Vietnamin ensimmäinen itsenäisyyden kausi

Noustuaan valtaistuimelle 939 Ngô Quyền otti nimen Ngô Vương, antoi maalle nimen Đại Việt, siirsi pääkaupungin Cổ Loa'hon ja perusti Ngô-dynastian. Ngô Vương hallitsi vain viisi vuotta, jonka jälkeen hänen sukulaisensa ja kenraalit taistelivat vallasta aiheuttaen kaksi hyvin levotonta vuosikymmentä. Aikaa kutsutaan 12 Sotaherran ajaksi (12 Sứ quân).

Lopulta Đinh Bộ Lĩnh onnistui kukistamaan kaikki muut, antoi maalle nimen Đại Cồ Việt ja perusti Đinh-dynastian ottaen itselleen nimen Đinh Tiên Hoàng. Kiinassa oli Song-dynastia kehittämässä maata voimakkaasti ja Đinh Tiên Hoàng onnistui neuvottelemaan hyökkäämättömyyssopimuksen, johon liittyi myös säännöllinen suojelumaksu. Sopimus loi vahvan pohja vuosisataiselle, periaatteessa rauhaan pohjautuvalle kanssakäymiselle Kiinan kanssa.

Đinh Tiên Hoàng ja hänen vanhin poikansa murhattiin 979 ja valtaistuimelle nousi vain kuusivuotias Đinh Toàn. Seuranneessa epävarmassa tilanteessa kiinalaiset pyrkivät valloittamaan maan ja lähettivät sotajoukkoja maiden väliselle rajalle. Tällöin tosiasialliseksi hallitsijaksi nousi kenraali Lê Hoàn, leskikeisarinnan rakastaja, joka kokosi sotajoukot kiinalaisia vastaan ja onnistui neuvottelemaan kiinalaisten kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen jatkamisesta.

Lê Hoàn otti nimekseen Lê Đại Hành ja perusti Tiền Lê-dynastian, (Aikaisempi Lê-dynastia). Näihin aikoihin Đại Cồ Việt käsitti pohjoisen Vietnamin ja Lê Đại Hành hyökkäsi etelään vallaten Champa-kuningaskunnan pohjoisosan. Lisäksi hän edelleen yritti yhdistää ja hallita kanssa parantamalla tieverkostoa. Myös buddhalaisuus alkoi näihin aikoihin vaikuttaa maassa.

Kaakkois-Aasia noin 1100 jaa. Đại Việtin alue näkyy sinisenä

Keisari Lê Long Đĩnh kuoli nuorena ja buddhalaisluostarissa noviisina ollut kenraali Lý Công Uẩn eteni keisariksi Hän perusti Lý-dynastian, joka aloitti Vietnamin historian kulta-ajan. Keisarina tunnetumpi Lý Thái Tổ perusti vuonna 1010 pääkaupungin nykyisen Hanoin alueelle ja antoi sille nimen Thăng Long (Nouseva Lohikäärme) perustellen nimellä alueella näkemäänsä lohikäärmettä. Hänen seuraajistaan Lý Thánh Tông otti maalle takaisin nimen Đại Việt vuonna 1054.

Lý-dynastia onnistui olemaan vallassa yli 200 vuotta ja suurimpana syynä oli kungfutselaisuuteen perustunut keskitetty hallintorakenne, johon sisältyivät oikeuslaitos, verotus ja palkka-armeija. Myös maanviljelyn kehitettiin rakentamalla ojitus- ja kanavajärjestelmiä, joilla vaikutettiin asutuksen vakiintumiseen.

Keisari Lý Thánh Tông perusti vuonna 1070 Vietnamin ensimmäisen yliopiston Kirjallisuuden temppelin yhteyteen.

Myös Lý-dynastialla oli lukuisia sotia kiinalaisten kanssa. Merkittävin niistä tapahtui vuonna 1077 Lý Nhân Tông tultua valtaan vain kuusivuotiaana ja kiinalaisten yrittäessä hyödyntää tilannetta. Hyökkäystä vastaan lähetettiin kenraali Lý Thường Kiệt, joka onnistui nykyisen Cầu-joen kohdalla (noin 40 km Hanoista pohjoiseen) pysäyttämään Song-dynastian joukot.

Lý-dynastian viimeinen valtias oli vain seitsenvuotinen Lý Chiêu Hoàng-keisarinna, jonka avioliitto kahdeksanvuotiaan Trần Cảnhin kanssa käytännössä aloitti Trần-dynastian.

