Skandinaavinen mytologia

Maailman alkuperä on myyttien mukaan valtavassa rotkossa, Ginnungagapissa. Rotko rajoittui etelässä Muspelheimiin, tulen sijoille, jota vartioi tulijättiläinen Surt liekehtivällä miekallaan. Pohjoisessa oli kylmä Niflheim. Sen Hvergelmir-kaivosta virtasi 11 virtaa, joiden nimi oli Élivágar. Vedet valuivat Ginnungagapiin, jonka ne täyttivät jäätyessään. Kun jäävuori kasvoi, sen sulatti Muspellin kuumuus. Tästä syntyneessä vedessä alkoi syntyä Ymir-jättiläinen. Sumussa muodostui myös toinen olento, valtava lehmä nimeltä Auðhumla, jonka nisistä valui maitoa neljänä jokena, joista Ymir sai ravintonsa. Kun Ymir ateriansa jälkeen nukahti, se alkoi hikoilla, ja sen kosteista kainaloista kasvoivat esiin mies ja nainen. Samalla Ymirin jalat siittivät keskenään hirviömäisen kuusipäisen pojan, josta tuli jättiläisten esi-isä. Audhumla-lehmä sai ravintonsa nuolemalla jäässä kiinni olevia suolaisia kiviä. Kivestä syntyi vähitellen kolmessa päivässä mieshahmo Búri, josta tuli Odinin isoisä. Odin ja hänen kaksi veljeään Vile ja Ve olivat ensimmäiset jumalat.[3]

Jumalat ja jättiläiset vihasivat toisiaan. Odin päätti veljineen surmata Ymirin, tehdä lopun jättiläisten hirmuvallasta ja luoda järjestys kosmokseen. Veljekset surmasivatkin Ymirin suuressa taistelussa, ja Ymirin veri hukutti alleen kaikki jättiläiset, Bergelmiriä lukuun ottamatta. Bergelmir pakeni perheineen arkussa, ja hänestä tuli huurretursaiden kantaisä.[4]

Kun Ymir oli tuhottu, Odin ja hänen veljensä alkoivat luomistyön Ymirin ruumiista. Hänen verestään muodostuivat joet ja meret, hänen lihastaan maa, hänen luistaan vuoret, hänen hiuksistaan puut ja parrastaan ruoho, hänen hampaistaan sora ja kivi, ja hänen kallostaan taivaankansi, jossa hänen aivonpalasensa ajelehtivat pilvinä. Neljä vahvaa kääpiötä, Pohjoinen, Etelä, Itä ja Länsi, asetettiin kannattelemaan taivaanpieliä.[4]

Kun maailma oli luotu, Odin veljineen loi elävät olennot sitä asuttamaan. Ensimmäisenä ilmestyivät kääpiöt ja valohaltiat, jotka kasvoivat Ymirin ruumista hajottavista toukista. Valkoisista toukista syntyi hyviä haltioita ja mustista toukista pahoja kääpiöitä.[5]

Jumalat lennättivät Muspellistä kipinöitä taivaan poikki tähdiksi, auringoksi ja kuuksi. Eräs mies nimesi poikansa ja tyttärensä Auringoksi ja Kuuksi, mistä vihastuneena jumalat asettivat heidät vaunuihin vetämään taivaankappaleita taivaankannen poikki. Näitä vaunuja seuraa kaksi sutta, Sköll ja Hati, joiden kohtalona on aikojen lopussa syödä taivaalliset valot.[5] Taivaankannen reunalle jumalat asettivat jättiläiskotka Hräsvelgin, joka synnyttää siivillään tuulet. Vuodenaikojen vaihtelusta huolehtivat jääjättiläisten ilkeä sukulainen Talvi ja lempeä jumalolento Kesä.[5]

Jumalat loivat ensimmäiset ihmiset merenrantaan ajelehtineista ajopuista. Odin teki saarnesta miehen nimeltään Ask, ja jalavasta naisen nimeltään Embla. Heidän asuinsijakseen jumalat osoittivat maailman keskustan, Midgårdin, jonka ympärille he rakensivat Ymirin kulmakarvoista muurin suojelukseksi. Muurin ulkopuolelle jäänyt alue oli Jotunheim, jättiläisten maa.[4][6]

Skandinaavisen mytologian yhdeksän maailmaa Edda-runojen mukaan.

