Viimeinen tango Pariisissa

Viimeinen tango Pariisissa on Bernardo Bertoluccin vuonna 1972 valmistunut suurta kohua aiheuttanut kulttielokuva, jota kriitikot ovat kutsuneet jopa karkeaksi pornoksi. Elokuva kertoo vanhenevan leskimiehen ja nuoren naisen suhteesta.[1]

Viimeinen tango Pariisissa
Ultimo tango a Parigi
Ohjaaja Bernardo Bertolucci
Käsikirjoittaja Bernardo Bertolucci
Franco Arcalli
Tuottaja Alberto Grimaldi
Säveltäjä Gato Barbieri
Kuvaaja Vittorio Storaro
Leikkaaja Franco Arcalli
Roberto Perpignani
Tuotantosuunnittelija Ferdinando Scarfiotti
Pääosat Marlon Brando
Maria Schneider
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia/Ranska
Tuotantoyhtiö Produzioni Europee Associati (PEA)
Les Productions Artistes Associés
Levittäjä United Artists
Netflix
Vudu
Ensi-ilta 14. lokakuuta 1972
Kesto 2h 10 min
Alkuperäiskieli Ranska/Englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Brando kirjoittaa omaelämäkerrassaan Songs My Mother Taught Me (1994) improvisoineensa monissa kohtauksissa Bertoluccin kehotuksesta. Esimerkiksi kohta, jossa Paul kertoo lapsuudestaan kuvastaa Brandon omia kokemuksia hänen ollessaan nuori.

Viimeistä tangoa Pariisissa pidetään klassikkona.[2] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3] Se oli kuitenkin vaikea elokuva päänäyttelijöilleen. Brando koki Bertoluccin manipuloineen häntä, eikä hän omien sanojensa mukaan enää koskaan asettanut itseään haavoittuvaiseksi rooleja varten.[4][5] Schneider puolestaan traumatisoitui elokuvan raiskauskohtauksesta, sydämistyi Bertolucciin ja myöhemmin katui osallisuuttaan projektissa.[6][7]

Rooleissa
 Marlon Brando … Paul, vanheneva amerikkalainen mies  
 Maria Schneider … Jeanne, nuori nainen  
 Maria Michi … Rosan äiti  
 Giovanna Galletti … Prostituoitu  
 Gitt Magrini … Jeannen äiti  
 Catherine Allégret … Catherine  
 Luce Marquand … Olympia  
 Marie-Hélène Breillat … Monique  
 Catherine Breillat … Mouchette  
 Jean-Pierre Léaud … Tom  
 Massimo Girotti … Marcel  
 Veronica Lazar … Rosa  
 Rachel Kesterber … Christine  
 Ramón Mendizábal … Tango-orkesterin johtaja  

Lähteet
  1. Teemalauantai: Marlon Brando YLE Teema Vintti
  2. Torres, César Albarrán & Golding, Dan: Why we should no longer consider Last Tango in Paris ‘a classic’ The Conversation. 5.12.2016. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 31.7.2017 (Internet Archive).
  4. Rizzo, Frank: ‘The Contender,’ a new biography of Marlon Brando, sheds fresh light on the iconic actor Hartford Courant. 18.9.2019 kello 08.33. ”’After ”Tango,” Brando said, ’I'm never going to put myself so deep into a character again, and from now on you're just going to see technique from me.’ I take him at his word. He gives some good performances after that, but nothing that rises to ’Tango’ or ’Godfather.’” Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
  5. Downhill ride for Maria after her tango with Brando The Sydney Morning Herald. 22.6.2006. Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
  6. Collins, K. Austin: How Should a Cinephile Grapple with Bernardo Bertolucci’s Tainted Legacy? Vanity Fair. 27.11.2018. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
  7. Buet, Jackie & Jenny, Elizabeth: Autoportrait: Maria Schneider: Belle et Rebelle Festival International de Films de Femmesin virallinen verkkosivusto. 2001. Arkistoitu 28.9.2011. (ranskaksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.