Vihan hedelmät

Kertomus alkaa Tom Joadin näkökulmasta tilanteessa, jossa hän on juuri päässyt vapaaksi istuttuaan neljä vuotta vankilassa taposta tuomittuna. Kotimatkallaan Joad tapaa saarnaaja Jim Casyn, jonka hän muistaa lapsuusajoiltaan, ja nämä kaksi lyöttäytyvät yhteen. Tomin lapsuudenkotiin saavuttuaan he huomaavat maatilan olevan tyhjillään. Asiasta hämmentyneinä Tom ja Casy menevät John-sedän asuinpaikkaan muutaman mailin päähän, mistä Tom löytääkin perheensä lastaamassa koko omaisuuttaan Hudson-merkkiseen kuorma-autoon. He saavat myös tietää, että perheen viljelykset ovat joutuneet tomumyrskyjen uhriksi, ja että maanomistajat ovat pakkolunastaneet alueiden vuokraviljelijöiden maita. Joadit etsivätkin nyt lohtua kaikkialle Oklahomaan jaettuihin lappusiin painetusta toivosta, joka kertoo Kalifornian kauniista maaseudusta ja lännessä siintävistä korkeista palkkioista. Yhdessä Jim Casyn kanssa Joadit joutuvat tämän julkisivun viekoittelemiksi ja sijoittavat kaiken omistamansa matkaan. Vaikka Oklahoman osavaltiosta lähteminen tarkoittaakin ehdonalaissääntöjen rikkomista, Tom päättää, että kyseessä on riski, vaikkakin vähäinen, joka hänen on otettava.

Matkalla Joadien ja Casyn muodostama ryhmä havaitsee maanteiden olevan kylläisenään samaa matkaa taivaltavista perheistä, jotka ovat yhtä lailla joutuneet lentolehtisissä esitettyjen lupausten lumoihin. Joadien jatkaessa matkaansa ja kuultuaan muiden – mukaan lukien eräiden Kaliforniasta palanneiden oklahomalaisten – kertomia tarinoita he joutuvat hyväksymään sen mahdollisuuden, että heidän tulevaisuudennäkymänsä eivät välttämättä olekaan sitä, mitä he olisivat toivoneet. Tämän seikan tajuamista vahvistavat isoisän ja -äidin kuolema sekä Noahin (Joadien vanhin poika) ja Connien (Joadien raskaana olevan tyttären, Saaronin Ruusun, aviomies) lähtö. Kaikesta huolimatta he joutuvat kuitenkin jatkamaan, sillä heillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta.

Saapuessaan perille matkalaiset huomaavat jokaiseen työpaikkaan olevan laumoittain hakijoita ja kunnollisen palkkion saamisen olevan lähes toivotonta työvoiman ylitarjonnan, oikeuksien puutteen ja suurten yritysviljelijöiden keskinäisen juonittelun takia. Tragedia väijyy heidän unelmansa yksinkertaisuudessa ja mahdottomuudessa: talon, perheen ja säännöllisen työn saamisessa. Ripaus toivoa tulee Weedpatchin, siistin ja lämpimän valtion ylläpitämän leirialueen muodossa. Leiriä isännöivällä hyvänsuovalla virkamiehellä Jim Rawleylla ei kuitenkaan ole riittävästi rahaa ja tilaa kaikkien puutteenalaisten huolehtimiseksi.

