur historiography (of science) Teoksessa: Sonja Brentjes, Taner Edis, Lutz Richter-Bernburg (toim.) 1001 Distortions. How to (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures, s. 110–119. Ergon Verlag, 2016.
• Sonja Brentjes, Taner Edis, Lutz Richter-Bernburg (toim.): 1001 Distortions. How to (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures. Ergon Verlag, 2016. ISBN 978-3-95650-169-2.
• Onniselkä, Suaad, Hajjar, Anas & Hammoud-Rouhe, Mariam: Salam – Islamin polku 7–9. Opetushallitus, 2020. ISBN 978-952-13-6026-8.
• Richter-Bernburg, Lutz: Potemkin in Baghdad – the Abbasid ‘House of Wisdom’ as constructed by 1001 Inventions. Teoksessa: Sonja Brentjes, Taner Edis, Lutz Richter-Bernburg (toim.) 1001 Distortions. How to (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures, s. 121–129. Ergon Verlag, 2016. Teoksen verkkoversio.
• Turunen, Ari: Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit: eli miten erilaisuuden sietäminen synnyttää vaurautta ja sivistystä. Into, 2017. ISBN 978-952-264-772-6.