Asgård, aasojen maailma, jossa sijaitsi myös Odinin Valhalla. Sijaitsi ylimpänä kaikkeudessa.
Alfheim, valohaltioiden maailma
Midgård, ihmisten maailma, keskimmäinen maailmoista.
Niflheim, jääjättiläisten maailma		Jotunheim, jääjättiläisten maailma.
Vanaheim, vaanojen maailma		Muspelheim, tulijättiläisten maailma.
Nidavellir (Svartalfheim), maanalainen kääpiöiden valtakunta.
Helheim, kuolleiden valtakunta. Sijaitsi alimmaisena.

Maailmankaikkeus on jaettu yhdeksään maailmaan eli valtakuntaan. Asgård on aasojen jumalsuvun koti, jossa ovat jumalten talot ja hallit sekä Urdin pyhä kaivo. Vanaheim on toisen jumalsuvun, vaanien koti. Alfheimissa asuvat valohaltiat, joita vaani Frej hallitsee. Midgård on ihmisten maailma ja sijaitsee luomakunnan keskellä. Muspelheim on tulen ja kaaoksen valtakunta, joka oli olemassa jo aikojen alussa. Sitä hallitsee demoninen Surt ja hänen tulijättiläisensä. Jotunheim on huurrejättiläisten, jumalten ja ihmisten vihollisten koti. Jotunheimissa ovat Mimerin kaivo, Järnveden-metsä ja Utgårdin linnoitus. Svartalfheim on osa maanalaista maailmaa, ja siellä asuvat kääpiöt. Helheim on pimeä, haudan kaltainen kuolleitten maa, jota hallitsee Hel. Nifelheim on kaikkein alin maailma: ikuisen kylmyyden ja pimeyden paikka, jossa lohikäärme Nidhögg ja muut lohikäärmeet piinaavat kaikkein pahimpia syntisiä.[7]

Kaiken yläpuolelle levittäytyy mahtava saarni Yggdrasil, joka ulottuu myös kaikkien maailmojen läpi. Puun alkuperää ei tiedä kukaan. Sillä on kolme pääjuurta, joista jokaisen alla on lähde. Yksi juurista ulottuu Niflheimiin ja Hvergelmiriin, toinen kasvaa Jotunheimin ohi Ginnungagapiin, ja kolmas Asgårdiin. Jumalat kokoontuvat joka päivä puun ympärillä. Puun latvassa istuu valtava kotka. Yggdrasil on jatkuvasti uhattuna: neljä kaurista syö jatkuvasti puun lehtiä, ja lohikäärme Nidhöggr järsii loputtomasti sen alimpia juuria. Siitä huolimatta Yggdrasil pysyy vihreänä.[8]

Jumalat ovat jakautuneet kahteen eri perheeseen, aasoihin, jotka asuvat Asgårdissa, ja vaaneihin, jotka asuvat Vanaheimissa.[9]

Odin on hallitsijajumala, sodanjumala, kuolemanjumala ja runoilijoiden jumala. Thor on Odinin poika ja aasoista vahvin ja mahtavin. Hän on ukkosen herra sekä ihmisten ja jumalten suojelija. Frigg on Odinin puoliso ja jumalien kuningatar, korkein jumalatar. Hän on äitijumalatar sekä rakkauden ja avioliiton jumalatar. Freyr on vaaneista ensimmäinen. Hän on sateen, auringon, viljan kypsymisen ja hedelmällisuuden jumala, joka hallitsee myös rikkauksia ja rauhaa. Freija on Frejn viettelevä sisko, joka osaa taikoa, ja jolla on valta rakkauteen ja kuolemaan. Njord on Freyrin ja Freijan isä, jolla on valta tuuliin ja meren aaltoihin. Skadi on Njordin vaimo. Tyr on sodan, oikeudenmukaisuuden ja oikeudenkäytön jumala ja aasoista rohkein. Balderia pidetään jumalista parhaana ja viattomimpana. Heimdall on Asgårdin vartija. Loki on kepposten tekijä, sukkelaälyinen ja hauska mutta myös pahantahtoinen. Hän on myös taitava muodonmuuttaja. Mimer vartioi kaivoa Jotunheimissa. Hönir on Odinin uskottu. Gefjon on neitsyiden suojelija, jonka saliin kaikki viattomina kuolevat naiset tulevat kuolemanjälkeisessä elämässä. Iðunn vartioi pyhiä omenoita, jotka antavat jumalille ikuisen nuoruuden. Bragi on runouden, musiikin ja puhetaidon jumala ja naimisissa Iðunnin kanssa. Höder on vahva mutta sokea jumala. Ull on talven, kirousten ja kaksintaistelun jumala, joka viihtyy sukset jalassa ja jousi kädessä. Vidar on Odinin ja jättiläisnainen Gridin vahva poika. Vale on Odinin ja Rindin poika, urhea soturi. Forseti on Balderin ja Nannan poika ja jumalien paras sovittelija. Saga on näkijäjumalatar. Eir on lääkintätaidon jumalatar. Fulla on Friggin palvelija. Sjafn on jumalatar, joka synnyttää himon ihmisten välille. Lofn on jumalatar, jolta rakastavaiset voivat pyytää lupaa mennä naimisiin kun heitä on estetty sitä tekemästä. Var on lupausten ja valojen jumalatar. Vör havaitsee kaiken. Syn vartioi hallin portteja ja auttaa aiheettomasti rikoksesta syytettyjä. Hlin vartioi kuolevaisia, joita Frigg tahtoo suojella. Snotra on hyvätapaisten jumalatar. Gnå on Friggin sanansaattaja, joka liikkuu Hovvarpner-hevosellaan.[10]