Vastatoimenpiteenä kokemalleen riistolle työläiset alkavat liittyä ammattiliittoihin. Perheen henkiin jääneet jäsenet puolestaan ryhtyvät tietämättään työskentelemään lakkoon sotkeutuneessa hedelmätarhassa. Lakko muuttuu lopulta väkivaltaiseksi ja johtaa saarnaaja Casyn kuolemaan. Tom Joad joutuu tappamaan uudelleen, ja hänestä tulee karkulainen. Hän jättää jäähyväiset äidilleen ja lupaa samalla, että hänestä tulee väsymätön sorrettujen puolustaja kaikkialla, mihin hän meneekin. Myös Saaronin Ruusua kohtaa onnettomuus, sillä hänen vauvansa kuolee. Äiti-Joad pysyy kuitenkin lujana ja pakottaa perheen kestämään lähiomaisen menetyksen. Lopussa Saaronin Ruusu suorittaa kirjan ainoan teon, joka ei ole toivoton: hän antaa rintaruokintaa nälkäkuolemaisillaan olevalle miehelle pyrkien näin yhä osoittamaan toivoa ihmisyyttä kohtaan omien kielteisten kokemustensa jälkeenkin.

Kirjan ilmestymisen aikoihin Steinbeckin romaani sai Yhdysvalloissa osakseen maanlaajuista huomiota ja keskustelua. Siihen kohdistettiin myös lukuisia sensurointiyrityksiä.[5][6] Esimerkiksi yleinen kirjasto St. Louisissa poltti vuonna 1939 muutaman teoksen sopimattomina pidettyjen sanavalintojen takia.[7][8]

Vastalauseista huolimatta kirjasta tuli valtavan suosittu lukijoiden keskuudessa. Useimmissa oklahomalaisissa kirjakaupoissa teos oli ilmestymisen aikoihin myyntilistan ykkösenä, ainakin jos Tuulen viemää jätettiin pois laskuista.[8] Toisaalta Steinbeck-asiantuntija John Timmerman pitää Vihan hedelmiä mahdollisesti jopa 1900-luvun yhdysvaltalaisen kirjallisuuden perinpohjaisimmin keskusteltuna romaanina, kun otetaan huomioon kritiikki, arvostelut ja yliopistojen luokkahuoneet.[9]

Osa Vihan hedelmien tehosta kumpusi sen intohimoisesta köyhien ahdingon kuvauksesta. Monet Steinbeckin aikalaiset itse asiassa hyökkäsivät hänen yhteiskunnallisia ja poliittisia näkökantojaan vastaan. Brian Cordyack kirjoittaa: ”Steinbeckia syytettiin propagandistiksi ja sosialistiksi sekä vasemmiston että oikeiston tahoilta. Näistä hyökkäyksistä voimakkain tuli Associated Farmers of Californian suunnalta; he olivat tyytymättömiä kirjan kuvaukseen kalifornialaisten viljelijöiden asenteista ja käytöksestä siirtotyöläisiä kohtaan. He tuomitsivat kirjan ’valhekokoelmaksi’ ja nimittivät sitä ’kommunistiseksi propagandaksi’.”[9] Vaikka Steinbeckia syytettiin leiriolojen kurjuuden liioittelusta poliittisen mielipiteen esittämiseksi, hän oli todellisuudessa toiminut juuri päinvastoin ja vähätellyt olosuhteita, joiden hän tiesi varsin hyvin olleen romaanin kuvailua pahempia.[10] Hänen mielestään tarkka kuvaus olisi nimittäin tullut varsinaisen tarinankerronnan tielle.[11]

Vuonna 1962 Nobel-komitea kutsui Vihan hedelmiä ”suureksi työksi” ja viittasi siihen yhtenä tärkeimmistä syistä, miksi komitea myönsi Steinbeckille Nobelin kirjallisuuspalkinnon.[12]

Vihan hedelmiä on myös parodioitu suositun televisiosarja South Parkin 12. tuotantokauden jaksossa Over Logging. Vihan hedelmät on vaikuttanut kaunokirjallisuuteen ympäri maailmaa, myös Suomessa. Muun muassa tamperelaiset kirjailijat Lauri Viita ja Väinö Linna saivat siitä vaikutteita omiin romaaneihinsa.[11]

• Le Monden Vuosisadan 100 kirjaa

• Löf, Risto: Vihan hedelmät. Savon sanomat 22.11.2016.