Vihtori Huhta

Vihtori Huhta syntyi palvelijatar Wilhelmina Lindroosin (1857-1948) aviottomana lapsena. Huhdan ollessa nelivuotias hänen äitinsä avioitui Huittisista kotoisin olleen kivityömiehen Juho Kustaa Hastin (1861-1922) kanssa. Huhta aloitti työnteon 13-vuotiaana. Hän teki Hattulassa asuneen isoäitinsä taksvärkkipäiviä ja oli muun muassa tiilenkantajana sekä apteekin juoksupoikana. Kansakoulun käytyään Huhta valmistui käsityökoulusta puusepäksi vuonna 1899, jonka jälkeen hän työskenteli kirjakaupassa ja latojana.[2][3]

Vuonna 1900 Huhta liittyi Hämeenlinnan työväenyhdistykseen. Huhta oli perustamassa työväenyhdistyksen nuoriso-osastoa sekä Hämeenlinnan Työväen Näyttämöä, jonka johtajana hän toimi kahteen otteeseen. Huhta osallistui myös aktivistiliikkeen toimintaan jakamalla kutsuntalakkoihin kehottavia lentolehtisiä Rudolf Holstin kanssa. Suurlakon ainana hän oli Hämeenlinnan suurlakkokomitean jäsen.[2] Huhta aloitti sanomalehtiuransa Tampereella ilmestyneen Kansan Lehden harjoittelijana vuonna 1906, mutta palasi pian kotikaupunkiinsa Hämeen Voiman toimittajaksi ja toimitussihteeriksi.[4] Vuonna 1907 hän osallistui Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton perustavaan kokoukseen.[5]

Vuonna 1911 Huhta joutui ensimmäistä kertaa vankilaan järjestettyään mielenosoituksen kansanedustaja Artturi Siveniuksen vapautumisen kunniaksi. Hämeenlinnan lääninvankilan portille kokoontunut väkijoukko huusi majesteettirikoksesta tuomitulle Siveniukselle eläköötä ja laulaa lurautti Kansainvälisen. Huhta joutui syytteeseen julkisrauhan rikkomisesta ja tuomittiin 30 markan sakkoon, joka varojen puutteessa muunnettiin kuuden päivän vankeudeksi.[3][6]

Huhta valittiin kansanedustajaksi vuoden 1913 eduskuntavaaleissa.[1] Ensimmäisen maailmansodan käynnistyttyä Hämeen Voimassa julkaistiin hänen laatimansa pääkirjoitus, jossa vastustettiin armeijan mobilisointia. Kuvernööri Rafael Spåre tuomitsi Huhdan ja päätoimittaja Heikki Välisalmen hallinnollisiin sakkoihin hallituksen toimien vastustamisesta ja mobilisoinnin häiritsemisestä. Huhdalle määrätty 5 000 markan sakko muunnettiin sadan päivän vankeudeksi, jonka päätyttyä marraskuussa 1914 kenraalikuvernööri F. A. Seyn määräsi Huhdan ja Välisalmen karkotettavaksi Siperiaan Tomskin kuvernementtiin pitäessään heitä uhkana yhteiskuntajärjestykselle.[3] Huhdan osoitettua katumusta hän sai palata Suomeen jo tammikuun puolivälissä.[7][8] Armahduksen ehtona oli ero sosialidemokraattisesta puolueesta, jonka vuoksi Huhta menetti myös toimittajan työnsä.[9] Puoluetoverit pitivät armonanomusta petturuutena ja osoituksena aatteellisesta heikkoudesta ja myös porvarilehdistö kutsui Huhtaa ”selkärangattomaksi”.[10][11]

Isosaaren vankileirin toverioikeus elokuussa 1918. Vihtori Huhta vasemmalla.

Vuonna 1916 Huhta muutti Riihimäelle, jossa hän työskenteli Helioksen kemiantehtaan konttoristina.[12] Helmikuun vallankumouksen jälkeen Huhta haki uudelleen SDP:n jäseneksi ja hänet otettiin takaisin kesäkuussa 1917. Huhdalle määrättiin kuitenkin kielto kaikkiin puolueen luottamustehtäviin viiden vuoden ajaksi.[10] Paluunsa jälkeen hän vaikutti Riihimäen työväenyhdistyksessä ja toimi muun muassa Riihimäen Työväen Teatterin johtajana.[13]

Sisällissodan alussa Huhta toimi Riihimäen elintarvikekomissaarina, kunnes siirtyi kansanvaltuuskunnan elintarviketoimiston intendentuuriosastolle.[14] Huhtikuun alkupäivinä punaisten hallinto evakuoitiin Viipuriin, josta Huhta palasi pian Helsinkiin. Hänet vangittiin kuun lopussa ja vietiin Suomenlinnan vankileirille. Syyskuussa Huhta sai neljän vuoden kuritushuonetuomion avunannosta valtiopetokseen, mutta hän vapautui ensimmäisten armahdettujen joukossa jo lokakuun puolivälissä.[3][12]

Vapauduttuaan Huhta työskenteli Kansan Lehden toimitussihteerinä vuoteen 1921, jolloin hän ryhtyi Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnuorisoliiton julkaiseman Työläisnuorison päätoimittajaksi.[4] Hän oli myös STL:n ensimmäinen puheenjohtaja 1921–1922 sekä Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen.[15][16] Suureen kommunistijuttuun liittyen Huhta kirjoitti artikkelin otsikolla ”Ohrana – kulttuuriyhteiskunnan mätäpaise”, jonka seurauksena hän joutui syytteeseen hallitusta ja järjestysvaltaa vastaa hyökkäämisestä.[17] Tapausta puitiin kaikissa oikeusasteissa ja lopulta toukokuussa 1926 korkein oikeus vahvisti Huhdalle kuuden kuukauden vankeustuomion.[18]

Vuodesta 1924 lähtien Huhta asui Tapanilassa ja työskenteli muun muassa Uusmaan Työmiehen sekä Palkkatyöläisen toimituksissa. Hän oli myös Helsingin maalaiskunnan kunnanvaltuuston jäsen ja toimi 1930-luvun alussa kunnan työttömyystoimiston johtajana.[1] Vuonna 1935 Erkki Valan toimittama Tulenkantajat julkaisi Huhdan kirkkoa ja papistoa arvostelevan pakinan, joka käsitteli Venäjän vallan aikana Taavi Tainiota vastaan nostettua painokannejuttua. Huhta tuomittiin sakkoihin, jotka hän suoritti muuntorangaistuksena Katajanokan vankilassa.[19]

Vuosina 1937-1945 Huhta työskenteli Lohjalla ilmestyneen Uusmaan Kunnallislehden päätoimittajana. Huhta oli mukana myös Vapaa-ajattelijain liiton toiminnassa. Vuoden 1939 eduskuntavaaleissa Huhta jäi varasijalle, mutta nousi 1941 kansanedustajaksi Mikko Ampujan jouduttua jatkosodan ajaksi turvasäilöön. Ampujan palattua eduskuntaan marraskuussa 1944 Huhta jatkoi vuotta aikaisemmin kuolleen Anni Huotarin varaedustajana tehtävässä siihen asti toimineen Lempi Lehdon tilalla. Vuosina 1945-1950 Huhta oli Suomen Sosialidemokraatin toimittajana ja pakinoitsijana.[1] Huhta vietti eläkepäiviään Tapanilassa ja kuoli 78-vuotiaana heinäkuussa 1961.