Vihreä S

Vihreä S
Tunnisteet
CAS-numero	3087-16-9
IUPAC-nimi	Natrium-4-[[4-(dimetyyliamino)fenyyli]-(4-dimetyyliatsaniumylideenisykloheksa-2,5-dien-1-ylideeni)metyyli]-3-hydroksinaftaleeni-2,7-disulfonaatti
SMILES	CN(C)C1=CC=C(C=C1)C(=C2C=CC(=[N+](C)C)C=C2)C3=C4C=CC(=CC4=CC(=C3O)S(=O)(=O)[O-])S(=O)(=O)[O-].[Na+]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava	C27H25S2N2O7Na
Moolimassa	576,62 g/mol
Liukoisuus	Liukenee veteen
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Vihreä S (C₂₇H₂₅S₂N₂O₇Na) on triaryylimetaanijohdannaisiin kuuluva aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa elintarvikkeiden värjäämiseen.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa vihreä S on vihreää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja liuos on väriltään sinertävän vihreä.[1][2]

Vihreä S:n valmistuksen ensimmäisessä vaiheessa N,N-dimetyylianiliini ja p-dimetyyliaminobentsaldehydi kondensoituvat. Tämä kondensaatiotuote reagoi R-hapon kanssa. Reaktiossa muodostuu leukomuoto, joka hapetetaan Vihreä S:ksi.[3]

Vihreä S:ää käytetään elintarvikevärinä esimerkiksi juomissa, makeisissa ja jälkiruuissa. Yhdisteen E-koodi on E142.[4] Yhdistettä voidaan käyttää myös väriaineena tutkittaessa silmiä[5].

Lähteet

Shmuel Yannai: Dictionary of Food Compounds with CD-ROM, s. 271. CRC Press, 2012. ISBN 9781420083521. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.7.2022). (englanniksi)
Mike Saltmarsh: Saltmarsh's Essential Guide to Food Additives, s. 67-68. Royal Society of Chemistry, 2021. ISBN 978-1-83916-103-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.7.2022). (englanniksi)
James A. Kent: Kent and Riegel's Handbook of Industrial Chemistry and Biotechnology, s. 565. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-27843-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.7.2022). (englanniksi)
E142 - Vihreä S Ruokavirasto. Viitattu 4.7.2022. ^{[vanhentunut linkki]}
Jimmy D. Bartlett, Siret D. Jaanus: Clinical Ocular Pharmacology, s. 291. Elsevier Health Sciences, 2008. ISBN 9780750675765. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.7.2022). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Shmuel Yannai: Dictionary of Food Compounds with CD-ROM, s. 271. CRC Press, 2012. ISBN 9781420083521. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.7.2022). (englanniksi)

[SEGFA-2] Mike Saltmarsh: Saltmarsh's Essential Guide to Food Additives, s. 67-68. Royal Society of Chemistry, 2021. ISBN 978-1-83916-103-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.7.2022). (englanniksi)

[kent-3] James A. Kent: Kent and Riegel's Handbook of Industrial Chemistry and Biotechnology, s. 565. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-27843-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.7.2022). (englanniksi)

[4] E142 - Vihreä S Ruokavirasto. Viitattu 4.7.2022. ^{[vanhentunut linkki]}

[clinical-5] Jimmy D. Bartlett, Siret D. Jaanus: Clinical Ocular Pharmacology, s. 291. Elsevier Health Sciences, 2008. ISBN 9780750675765. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.7.2022). (englanniksi)