Vihtori Nybergh

Vihtori Nyberghin vanhemmat olivat merikapteeni Carl Gottlieb Nybergh ja Fredrika Karolina Löthman ja puoliso vuodesta 1881 Elin Kalm (k. 1930).[3] Nybergh tuli ylioppilaaksi Oulun ruotsalaisesta lyseosta 1877 ja suoritti yksityisesti yliopistollisen tutkinnon rikoslaista ja vankeinhoito-opista 1889. Hän oli Helsingin vankilan kirjanpitäjä vuodesta 1883, Helsingin lääninvankilan johtaja vuodesta 1891 ja Kakolan johtaja vuodesta 1906. Vuodesta 1888 Nybergh oli Alkoholistiparantola Turvan johtokunnan jäsen ja vuodesta 1903 kasvatuslaitos Käyrän johtokunnan jäsen. Useita ulkomaan opintomatkoja tehnyt Nybergh oli vankeinhoidon yhdistysten jäsen, ajoi raittiusaatetta ja toimi vartijakoulun opettajana ja johtajana.[1] Työuransa Nybergh aloitti Oulun lääninkonttorin palveluksessa 1878–1883. Turussa hän toimi myös sähköyhtiön toimeenpanevana johtajana 1914–1918. Hämeenlinnan vankilaa Nybergh johti 1918–1921. Nybergh julkaisi teoksia vankeinhoidon alalta sekä sukututkijana omasta ja vaimonsa suvusta, samoin kuin toimitti Suomen Vankeinhoitomiesten yhdistyksen Muistiinpanoja-julkaisua 1896–1920. Hovineuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1914.[3] Eläkkeelle jäätyään Nybergh muutti Oulunkylään, jossa hän toimi vielä muun muassa valtion tulo- ja omaisuusverolautakunnan puheenjohtajana.[2]

Professorit Aarne Laitakari ja Erkki Laitakari sekä majuri Eino Laitakari olivat Nyberghin poikia.[4][5]

• Turun kuritushuone 1853–1903, 1903
• Oululainen Nyberg-suku, 1917
• Familjen Kalm, 1923
• Turun kansallinen kirjakauppa osakeyhtiö 1899–1924, 1924