Viiksisiippa

Viiksisiippa (Myotis mystacinus) on Euroopassa elävä siippalaji.

Viiksisiippa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Aitosiipat Myotis
Laji: mystacinus
Kaksiosainen nimi

Myotis mystacinus
(Kuhl, 1817)

Viiksisiipan levinneisyys
Viiksisiipan levinneisyys
Katso myös

  Viiksisiippa Wikispeciesissä
  Viiksisiippa Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

Viiksisiippa kuuluu kapeasiipisiin lepakkolajeihin. Sen erottaminen isoviiksisiipasta on todella vaikeaa.[3]

Viiksisiippa on saanut nimensä ylähuulen pitkistä viiksimäisistä tuntokarvoista. Sen varmin tuntomerkki on takajalan ulkosyrjässä varpaisiin ulottuva räpylä. Isoviiksisiippa kuitenkin jakaa tämän tuntomerkin ja nämä kaksi lajia voi erottaa toisistaan ainoastaan koiraan peniksen muodosta tai hampaista. Vesisiipalla räpylä ulottuu nilkkaan ja jalka on suhteessa huomattavasti isompi. Siipan koko ja väri vaihtelevat huomattavasti; selkäpuolella yleisiä sävyjä ovat melkein yksivärinen musta tai punaruskea. Vatsapuoli on vaalean- tai tummanharmaa. Korvat on mustanruskeat ja erittäin huomattavasti tummemmat kuin toisilla siippalajeilla. Eteenpäin taivutetut korvat yltävät 2–4 mm kuonon kärjen ulkopuolelle. Ruumiin pituus on noin 3,5–4,8 senttimetriä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Viiksisiippaa tavataan miltei koko Euroopassa; se puuttuu vain osasta Iberian niemimaata ja Islannista, Skotlannista, Tanskasta sekä Fennoskandian pohjoisosista.[1] Suomessa se on yleinen, ja sitä tavataan VaasaKuopio-linjalle asti.

Viiksisiippa elää niittymailla ja muilla avoimilla alueilla, kuten asutuksen lähellä ja vesistöjen varsilla. Se saalistaa aukkopaikoissa, metsäteiden päällä ja metsänreunoissa, mutta hakeutuu toisinaan myös avoimemmille alueille. Viiksisiippa lähtee saalistamaan jo varhain hämärän tullessa ja viettää suurimman osan yötä ulkona. Keväällä ja syksyllä se on liikkeellä erikoisesti myös päiväsaikaan. Yleensä lajilla on kuitenkin kaksi aktiivisuushuippua; toinen auringonlaskun jälkeen ja toinen ennen auringonnousua. Viiksisiipan lento päiväpiilosta saalistusalueelle eroaa tavallisesta pyyntilennosta, joka on tasaista, suunnilleen samalla korkeudella tapahtuvaa.

Viiksisiipan lentokorkeus vaihtelee, vaikka lento onkin suoraviivaista. Viiksisiipalla tunnetaan jopa 2 000 km:n vaelluksia. Talvihorroksen siippa viettää luolissa, kaivoskäytävissä, ladoissa ja kellareissa.

Elintavat

Viiksisiippa käyttää ravinnokseen pieniä lentäviä hyönteisiä.

Viiksisiipan pariutuminen tapahtuu tavallisesti syksyllä tai talvihorroksen aikana. Naaraat voivat keräytyä suuriksi naaras- ja poikasyhdyskunniksi, joissa on satoja eläimiä ja joissa ne synnyttävät yhden poikasen kesä-heinäkuussa, jolloin ruokaa on runsaimmin tarjolla.[4]

Lähteet

  1. Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S. & Coroiu, I.: Myotis mystacinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.7.2014. (englanniksi)
  2. Thomas Lilley: Viiksisiippa – Myotis mystacinus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Viiksisiippa Suomen lepakkotieteellinen yhdistys
  4. ARKive

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.