Viisas Hans

Viisas Hans (saks. Kluger Hans, n. 1895 – n. 1916) oli hevonen, jonka väitettiin osaavan ratkaista matemaattisia ja muita älyä vaativia tehtäviä.

Viisas Hans esiintyy.

Psykologi Oskar Pfungst tutki Viisaan Hansin vuonna 1907 ja osoitti, että se ei ratkaissut tehtäviä itse vaan tarkkaili läsnä olevien ihmisten reaktioita. Pfungst havaitsi, että hevonen reagoi vastaukset tietävän ihmiskouluttajansa ei-tahdonalaisiin elekielen merkkeihin. Kouluttaja itse ei tiennyt välittävänsä mitään vihjeitä.[1]

Pfungstin tutkimuksen kunniaksi ilmiötä kutsutaan "Viisas Hans -efektiksi", ja se on ollut tärkeässä osassa EE-ilmiön ja eläinten kognition myöhemmässä tutkimuksessa.[2]

Esitys

1900-luvun alussa yleisö oli kiinnostunut eläinten älykkyydestä suurelta osalta Charles Darwinin tuolloin tuoreiden julkaisujen johdosta.

Hans-hevosen omisti opettaja Wilhelm von Osten, joka harjoitti myös hevosten koulutusta ja frenologiaa sekä piti itseään eräänlaisena mystikkona.lähde? Von Osten väitti opettaneensa Hansin laskemaan yhteen ja vähentämään, kertomaan ja jakamaan, laskemaan murtoluvuilla, tunnistamaan kellonajan, pitämään lukua kalenteripäivistä, erottamaan sävellajeja sekä lukemaan, kirjoittamaan ja ymmärtämään saksaa. Hän saattoi kysyä esimerkiksi: "jos kuukauden kahdeksas päivä on tiistai, monesko päivä on seuraavan viikon perjantai?" Hans vastasi sekä kirjoitettuihin että ääneen lausuttuihin tehtäviin koputtamalla maata kaviollaan. Von Osten esitteli Hansia kautta Saksan ilman pääsymaksuja. Hansin kykyjä esiteltiin myös New York Timesissa.[3]

Tutkimus

Yleisön laajan kiinnostuksen vuoksi Saksan koulutuslautakunta nimitti toimikunnan tutkimaan von Ostenin väitteitä. Filosofi ja psykologi Carl Stumpf kokosi kolmetoista henkeä käsittäneen ryhmän, jota kutsuttiin "Hans-toimikunnaksi". Siihen kuuluivat muiden muassa eläinlääkäri, sirkuksenjohtaja, ratsuväen upseeri, joukko opettajia ja Berliinin eläinpuiston johtaja. Syyskuussa 1904 toimikunta tuli siihen tulokseen, että Hansin esityksessä ei käytetty temppuja.lähde?

Toimikunta siirsi tehtävänsä Pfungstille, joka kokeili Hansin väitettyjä kykyjä seuraavasti:

  1. Eristämällä Hansin ja kysyjän yleisöstä, jottei yleisö antaisi vinkkejä.
  2. Käyttämällä kysyjänä muita kuin Hansin isäntää.
  3. Estämällä silmälapuilla Hansia näkemästä kysyjää.
  4. Vaihtelemalla sitä, tiesikö kysyjä vastauksen etukäteen vai ei.

Lukuisten kokeilujen myötä Pfungst sai selville, että Hans osasi vastata oikein myös silloin, kun kysyjä ei ollut von Osten. Se ei kuitenkaan osannut vastata oikein, mikäli kysyjä ei tiennyt oikeaa vastausta tai se ei nähnyt kysyjää. Pfungst havaitsi myös, että kun von Osten tiesi vastaukset kysymyksiin, Hans vastasi oikein 89 % tapauksista mutta muuten vain kuudessa prosentissa.

Tämän jälkeen Pfungst alkoi selvittää kysyjän käyttäytymistä yksityiskohtaisemmin ja osoitti että kun Hansin koputukset lähestyivät oikeaa vastausta, kysyjän ryhti ja kasvonilmeet muuttuivat säännönmukaisesti, kun jännitys kasvoi. Kun hevonen kopautti viimeisen kerran oikean vastauksen kohdalla, jännitys laukesi. Tämä viittasi siihen, että Hans osasi päätellä siitä, milloin lopettaa koputus.

Hevosten kommunikaatiosysteemi perustuvat todennäköisesti kykyyn havaita vähäisiä asennon muutoksia, mistä saattaa johtua Hansin taitavuus von Ostenin ilmeisesti täysin tahdottomien vihjeiden seuraamisessa. Tällainen lahjakkuus ruumiillisten vihjeiden havaitsemisessa ei rajoitu ainoastaan hevosiin: Pfungst kokeili hypoteesiaan tällaisten vihjeiden havaittavuudesta laboatoriokokeessa, jossa hän itse oli hevosen osassa ja vastasi koputtamalla muiden osallistujien esittämiin kysymyksiin. Pfungst havaitsi, että 90 % osallistujista antoi tarpeeksi vihjeitä, että hän saattoi päätellä oikean vastauksen.

Sekä von Osten ja Hans olivat pahamaineisen kiivaita ja tapasivat raivostua silloin kun Hans suoriutui huonosti. Pfungst sai tuta useampia hevosenpuremia tutkimuksensa aikana.[3]

Von Osten ei koskaan vakuuttunut Pfungstin tutkimuksen tuloksista ja jatkoi Hansin esittelyä myös tulosten paljastamisen jälkeen suurelle saksalaisyleisölleen.lähde?

Lähteet
  • Despret, Vinciane: Who Made Clever Hans Stupid?. Angelaki, 2015, 20. vsk, nro 2, s. 77-85.
  • Hothersall, David. History of Psychology. McGraw-Hill. 2004.
  • Pfungst, O. (1911). Clever Hans (The horse of Mr. von Osten): A contribution to experimental animal and human psychology (Trans. C. L. Rahn). New York: Henry Holt. (Originally published in German, 1907).
  • "CLEVER HANS" AGAIN.; Expert Commission Decides That the Horse Actually Reasons. 2.10.1904. The New York Times. Viitattu 2.1.2008.

Viitteet
  1. Clever Hans phenomenon skepdic. Viitattu 10.2.2010.
  2. Despret 2015
  3. BERLIN'S WONDERFUL HORSE; He Can Do Almost Everything but Talk—How He Was Taught 4.9.1904. The New York Times. Viitattu 10.2.2010.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.