Vigdís Finnbogadóttir

Vigdís Finnbogadóttirin isä oli maa- ja vesirakentamisen professori Finnbogi Rútur Þorvaldsson ja äiti sairaanhoitaja Sigríður Eiríksdóttir.[1] Valmistuttuaan ylioppilaaksi Vigdís opiskeli ranskaa Grenoblen yliopistossa ja erikoistui teatteritieteeseen Sorbonnen yliopistossa Pariisissa. Tämän jälkeen hän opiskeli teatterihistoriaa Kööpenhaminassa.

Vigdís oli ranskan kielen opettaja vuosina 1962–1967 reykjavíkilaisissa lukioissa ja opetti teatteritiedettä ja teatterihistoriaa Islannin yliopistossa. Hän perusti matkaoppaan koulutusohjelman Islannin matkailutoimistolle. Vuosina 1972–1980 hän oli Reykjavíkin teatteriyhdistyksen (Leikfélag Reykjavíkur), myöhemmin Reykjavikin kaupunginteatteri, johtaja.

Vigdísin kansallista mainetta ja suosiota lisäsivät taideohjelmien juontaminen ja ranskan kielen opetusohjelmien esittäminen Islannin televisiossa. Hän toimi Pohjoismaiden neuvoston kulttuuriasioiden neuvoa antavan komission puheenjohtajana vuosina 1976–1980.[1][2]

Lokakuun 24. päivänä 1975 Islannin naiset olivat poissa työpaikoiltaan (”Kvennafrídagurinn”). He kokoontuivat järjestettyihin tapaamisiin eri puolilla Islantia. Naiset olivat tyytymättömiä siihen, että heitä ei otettu vakavasti politiikassa – parlamentissa oli vähän naisia.

Vuoden 1980 presidentinvaalien aikaan monet islantilaiset olivat järkkymättömiä: ehdokkaiden joukossa tuli olla myös nainen. Vigdísin nimi esiintyi yhtenä mahdollisuutena lehdistössä. Vigdís Finnbogadóttir ja Guðlaugur Þorvaldsson olivat suosituimmat ehdokkaat. Vigdís sai äänistä 33,8 prosenttia ja Guðlaugur 32,3 prosenttia. Islannin presidentin asema on ensisijaisesti symbolinen, mutta presidentti voi jättää lakialoitteen vahvistamatta ja sitä kautta alistaa sen kansanäänestykselle.[3]

Voittaessaan vuoden 1980 vaaleissa hän oli ensimmäinen demokraattisilla vaaleilla valittu naispuolinen valtionpäämies maailmassa.[4] Hänet valittiin uudestaan vuosina 1984 ja 1992 ilman vastaehdokasta. Vuoden 1988 vaalit hän voitti ylivoimaisesti.

Haastattelussa vuonna 1982 Vigdís kertoi, että hänen virkansa on täysin epäpoliittinen ja että presidentin tehtävä on olla kansakunnan yhtenäisyyden ja identiteetin symboli. Vigdis toimi aktiivisesti kulttuurilähettiläänä parantamassa maansa julkisuuskuvaa. Hän on kertonut olevansa ylpeä siitä, että oli Islannin ensimmäinen naispresidentti, joka sai vierailukutsuja ympäri maailmaa. Hän markkinoi islantilaisia tuotteita virallisilla ulkomaanvierailuilla, muun muassa pukeutumalla islantilaiseen lampaannahkaan ja villaan valtiovierailulla Tanskaan helmikuussa 1982. Hän pitää Islannin luonnosta huolehtimista tärkeänä ja oli presidenttinä mukana ympäristönsuojelutyössä. Hän korosti myös henkisiä arvoja, kuten kulttuuria ja islannin kieltä.[2][3][4]

Vigdís Finnbogadóttir on ollut Harvardin yliopiston Harvard Kennedy Schoolin maailman naisjohtajien neuvoston puheenjohtaja 1996–1999. Hänet valittiin UNESCOn hyvän tahdon lähettilääksi 1998, jossa tehtävässä hän edisti erityisesti kielten moninaisuutta ja monikielistä opetusta. Vuonna 2000 hänet valittiin YK:n hyvän tahdon lähettilääksi vastustamaan rasismia ja muukalaisvihamielisyyttä. Ennen presidentiksi valintaansa Vigdís vastusti Islannin Nato-jäsenyyttä. Hän on kertonut olevansa pasifisti.[3][2][5]

Islannin yliopiston humanististen tieteiden tiedekunnan kielten tutkimuskeskus (isl. Stofnun Vigdísar Finnbogadóttur í erlendum tungumálum, engl. Vigdís Finnbogadóttir Institute of Foreign Languages), joka perustettiin vuonna 2002, on nimetty hänen mukaansa.[3][5]

Vigdís palkittiin vuonna 1997 Jacob Letterstedtin ansiomitalilla (Letterstedts nordiska förtjänstmedalj) pohjoismaisen kulttuuriperinnön hyväksi tekemästään työstä. Hänelle on myönnetty Ordre des Palmes académiques -kunniamerkki. Hän on useiden yliopistojen kunniatohtori Ranskassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Ruotsissa, Suomessa, Britanniassa ja Japanissa.[6][1]