Vihannes

Vuonna 2017 julkaistun väestötutkimuksen mukaan sillä Euroopan ja Yhdysvaltojen väestökolmanneksella, joka nauttii päivittäin 140-230 grammaa vihanneksia kypsennetyssä muodossa, oli 24 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin sillä kolmanneksella, joka nautti niitä vain 25-50 grammaa päivässä. Perunan kulutusta ei otettu huomioon. Tutkimukseen osallistui 135 000 henkeä.[16]

Sillä kolmanneksella, jotka nautti päivittäin 370-550 g raakoja vihanneksia, esiintyi 20 prosenttia vähemmän kuolemantapauksia kuin sillä kolmanneksella, joka nautti niitä 100 grammaa. Tulos saatiin sen jälkeen, kun oltiin otettu huomioon, että paljon vihanneksia syövien joukossa on tavallista vähemmän tupakoitsijoita ja enemmän naisia, hoikkia, liikuntaa harrastavia, koulutettuja ja hedelmiä tai lihaa syöviä. Alhaiseen tulotasoon ja työoloihin liittyviä haitallisia terveysvaikutuksia ei kuitenkaan huomioitu[16].

Norjassa vuonna 2022 julkaistussa väestöseurantatutkimuksessa havaittiin, että tarkasteltujen vihannesten ja omenoiden nauttimisella ja kuolleisuudella oli u-käyrän muotoinen yhteys. Kasvikset valittiin tutkimukseen sen perusteella, että niitä kyetään viljelemään Norjassa. Päivittäin yhteensä 550 grammaa omenoita, kerä-, parsa- ja kukkakaalia sekä porkkanoita ja lanttua nauttivilla naisilla oli lähes 30 prosenttia suurempi kuolleisuus kuin vain 200 grammaa nauttivilla ja yli 10 prosenttia suurempi kuolleisuus kuin niillä, jotka eivät nauttineet lainkaan kyseisiä kasviksia. Tutkimukseen osallistui lähes 84 000 norjalaisnaista, joita seurattiin keskimäärin 18 vuotta. Tuloksissa huomioitiin muun muassa fyysisen aktiivisuuden, tupakoinnin, koulutuksen ja alkoholinkäytön kuolleisuuteen liittyvä vaikutus. Lisäksi huomioitiin ylipaino, mutta ei aliravitsemusta.[17]

Kansainvälisen tutkijaryhmän vuonna 2022 julkaiseman tutkimuksen mukaan päivittäin yli neljä ruokalusikallista raakoja vihanneksia syövillä esiintyi 15 prosenttia vähemmän sydänperäisiä kuolemia kuin niillä, jotka eivät syöneet lainkaan raakoja vihanneksia. Tulos viittasi lisäksi siihen, että ei ole terveyden kannalta oleellista, nautitaanko raakoja vihanneksia 2 vai yli 4 ruokalusikallista päivässä. Kypsennettyjen vihannesten kohdalla sydänkuolemat vähenivät kuitenkin vain 4 prosenttia.[18]

Tutkimuksen osanottajat olivat brittejä, ja he nauttivat päivittäin keskimäärin vajaat kolme ruokalusikallista kypsennettyjä vihanneksia ja reilut kaksi raakoja. Tuloksissa huomioitiin erot esimerkiksi tutkittavien koulutuksessa, liikunnallisuudessa, tupakoinnissa, alkoholinkulutuksessa, painoindeksissä, lisäravinteiden käytössä sekä hedelmien, kalan, punaisen lihan ja lihajalosteiden kulutuksessa. Tutkittavat olivat sydänterveitä tutkimuksen alkaessa, mutta osa sairasti verenpainetautia tai diabetesta, mikä myös huomioitiin tuloksessa. Tuloerotkin huomioitiin osittain. Vihannesten nauttimisella näytti aluksi olevan suuri vaikutus sydänkuolemien ehkäisijänä, mutta se katosi lähes kokonaan, kun sekoittavien muuttujien vaikutuksia suljettiin pois. Tutkijat pitävät tämän vuoksi todennäköisenä, että loputkin erot kuolleisuudessa selittyvät suurimmaksi osaksi niillä sosioekonomisilla, elintapa- ja ympäristöeroilla, joita ei otettu tutkimuksessa huomioon. Tutkimukseen osallistui lähes 400 000 henkeä, joiden keski-ikä oli 56 vuotta ja heitä seurattiin 12 vuoden ajan.[18]

Vuonna 2012 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että se neljännes miehistä, joiden veressä esiintyi eniten muun muassa tomaatista saatavaa lykopeenia, sairastui noin 60 prosenttia harvemmin iskeemiseen aivoinfarktiin kuin se neljännes, joiden veressä oli vähiten lykopeenia. Tuloksesta oli vakioitu pois esimerkiksi tupakoinnin, painoindeksin ja verenpaineen aiheuttama aivoinfarktin riskiä lisäävä vaikutus. Alfa- ja betakaroteenin sekä A- ja E-vitamiinien pitoisuuksilla ei kuitenkaan havaittu olevan yhteyttä aivoinfarktin esiintymiseen.[19]

Vuonna 2017 julkaistussa australialaistutkimuksessa havaittiin, että yli kolme annosta vihanneksia nauttivien kaulavaltimoiden seinämä oli 4,5 prosenttia keskimääräistä ohuempi, minkä arvioitiin vähentävän hieman sydän- ja verisuonitautien riskiä. Etenkin ristikukkaisten kasvien havaittiin estävän valtimoiden seinämien paksuuntumista. Tutkimuksen osanottajat olivat yli 70-vuotiaita naisia.[20]

Runsas ristikukkaisten vihannesten käyttö on yhdistetty kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ristikukkaisten vihannesten goitrogeenit vähentävät kilpirauhashormonin tuotantoa esimerkiksi heikentämällä jodin hyödynnettävyyttä.[21] Goitrogeenejä esiintyy esimerkiksi parsakaalissa, keräkaalissa, kukkakaalissa, lehtikaalissa, pinaatissa ja lantussa[22].