Trần-dynastian aikana kiinalainen Yuan-dynastia yritti hyökätä maahan useamman kerran. Kublai-kaanin vallattua Kiinan Kantonin, vietnamilaiset tiesivät varautua hyökkäykseen. Maahan oli saatu viritettyä erittäin vahva kansallisuusate ja pohjoisesta tullutta hyökkäystä vastaan vuonna 1284 yhdistettiin sotajoukot keisarin veljenpojan, kenraali Trần Hưng Đạon johdolla. Vaikka tilanne oli niin vaikea, että pääkaupunki Thăng Long jouduttiin evakuoimaan, saatiin kiinalaiset torjuttua.

Mutta hengästystauko ei kestänyt kauan ja mongolijohtoiset joukot palasivat vuonna 1287 vieläkin vahvempina, mutta Trần Hưng Đạon johdolla vietnamilaiset tuhosivat vastustajan sotalaivaston Bạch Đằng-joella täsmälleen samalla tavalla kuin Ngô Quyền oli tehnyt liki kolmesataa vuotta aiemmin. Voitto teki Trần Hưng Đạosta Vietnamin kansallissankarin ja maan kuuluisimman sotapäällikön.

Trần-dynastian aikana oli myös jatkuvasti sotia Champa-valtakuntaa vastaan. Vuonna 1307 Đại Việtin prinsessa ja Champan kuningas solmivat avioliiton, mutta sekään ei estänyt sotatoimia, joiden yhteydessä mm. pääkaupunki Thăng Long ryöstettiin kahdesti 1300-luvun loppupuolella.

Trần-dynastian aikana buddhalaisuus vahvistui edelleen, sillä kungfutsealaisuus perustui vankasti maan hallinnon ylläpitämiseen. Aikaisempia dynastioita häirinnyt valtataistelu keisarin kuoltua väheni huomattavasti, kun vallanperimys määriteltiin ennakolta.

Hovissa vaikuttanut mandariini Hồ Quý Ly suisti viimeisen Trần-keisarin valtaistuimelta ja aloitti Hồ-dynastian vuonna 1400. Samalla maan nimeksi tuli Đại Ngu ja pääkaupungiksi eteläisempi Tây Đô (Läntinen Palatsi, nykyään Thanh Hóa). Thăng Longille annettiin nimi Đông Đô (Itäinen Palatsi). Dynastian vaihtumisen mukana yehtiin myös merkittäviä uudistuksia: vapaa koulutus, setelit korvasivat kolikot, mandariinikoulutuksessa tuli entistä käytännöllisempi, yleinen terveydenhuolto aloitettiin, oma kirjakieli eli Nôm-kirjoitus otettiin käyttöön virallissiin dokumentteihin ja aloitettiin maauudistus. Hồ Quý Ly oli vallassa vain vuoden ja valta siirtyi hänen pojalleen.

Dynastian muutos ja sitä seuranneet levottomuudet huomattiin myös Kiinassa ja Ming-dynastia lähti auttamaan vallasta suistettua Trần-dynastiaa, ja sotaretken seurauksena Vietnam joutui uudelleen Kiinan alaisuuteen 1407. Kiinalaiset noudattivat armotonta kiinalaistamispolitiikkaa, vietnamilaiset kirjat ja taideaarteet joko poltettiin tai vietiin Kiinaan. Kaikissa kouluissa opetettiin pelkästään kiinaksi, kiinalainen hius- ja pukeutumistyyli oli pakollinen ja yksityisomistukset takavarikoitiin. Maan nimeksi palautettiin edellisen kiinalaisvallan aikainen An Nam.

Kenraali Lê Lợi johti yli kymmenen vuoden ajan sissisotaa ja hänen onnistui lopulta voittaa kiinalaiset joukot Đông Quanissa (nykyinen Hanoi). Ming-keisari lähetti vahvistuksia kapinan kukistamiseen, mutta vietnamilaisten onnistuttua tappamaan väijytyksessä kiinalaisjoukkojen kenraalin, joukot antautuivat vietnamilaisille 1428.

Kaakkois-Aasia noin 1100 jaa. Đại Việtin alue näkyy sinisenä

Lê Lợi perusti jälkimmäisen Lê-dynastian ja otti keisarinimekseen Lê Thái Tổ. Maan nimeksi tuli jälleen Đại Việt ja pääkaupungiksi Thăng Long. Alkoi myös jälleenrakennuksen aika, vietnamilaisten omat tavat otettiin käyttöön ja hallintovirkamiesten nimityksen perusteeksi määriteltiin saavutukset eikä sosiaalinen tai perhetausta.

