Vietinghoff

Von Vietinghoff on vanha ja laaja westfalenilainen aatelissuku. Suku mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1230. Se on lähtöisin Vittinghoffin linnasta lähellä Essen-Rellinghausenia. Keskiajalla yksi sukuhaara siirtyi Baltiaan, josta suku levisi myös Tanskaan ja Ruotsiin.

Suvun Baltian haaran kantavaakuna (Vietinghoff gen. Scheel)

Kenraalimajuri Johan von Vietinghoffista (1589-1685) polveutuva sukuhaara on naturalisoitu Ruotsin ritarihuoneeseen nimellä Fitinghoff numerolla 220, mutta Suomessa satunnaisesti vaikuttaneet suvun jäsenet eivät yleensä ole kuuluneet tähän sukuhaaraan. Poikkeuksen muodostaa Turussa vuonna 1905 kuolleen suurkauppias Ludvig Nikolaus Fitinghoffin perhe. Myöhemmin vapaaherraksi korotettu Erik Göran Fitinghoff, joka palveli aiemmin jonkin aikaa Pohjanmaan jalkaväkirykmentin everstinä, kuuluu myös tähän sukuhaaraan.

Mäntsälän kirkossa on Hautjärven von Vietinghoffien hautajaisvaakuna.

Virolahdella sai eversti Leonhard von Vietinghoff läänitykseksi Norrköpingin ehdoilla vuonna 1641 Kiiskilahden, Koskelan ja Orslahden kylät kokonaan, lukuun ottamatta yhtä ratsutilaa Koskelassa, joka sekin siirtyi kaupalla vuonna 1643 Vietinghoffin haltuun ja siitä tehtiin säterikartano. Hän oleskeli vain harvoin näillä läänityksillään, mutta hoiti niitä tarmokkaasti asettaen niille tilanhoitajan tai voudin. Hänen tilanvoutinaan toimi ensin Leonhard Aigmöller ja sitten Samuel Dahl. Von Vietinghoffin läänitys joutui peruutuksen kohteeksi vuonna 1669, jolloin hän joutui luovuttamaan Orslahdesta kuusi tilaa, joista vain yksi oli verokykyinen. Koko läänitys peruuntui vuonna 1681 isossa reduktiossa ja vuonna 1705 kiiskilahtelainen Martti Yrjönpoika Kiiski osti 650:lla kuparirahalla von Vietinghoff-suvun ratsutilan Koskelan kylästä.[1]