Vihtori Saarinen

Vihtori Saarinen (20. helmikuuta 1889 – 26. heinäkuuta 1945) oli kouvolalainen työmies ja Kouvolan salaisen tutkijakomitean puheenjohtaja Suomen sisällissodan aikana 1918.

Vihtori Saarinen

Vihtori (Viktor Rosanpoika) Saarinen oli kotoisin Jämsänkoskelta. Vuonna 1908 hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen kylätappeluun osallistumisesta. Yksi tappeluun osallistuneista kuoli saamiinsa vammoihin. Saarinen oli ammatiltaan paperikoneen hoitaja ja hän muutti perheineen töiden mukana paperiteollisuuspaikkakunnalta toiselle. Saarinen tuli perheineen Kuusankoskelle 1917 kun Kymiyhtiö palkkasi sinne lisää työväkeä kahdeksantuntiseen työpäivään siirtymisen takia.

Sisällissodan aikana Saarisen johtama komitea teloitti Kouvolaan tuotuja valkoisia yli sata. Osa heistä ammuttiin ja haudattiin Tommolan veripeltoon ja osa heitetiin suoraan Kymijokeen [1]. Tunnetuin Saarisen uhri lienee Kymiyhtiöiden silloinen johtaja Gösta Björkenheim. Sodan jälkeen Saarinen pakeni laivalla muun tutkijakomitean kanssa purjeveneellä Kotkasta, mutta matka päättyi Uudellekirkolle, jossa kaikki pakenijat jäivät kiinni. Saarinen tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi.

Saarinen vapautui vankilasta 1930-luvulla ja hän muutti asumaan Suojärvelle. Etsivä keskuspoliisi seurasi häntä ja raportoi muun muassa Saarisen olleen kiinnostuneen IKL:n toiminnasta ja liittyneen järjestöön mahdollisesti hankkiakseen tietoja kommunisteja varten.

Saarisen kuolemansyystä vuonna 1945 on kaksi erilaista tietoa. Toisen mukaan jäi junan alle Helsingissä. Helsingin Sanomien 30.7.1945 mukaan Vihtori Saarinen kuoli kotonaan Malmilla sydänhalvaukseen.