Tarun mukaan Lê Thái Tổ oli saanut kilpikonnalta arvokkaan miekan, jolla oli onnistunut kukistamaan kiinalaiset. Matkatessaan veneellä voittokulkueessa Thăng Longin järvellä, kilpikonna oli tullut hakemaan miekkaa takaisin ja sen annettuaan Lê Thái Tổ antoi järvelle nimen Hồ Hoàn Kiếm eli Palautetun miekan järvi, joka nykyään on Hanoin keskusjärvi.

Lê Lợin pojanpoika Lê Thánh Tông hallitsi melkein neljä vuosikymmentä 1400-luvun loppupuolella kansakunnan kukoistaessa ennenäkemättömällä tavalla. Lê Thánh Tông uusi lainsäädännön, maanviljelyä kehitettiin, kansakunnan hyviä käytöstapoja ja moraalia korostettiin. Myös valtakunta laajeni ja vuonna 1471 keisarin johdolla hyökättiin Champa-valtakuntaan ja keskinen Vietnam valloitettiin.

Lê-dynastian keisarit hallitsivat 1500-luvulla huonommalla menestyksellä ja maa jakaantui yli kahdeksi sadaksi vuodeksi sisällissotaan ja vallantaisteluihin eri perheiden välillä. Tänä aikana Lê-dynastian keisarit olivat vain nimellisiä hallitsijoita sotapäälliköiden todellisuudessa hallitessa maata.

Mạc Đăng Dung aloitti uransa palvelemalla Lê-dynastian hovissa henkivartijana, mutta eteni kenraaliksi asti. Vuonna 1516 vallan siirryttyä nuorelle keisarille, Mạc Đăng Dung pyrki valtaan. Nuori keisari apunaan Trịnh- ja Nguyễn-suvut pakeni Tây Đô-kaupunkiin ja keisarikunta oli jakautunut kahtia.

Nimellisesti Mạc Đăng Dung nousi keisariksi nimellä Minh Đức vuonna 1527, mutta luopui vallasta poikansa hyväksi jo kaksi vuotta myöhemmin. Vallankaappauksen yhtenä seurauksena Kiinan Ming-dynastia oli ensin Lê-dynastian puolella, mutta Minh Đức diplomatian ja uskollisuudenosoitusten seurauksena hyväksyi Mạc-dynastian maan pohjoisosassa.

Trịnh- ja Nguyễn-suvut onnistuivat valtaamaan Thăng Longin eteläosan takaisin Punaista jokea myöten ja Lê-dynastia palautettiin virallisesti takaisin valtaan. Myöskään valtakunnan jakoa ei virallisesti tunnustettu, minkä vuoksi yleisesti Vietnamin historiankirjoituksissa Mạc-dynastian valtakausi on merkitty päättyneeksi 1533.

Seuraavan sadan vuoden ajan oli lukuisia sotakahakoita, joissa hiljalleen Mạc-dynastian valta-alue kapeni, kunnes se käsitti vain pohjoisen Cao Bằng-provinssin. Lopulta kiinalaisen Ming-dynastian kaaduttua, viimeinen Mạc-dynastian keisari poistui maasta 1667.

Nimellistä Lê-dynastiaa kannattaneet Trịnh- ja Nguyễn-suvut olivat olleet keisarillisessa hovissa jo Lê Lợin ajoista ja uskollisesti kannattaneet istuvia keisareita. Mutta tultuaan voimakkaimmiksi he olivat käytännössä jakaneet maan kahtia. Trịnh-suku hallitsi pohjoista osaa (Mạc-dynastin alueita lukuun ottamatta) ja Nguyễn-suku eteläistä osaa. Samalla suku oli onnistunut hiljalleen levittäytyä yhä etelämmäksi. Vuonna 1627 jo kauan kyteneet erimielisyydet leimahtivat ilmiriidaksi ja melkein viidenkymmenen vuoden aikana oli lukuisia taisteluita. Erityisesti Nguyễn-suku pystyi hyötymään yhteistyöstä eurooppalaista yhteyksistä aseistuksen ja linnoitustaktiikoiden muodossa.

Maassa vaikutti myös ranskalainen lähetyssaarnaaja Alexandre de Rhodes, joka oli merkittävimpiä latinalaiseen aakkostoon perustuvan kirjoitusjärjestelmän, Quốc ngữ, kehittäjiä. Hän oli Thăng Longissa vuosina 1619 - 1630 Trịnh-suvun vieraana ja 1640-1646 Nguyễn-suvun vieraana, kunnes hänet ja kristinusko koettiin haitaksi molemmissa paikoissa.

