Vihermarakatit

Vihermarakatit[2] (Chlorocebus) on vanhan maailman häntäapinoiden suku. Sitä tavataan laajalla alueella Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.[3][4] Useimmat lajit elävät pääasiassa savanneilla, mutta dryasmarakatti (Chlorocebus dryas) elää alavissa sademetsissä.[3][5]

Vihermarakatit
Vervettejä (Chlorocebus pygerythrus)
Vervettejä (Chlorocebus pygerythrus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini[1]
Osalahko: Simiiformes[1]
Yläheimo: Cercopithecoidea[1]
Heimo: Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae
Alaheimo: Marakattiapinat Cercopithecinae [1]
Suku: Vihermarakatit
Chlorocebus
Gray, 1870
Synonyymit
  • Callithrix Reichenbach, 1862 [1]
  • Cynocebus Gray, 1870 [1]
Katso myös

  Vihermarakatit Wikispeciesissä
  Vihermarakatit Commonsissa

Luokittelu

Aiemmin vihermarakatit luettiin marakattien sukuun (Cercopithecus), mutta molekyylitutkimusten perusteella ne ovat läheisempää sukua suvuille Allochrocebus ja Erythrocebus kuin varsinaisille marakateille.[3][4] Vihermarakatteihin ja marakatteihin johtaneet kehityslinjat erkanivat toisistaan arviolta noin kahdeksan miljoonaa vuotta sitten.[6]

Vihermarakattien seitsemästä[7] lajista kuusi muodostaa lajikompleksin, jota on aiemmin pidetty yhtenä lajina Chlorocebus aethiops.[4] Sillä katsottiin olevan viisi tai kuusi alalajia, jotka risteytyvät yleisesti keskenään.[4][6] Nykyisen tiedon mukaan risteytyminen nykyaikana on kuitenkin niin vähäistä, että kuutta parapatrista lajia on syytä pitää erillisinä.[3][8][9] Sen sijaan muinaisina aikoina on tapahtunut runsaasti geenivirtaa lajien välillä.[8] Ilmaston ailahtelut Afrikassa ovat luultavasti aiheuttaneet sen, että populaatiot ovat toistuvasti joutuneet erilleen ja yhdistyneet jälleen.[3]

Dryasmarakatti (Chlorocebus dryas) on huonosti tunnettu laji, joka on alettu lukea vihermarakattien sukuun muita lajeja myöhemmin. Kun laji alun perin löydettiin, sitä pidettiin dianamarakattina (Cercopithecus diana), ja myöhemmin se sai lajistatuksen marakattien suvussa. Uudet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että se poikkeavasta ulkonäöstään ja levinneisyydestään huolimatta kuuluu vihermarakattien sukuun.[10]

Geenitutkimukseen perustuvan tiedon mukaan vihermarakatteja on seitsemän lajia:[7][8][10]

  • Grivetti[9] (Chlorocebus aethiops)
  • Chlorocebus cynosuros
  • Chlorocebus djamdjamensis
  • Dryasmarakatti (Chlorocebus dryas)
  • Vervetti[9] (Chlorocebus pygerythrus)
  • Chlorocebus sabaeus
  • Tantalusmarakatti[9] (Chlorocebus tantalus)

Lähteet
  1. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Chlorocebus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 10.6.2021. (englanniksi)
  2. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 29.10.2010. [vanhentunut linkki]
  3. Dolotovskaja, Sofja et al.: Comparing mitogenomic timetrees for two African savannah primate genera (Chlorocebus and Papio). Zoological Journal of the Linnean Society, 27.4.2017, 181. vsk, nro 2, s. 471–483. doi:10.1093/zoolinnean/zlx001. ISSN 0024-4082. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2021. (englanniksi)
  4. Haus, Tanja et al.: Mitochondrial Diversity and Distribution of African Green Monkeys (Chlorocebus Gray, 1870). American Journal of Primatology, 10.1.2013, 75. vsk, nro 4, s. 350–360. John Wiley & Sons, Ltd. PubMed:23307319. doi:10.1002/ajp.22113. ISSN 0275-2565. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2021. (englanniksi)
  5. Alempijevic, Daniel et al.: Using local knowledge and camera traps to investigate occurrence and habitat preference of an Endangered primate: the endemic dryas monkey in the Democratic Republic of the Congo. Oryx, 20.4.2021, s. 1–8. Cambridge University Press. doi:10.1017/S0030605320000575. ISSN 0030-6053. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2021. (englanniksi)
  6. de Jong, Yvonne A. & Butynski, Thomas M.: Three Sykes's Monkey Cercopithecus mitis × Vervet Monkey Chlorocebus pygerythrus Hybrids in Kenya. Primate Conservation, 1.12.2010, 2010. vsk, nro 25, s. 43–56. Conservation International. doi:10.1896/052.025.0109. ISSN 2162-4232. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2021. (englanniksi)
  7. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Chlorocebus (TSN 552374) itis.gov. Viitattu 10.6.2021. (englanniksi)
  8. Svardal, Hannes et al.: Ancient hybridization and strong adaptation to viruses across African vervet monkey populations. Nature Genetics, 30.10.2017, 49. vsk, nro 12, s. 1705–1713. PubMed:29083404. doi:10.1038/ng.3980. ISSN 1546-1718. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2021. (englanniksi)
  9. Valste, Juha (päätoim.): Maailman luonto. Eläimet. Nisäkkäät 1, s. 48–49. Espoo: Weilin+Göös, 1998. ISBN 951-35-6493-2.
  10. van der Valk, Tom et al.: The Genome of the Endangered Dryas Monkey Provides New Insights into the Evolutionary History of the Vervets. Molecular Biology and Evolution, 16.9.2019, 37. vsk, nro 1, s. 183–194. Oxford University Press. PubMed:31529046. doi:10.1093/molbev/msz213. ISSN 0737-4038. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2021. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.