Viirupääkipuaja

Viirupääkipuaja
Uhanalaisuusluokitus
	Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Eukaryootit Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Varpuslinnut Passeriformes
Heimo:	Kipuajat Dendrocolaptidae
Suku:	Kaitanokkakipuajat Lepidocolaptes
Laji:	souleyetii
Kaksiosainen nimi
	Lepidocolaptes souleyetii ; (Des Murs, 1849)
Alalajit
	L. s. compressus; L. s. esmeraldae; L. s. guerrerensis; L. s. insignis; L. s. lineaticeps; L. s. littoralis; L. s. souleyetii; L. s. uaireni;
Katso myös
	Viirupääkipuaja Wikispeciesissä; Viirupääkipuaja Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Viirupääkipuaja (Lepidocolaptes souleyetii) on Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikan pohjoisosissa tavattava kipuajiin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

Kooltaan viirupääkipuaja on 19–20 cm. Lajin pää on mustan ja valkoisen viiruinen. Selkä on väriltään kastanjanruskea ja muuttuu siivissä ja pyrstössä punaruskeaksi. Viirupääkipuajan kurkku on valkeahko. Vatsa on ruskea ja siinä on vaaleampia viiruja. Nokka on ohut ja alaspäin kaartunut. Viirukipuaja muistuttaa ulkonäöltään säämiskäkurkkukipuajaa (Xiphorhynchus guttatus), jonka nokka on paksumpi. Tikkakipuaja (Xiphorhynchus picus) on hieman suurikokoisempi ja pään sivuilla on enemmän valkoista. Myös kaitanokkakipuaja (Lepidocolaptes affinis) on hyvin samannäköinen kuin viirupääkipuaja.[2][3][4]

Levinneisyys ja elinympäristö

Valkokurkkukipuajaa tavataan Meksikosta Länsi-Panamaan ja Kolumbiasta Venezuelan ja Bolivian pohjoisosiin.[4] Lajia tavataan kuivissa lehtimetsissä ja tiheämpien metsien reunamila. Tiheiden metsien sisäosia laji sen sijaan karttaa ja tulee toimeen myös viljelysmetsissä ja jopa kuivilla kaktuksia ja pensaita kasvavilla seuduilla [3] Yleensä laji elää alle puolentoista kilometrin korkeudella merenpinnasta.[2]

Elintavat

Viirupääkipuajat elävät yleensä yksin ja liittyvät usein muiden hyönteisiä syövien lintujen parviin. Laji pesii kolme kertaa vuodessa yleisimmin huhtikuussa, toukokuussa ja lokakuussa. Pesä sijaitsee puun kolossa 3–25 metrin korkeudella. Naaras munii yleensä kaksi munaa.[2]

Lähteet

BirdLife International: Lepidocolaptes souleyetii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2013. (englanniksi)
Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A Guide to the Birds of Colombia, s. 353. Princeton University Press, 1986. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.2.2009). (englanniksi)
Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America, s. 208. University of Texas Press, 1994. ISBN 978-0-292-77063-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.2.2009). (englanniksi)
Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama, s. 263. Princeton University Press, 1992. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.2.2009). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[IUCN-1] BirdLife International: Lepidocolaptes souleyetii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2013. (englanniksi)

[gbc-2] Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A Guide to the Birds of Colombia, s. 353. Princeton University Press, 1986. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.2.2009). (englanniksi)

[bsa-3] Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America, s. 208. University of Texas Press, 1994. ISBN 978-0-292-77063-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.2.2009). (englanniksi)

[gbp-4] Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama, s. 263. Princeton University Press, 1992. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.2.2009). (englanniksi)