Viipurin luterilainen hiippakunta

Viipurin hiippakunnan vanha sinetti. Sinetin kyyhky-aiheitta käytettiin myöhemmin Mikkelin ja Tampereen hiippakuntien vaakunoissa viittauksena hiippakuntien historiallisesta yhteydestä.[1]

Kustaa Vaasa muodosti Turun hiippakunnan itäisistä osista Suomeen toisen hiippakunnan, ensimmäisen Viipurin hiippakunnan 1554. Se oli kuitenkin uudelleen yhdistettynä Turun hiippakuntaan vuosina 1578–1618, jolloin se jälleen erotettiin omaksi hiippakunnakseen.[2] suuren Pohjan sodan isovihan aikana Viipurin hiippakunnan aluetta joutui Venäjän haltuun vuonna 1710, mistä syystä Viipurin hiippakunnan hallinto jaettiin väliaikaisiin Porvoon ja Mikkelin konsistoripiireihin. Turun hiippakunnan piispa Johannes Gezelius nuorempi sai 1712 hoidettavakseen myös Viipurin hiippakunnan. Alue joutui 1713 kokonaan venäläisten valtaan, jolloin Turun piispaan liittyvä järjestely menetti merkityksensä. Porvoon konsistoripiiri kuitenkin pyrki hoitamaan kirkollishallintoa myös venäläisen miehityksen aikana.

Hävittyään suuren Pohjan sodan joutui Ruotsi Uudenkaupungin rauhassa 1721 luovuttamaan alueita Kaakkois-Suomessa, muun muassa Viipurin, minkä vuoksi Viipurin hiippakunta siirrettiin 1723 Porvooseen, jolloin siitä tuli Porvoon hiippakunta. Luovutetun alueen asioita johtamaan perustettiin 1720 Viipurin konsistori[2].

Porvoon hiippakunnasta tuli 1923 Tampereen hiippakunta, ja Porvooseen perustettiin järjestyksessään toinen Porvoon hiippakunta, joka palvelee maan ruotsinkielisiä ja ruotsinkielisen enemmistön omaavia kaksikielisiä seurakuntia.

Viipurissa toimineet piispat:

• Paavali Juusten 1554–1563
• Canutus Johannis 1563–1564
• Eerik Härkäpää 1568–1578
• liitettynä Turun hiippakuntaan 1578–1618
• Olavi Elimaeus 1618–1629
• Nicolaus Carelius 1630–1632
• Gabriel Melartopaeus 1633–1641
• Petrus Bjugg 1642–1656
• Nicolaus Nycopensis 1658–1664
• Petrus Brommius 1664–1672
• Abraham Thauvonius 1672–1679
• Henrik Carstenius 1679–1681
• Petrus Bång 1681–1696
• Petrus Laurbecchius 1696–1705
• David Lund 1705–11
• ei piispaa isovihan aikana 1711–1721

Porvoon piispat 1721–1923:

• Johannes Gezelius nuorin 1721–1733
• Daniel Juslenius 1734–1743
• Johan Nylander 1745–1761
• Gabriel Fortelius 1762–1789
• Paul Krogius 1789–1792
• Zacharias Cygnaeus 1792–1809
• Magnus Jacob Alopaeus 1809–1818
• Zacharias Cygnaeus nuorempi 1819–1820
• Johan Molander 1821–1837
• Carl Gustaf Ottelin 1838–1864
• Frans Ludvig Schauman 1865–1878
• Anders Johan Hornborg 1878–1883
• Johan Viktor Johnsson 1884
• Carl Henrik Alopaeus 1885–1892
• Herman Råbergh 1892–1920
• Jaakko Gummerus 1920-1923[3]

Toinen hiippakunta perustettiin Savonlinnan hiippakunnaksi Savonlinnaan ja piispanistuin siirrettiin vuonna 1925 Viipuriin. Hiippakuntaan kuuluivat Viipurin ja Mikkelin läänit sekä Kuopion läänistä Karjalan osa. Vuonna 1944 Viipuri luovutettiin Neuvostoliitolle. Seuraavana vuonna perustettiin Mikkelin hiippakunta, ja piispanistuin siirrettiin virallisesti Viipurista Mikkeliin.[2]

Hiippakunnan piispat olivat

Erkki Kaila (1924–1935)

Yrjö Loimaranta (1935–1942)

Ilmari Salomies (1942–1951.