Skandinaavisessa mytologiassa esiintyy myös joitakin ihmissankareita, mutta yleensä tarinat kertovat jumalista. Yksi merkittävimmistä ihmisistä on Sigurd, joka surmasi lohikäärme Fafnirin seppä Reginin pyynnöstä. Sigurd tappoi myöhemmin myös Reginin, sillä Regin yritti murhata Sigurdin ja hankkia lohikäärmeen aarteen itselleen.

Skandinaavisen mytologian mukaan taistelussa kuolleet soturit pääsevät Valhallaan Odinin luokse. Näitä sotureita kutsutaan nimellä einherjar. Einherjar harjoittavat päivisin taistelutaitojaan ja juhlivat öisin syöden villisika Särimnerin lihaa. Sairauksiin tai vanhuuteen kuolleet taas pääsevät Helheimiin.

Skandinaavisessa mytologiassa esiintyy jumalten lisäksi monenlaisia muitakin olentoja.

Disat ovat naispuolisia olentoja, joita entisaikoihin kunnioitettiin. Disoja ovat nornat, valkyriat ja suojelushenget. Nornat elävät Yggdrasilin juuren alla ja määräävät kaikkien elollisten kohtalot kehräämällä elämänlankaa. Valkyriat ovat henkiolentoja, jotka palvelevat Odinia ja Freijaa, ja noutavat kuolinhetkellä ne, jotka on valittu kuolemaan taistelussa. Suojelushenget vartioivat yksilöitä tai sukuja.[11]

Jättiläiset ovat alkuolentoja, jotka liittyvät tiiviisti aikojen alun kaaokseen. Jättiläiset ovat jumalien ikuisia vihollisia, mutta jotkin jumalista ovat jättiläisten sukua. Useimmat jättiläiset elävät Jotunheimissa. Jättiläisiä ovat esimerkiksi huurretursaat, merenjättiläiset ja tulijättiläiset.[12] Surtur on tulijättiläisten demoninen hallitsija, joka asuu Muspelheimissa.[13] Ægir ja Rán ovat meren kuningas ja kuningatar, jättiläisiä, joilla on hyvät suhteet jumaliin.[14]

Kääpiöt ovat syntyneet alkujättiläisen lihassa olevista toukista. Kääpiöt asuvat Svartalfheimissa, missä on lämmintä ja pimeää. Kääpiöt tunnetaan taitavina käsityöläisinä ja seppinä, joiden luomuksilla on usein taikavoimia.[15]

Hyväntahtoisia valohaltioita asui Alfheimissa. He toimivat välittäjinä ihmisten ja jumalten välillä, ja heitä hallitsi Freyr.[6]

Rautavitsat ovat pahantahtoisia noita-akkoja. Järnveden-metsässä hallitsee jättiläisnoita Angrboda. Hänen lapsiaan ovat Fenrir-susi, Midgårdin lohikäärme Jörmundgand ja kuoleman jumalatar Hel.[16]

Nidhöggr on ruumiiden syöjä, alkulohikäärme, joka asuu kaikkein alimpana Niflheimissa.[17]

Utgårdin linnoitusta jättiläisineen ja hirviöineen hallitsee Útgarða-Loki, vahva ja älykäs jättiläinen ja taitava noita, joka voi muuttaa itsensä miksi tahansa.[18]