Viipurin rautatieasema (1913)

Viipurin ensimmäinen asemarakennus valmistui samaan aikaan vuonna 1870 avatun Riihimäki–Pietari-rataosuuden kanssa. Liikennemäärien kasvettua päätettiin kaupunkiin vuosisadan vaihteessa rakentaa kokonaan uusi ja ajanmukainen rautatieasema. Vuonna 1901 julistetun arkkitehtikilpailun voittajaksi selvisi Eliel Saarisen ja Herman Geselliuksen arkkitehtitoimiston ehdotus. Lopullisesta suunnittelusta vastasi Gesellius, joka aloitti varsinaisten rakennuspiirustusten laatimisen vuonna 1906. Rakennustyöt päästiin aloittamaan 1910 ja asema vihittiin käyttöön 10. heinäkuuta 1913.[3]

Uusi rautatieasema koostui kolmesta osasta, jotka olivat hallintorakennus, varsinainen asemarakennus sekä rahtitoimisto. Asemahalli odotustiloineen ja ravintoloineen sijoitettiin raiteiden keskelle, jonne kuljettiin kolmen tunnelin kautta. Lipunmyynti oli hallintorakennuksen yhteydessä. Hallintorakennuksen pääsisäänkäynnin yläpuolella oli 20 metriä korkea kaariosa, jonka keskellä oli suuri ikkuna ja kello. Tammisten pääovien molemmin puolin oli pilasterien päällä neljä Eva Gyldénin veistämää karhua ja kaksi naishahmoa. Hallinto- ja lipunmyyntirakennuksesta johti kaksi tunnelia pääraiteiden välissä sijainneeseen odotushalliin. Asemalaiturille pääsi myös suoraan hallintorakennuksen ja rahtitoimiston välistä lähtenyttä kolmatta tunnelia pitkin. Ravintola- ja kahvilatilat oli sijoitettu hallirakennuksen keskiosaan ja odotustilat sen päätyihin. Länsipääty oli varattu I- ja II-luokan ja itäinen pääty III-luokan matkustajille.[3]

Henkilöliikenteeltään Viipuri oli Helsingin jälkeen Suomen toiseksi vilkkain rautatieasema ja tavaraliikenteen osalta Viipurin ratapiha oli kaikkein suurin. Kaupungista haarautui yhteensä viisi eri ilmansuuntiin johtanutta rataa. Pohjoiseen suuntautui ns. Karjalan rata eli Viipuri–Joensuu-rata, joka kulki Sortavalan kautta Joensuuhun, itään Liimatta–Valkjärvi-rata ja etelään Koivistoon johtanut Uuraan rata. Lisäksi kaupungin kautta kulki Rajajoelle ja sieltä edelleen Pietariin johtanut rata.[3]

Viipurin rautatieasema tuhoutui lähes kokonaan jatkosodan alettua elokuussa 1941, jolloin Neuvostoliiton joukot vetäytyivät kaupungista ja räjäyttivät asemarakennukset. Ehjäksi jäi vain yksi odotushallin päätyseinä sekä rahtitoimisto, joka on edelleen käytössä.[3][4] Lisäksi vanhan aseman rakenteista ovat jäljellä asemalaitureille johtavat tunnelit, jotka hyödynnettiin 1950-luvun alussa nykyisen rautatieaseman rakentamisen yhteydessä.[1]

• 
  Asemahalli (takana), hallintorakennus (edessä vas.) ja rahtitoimisto (oik.)
• 
  Asema-aukio ja raitiovaunu 1930-luvulla.
• 
  Hallintorakennuksen ja lipunmyynnin tiloja.
• 
  Asemaravintola.
• 
  Aseman odotushalli tuhoutuneena vuonna 1941.
• 
  Rautatieaseman rauniot syksyllä 1942.
• 
  Ehjänä säilynyt rahtitoimisto.

• Yle.fi − Helsingin rautatieaseman kivimiesten pikkusiskot tuhottiin sodassa – kuvat ennen ja jälkeen tuhon, Viipurin rautatieasemasta Ylen sivulla 12.12.2015

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viipurin rautatieasema (1913) Wikimedia Commonsissa