Viipurin pamaus

Viipurin pamaus on kansantarinan mukaan suuri räjähdys, joka 30. marraskuuta 1495 käänsi pakosalle Venäjän sotaväen, joka oli juuri valloittamaisillaan Viipurin. Kansantarinoiden mukaan puolustusta johtanut Knut Posse olisi aikaansaanut Viipurin pamauksen jonkinlaisella räjähtävällä seoksella. Joidenkin tarinan variaatioiden mukaan venäläisten pakenemisen olisi aiheuttaut taivaalla nähty valoilmiö, joka olisi muistuttanut Pyhän Andreaan ristiä (X:n muotoinen). Tämä on tyypillinen pyhimyksiin liittyvä keskiaikainen legenda, jollainen liittyy lukuisiin taisteluihin eri puolilla Eurooppaa.

Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin pamauksen tulivuoren kaltaiseksi.

Tarinan historiallisuudesta ja tapahtumien täsmällisestä kulusta on erilaisia käsityksiä. Tiedetään, että Venäjän joukot saapuivat vuosien 1495–1497 sodan, vanhan vihan aluksi, syyskuun lopussa 1495, Viipurin edustalle. He alkoivat piirittää muurilla ympäröityä kaupunkia ja linnaa.[1] Suomen puolella sotilaita oli vain muutama tuhat, ja lisää yritettiin värvätä talonpojista. Ensimmäiset hyökkäykset torjuttiin, mutta marraskuun lopulla venäläiset hyökkäsivät kaikella voimallaan kohti kaupunkia, ja taistelu näytti jo menetetyltä. Hyökkääjät olivat onnistuneet tunkeutumaan kaupungin muureille ja miehittämään torneja. Sen jälkeen tapahtui jotain, joka sai venäläiset vetäytymään. Ruuti tunnettiin ja erilaiset ampuma-aseet olivat kuuluneet sodan molempien puolien arsenaaliin jo pitkään.

Yhden tarinan mukaan Viipurin linnan komentaja Knut Posse asetutti ruutimiinan tai terva- ja pikitynnyreitä yhden tornin alle ja räjäytti sen ilmaan. Räjähdyksestä selvinneet venäläiset eivät tajunneet, mitä oli tapahtunut ja pakenivat kauhuissaan. Toisen tarinan mukaan venäläiset pakenivat, koska he pelästyivät pimeälle taivaalle ilmestynyttä valoilmiötä. Päivä kolmaskymmenes marraskuuta oli Pyhän Andreaan päivä, ja he luulivat valoilmiötä Andreaan ristiksi.[1] He luulivat pyhimyksen suojelevan kaupunkia ja lopettivat hyökkäyksen.

Nykypäiviin asti säilynyttä, tarinan toistavaa materiaalia on tuotettu jo muutaman vuosikymmenen sisällä. Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin kohdalle pyöreään torniin suuren räjähdyksen.[1][2]

Viipurin pamauksesta kertoo muun muassa kalevalamittainen kansanruno.

Lähteet

Cardberg, C. J.: Kivestä ja puusta, s. 47–48. Otava, 2002.
Pulma, Panu: Myyteille kyytiä! Jukka Korpela: Viipurin linnaläänin synty (Maksullinen linkki, HS-arkisto) Helsingin Sanomat. 20.2.2005. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 8.2.2015.

Aiheesta muualla

P. S. Käärmeniemi : Tykinpaikat ja sotauunit kertomassa ryssien Viipurin piirityksestä, Hakkapeliitta, 30.08.1932, nro 35, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Helmer Winter : Viipurin pamaus historian, taiteen ja kirjallisuuden kuvastimessa, Hakkapeliitta, 01.12.1936, nro 48, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Käyttikö Knuut Posse taistelukaasua?, Suomen Kuvalehti, 11.06.1938, nro 23, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[cj-1] Cardberg, C. J.: Kivestä ja puusta, s. 47–48. Otava, 2002.

[2] Pulma, Panu: Myyteille kyytiä! Jukka Korpela: Viipurin linnaläänin synty (Maksullinen linkki, HS-arkisto) Helsingin Sanomat. 20.2.2005. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 8.2.2015.