Koska taistelut eivät tuntuneet johtavaan ratkaisuihin, erityisesti altavastaajana olleen Nguyễn-suvun rakentamien linnoitusten vuoksi, päätettiin Kiinaan valtaan tulleen Qing-dynastian neuvottelujen perusteella tehdä linnarauha vuonna 1673, joka kesti sata vuotta.

Trịnh- ja Nguyễn-sukujen kiistellessä vallasta, syntyi Bình Địnhin provinssissa kolmen Nguyễn-veljeksen (eivät sukua muille samannimisille maan johtajille) menestyksekäs kapina. Vuoteen 1776 mennessä veljekset olivat vallanneet Nguyễn-suvun alueet ja tappaneet melkein kaikki kuninkaallisen suvun jäsenet. Eloon jäänyt prinssi Nguyễn Anh pakeni Siamiin, josta käsin yritti Siamin kuninkaan sotajoukon avulla saada valtansa takaisin, mutta Tây Sơn-dynastia voitti taistelut.

Vuonna 1786 oli vuorossa hyökkäys pohjoiseen Trịnh-sukua vastaan ja se johti nopeaan aluevaltaukseen. Tällä kertaa nimellisessä vallassa ollut Lê-keisari onnistui pakenemaan Kiinaan, josta Qing-dynastian avustamana palasi sotajoukko kukistamaan Tây Sơnin 1789. Hyökkäys eteni Thăng Longin kukistumiseen saakka, mutta sitten Nguyễn Huện johdolla kuitenkin Tây Sơn kukisti kiinalaiset ja julistautui uudeksi keisariksi nimellä Quang Trung. Hänen valtakautensa kesti vain kolme vuotta, mutta siihen sisältyi useita uudostuksia mm. kiinalainen kirjoitusjärjestelmä korvattiin virallisesti Chữ Nômilla.

Quang Trungin kuoleman jälkeen hallitsijasuku ei, kuten niin monesti aiemminkin, päässyt yksimielisyyteen seuraajasta ja Siamiin paennut Nguyễn Anh onnistui nopeasti kukistamaan Tây Sơn-dynastian 1802. Onnistumiseen vaikutti se, että hän sai apua maassa asuvilta ranskalaisilta ja kiinalaisilta.

Nguyễn Anh otti keisarinimekseen Gia Long, jossa nimen alkuosa tuli Saigonin silloisesta nimestä Gia Định ja loppuosa Hanoin nimestä Thăng Long. Näin keisarin nimi kuvasi yhtynyttä maata, jonka nimeksi tuli ensimmäisen kerran virallisesti Vietnam ja pääkaupungiksi Huế.[1]

Gia Long halusi käyttää vanhaa nimeä Nam Việt, joka kieliopillisestikin olisi ollut oikeampi (Viet-kansan maa), mutta Kiinan keisari pelkäsi nimen jatkossa aiheuttavan historiaan perustuvia aluevaltausvaatimuksia ja hän hyväksyi nimen toisessa järjestyksessä Việt Nam, joka edelleen on voimassa.

Nguyễn-dynastian alkuajat olivat rauhallisempia ja vahvan hallitsijan johdolla maa kehittyi tasapainossa. Mutta Gia Longin 1820 kuoltua perimystaistelu oli jälleen kiivas. Nyt hovissa vaikutti myös vahvat kiinalaiset ja ranskalaiset intressit. Lopulta kiinalaissuuntaus oli vahvempi ja keisari Minh Mạng (Gia Long toiseksi vanhin poika) nousi valtaan. Samalla hovissa vallannut ranskalaisvaikutus häipyi ja katolisia lähetyssaarnaajia ja käännynnäisiä alettiin vainota.

Tämä omalta osaltaan heikensi maan kehitystä ja antoi myös Ranskalle syyn vaikuttaa entistä enemmän Vietnamin asioihin. Vuonna 1858 Ranskan lähetti lähetystön perustamaan konsulaatin ja kauppa-aseman Đà Nẵngiin. mutta keisari Tự Đức epäsi pyynnön. Välirikko kohti siihen, että Ranska miehitti kaupungin.

Keisari Tự Đứcin kuoltua vuonna 1883 Vietnam allekirjoitti Ranskan kanssa sopimuksen, jossa siitä tuli Ranskan protektoraatti.