Vielä kerran tunteella

Rutiininomaisella yöaikaisella partiolla hautausmaalla, Buffy laulaa kuinka hänen elämästään on tullut mitäänsanomatonta (”Going Through the Motions”). Seuraavana aamuna taikakaupassa, Buffyn ystävät kertovat myös laulaneensa edellisiltana. Joukko teoretisoi Gilesin johdolla laulamisen syistä ja vaikka eivät aisti välitöntä vaaraa, he päättävät työstää ongelmaa yhdessä, sillä niin he voivat selviytyä mistä tahansa (”I've Got a Theory/Bunnies/If We're Together”). Buffy huomaa, että laulaminen vaikuttaa koko kaupunkiin, kun hän katsoo kaupan ulkopuolelle, missä joukko ihmisiä (sarjan käsikirjoittajan ja vastaavan tuottajan David Furyn johdolla) laulavat ja tanssivat siitä kuinka pesula sai heidän tahransa puhtaiksi (”The Mustard”).

Tara ja Willow lähtevät kotiin tekemään tutkimusta, mutta viivyttelevät matkalla samalla kun Tara pohtii sitä, kuinka Willow on parantanut hänen elämäänsä (”Under Your Spell”). Seuraavana aamuna Xander ja Anya esittävät dueton, jossa he laulavat asioista, jotka ärsyttävät heitä toisissaan, ja epäilyksistään heidän tulevan avioliittonsa suhteen (”I'll Never Tell”). He tajuavat, että laulut tuovat esiin piilotettuja totuuksia ja myöhemmin vakuuttavat Gilesille, että jokin paha on niiden takana. Väitellessään he ohittavat naisen (käsikirjoittaja-tuottaja Marti Noxon), joka protestoi saamaansa pysäköintisakkoa (”The Parking Ticket”). Samana iltana Buffy vierailee Spiken luona, joka määrää tämän jättämään hänet rauhaan jollei Buffy kerran rakasta häntä (”Rest in Peace”).

Dawn kertoo Taralle olevansa iloinen, että Tara ja Willow ovat tehneet sovinnon riitansa jälkeen. Koska Taralla ei ole muistikuvaa mistään riidasta, hän epäilee Willow'n käyttäneen taikaa muuttakseen hänen muistiaan. Hän lähtee taikakauppaan etsimään eräästä kirjasta neuvoa jättäen Dawnin yksin. Dawn surkuttelee, ettei kukaan näytä huomaavan häntä (”Dawn's Lament”), mutta joutuu tanssivan demonin Sweetin (Hinton Battle) kätyreiden kaappaamaksi. He vievät Dawnin Bronze-yökerhoon, missä hänen pakoyrityksensä muuttuu tanssiksi kätyreiden kanssa (”Dawn's Ballet”). Sweet ilmestyy ja kertoo Dawnille, että hän on tullut Sunnydaleen saatuaan kutsun ja että hän aikoo ottaa Dawnin vaimokseen ja vievän tämän omaan ulottuvuuteensa (”What You Feel”).

Taikakaupassa Giles tajuaa, että hänen tulee pysyä poissa Buffyn tieltä, jotta tämä voi ottaa vastuuta Dawnista (”Standing”) ja Tara löytää todisteita Willow'n käyttämästä loitsusta. Giles ja Tara päättävät erikseen jättää rakastamansa henkilöt, eli Buffyn ja Willow'n (”Under Your Spell / Standing-Reprise”). Spiken kiinniottama Sweetin kätyri kertoo Buffylle Dawnin olevan vankina Bronzessa. Giles kieltää joukon auttamasta Buffya, joten tämä menee yksin huolimatta siitä, ettei tunne mitään. Giles muuttaa lopulta mielensä ja joukko lähtee Buffyn perään. Spike päättää vastahakoisesti auttaa Buffy, vaikka ajattelee asioidensa helpottuvan, jos tämä kuolisi, ja Sweet tuumaa, että vaara houkuttelee Buffya (”Walk Through the Fire”).

Buffy tapaa Sweetin Bronzessa ja tarjoaa itseänsä siskonsa sijasta, jos hän ei saa tapettua Sweetia. Sweetin kysyessä Buffylta mitä hän ajattelee elämästä, Buffy antaa pessimistisen vastauksen sen merkityksestä (”Something to Sing About”). Kun muut saapuvat, Buffy paljastaa että Willow riisti hänet taivaasta, johon Willow reagoi kauhuissaan. Tämän jälkeen Buffy lopettaa laulamisen ja alkaa tanssia niin hurjasti, että alkaa savuta ja on vähällä kuolla, kunnes Spike pysäyttää hänet ja kertoo, että ainoa tapa mennä eteenpäin on jatkaa elämistä. Xander paljastaa, että hän kutsui Sweetin, toivoen onnellista loppua hänen hääsuunnitelmilleen. Sweet kertoo nauttineensa joukosta (”What You Feel-Reprise”) ja katoaa. Scoobiet tajuavat, että heidän väliset suhteensa ovat muuttuneet peruuttamattomasti salaisuuksiensa paljastuttua (”Where Do We Go from Here?”). Spike lähtee Bronzesta, mutta Buffy seuraa häntä ja he suutelevat (”Coda”).

Joss Whedon oli halunnut tehdä musikaalijakson sarjan alusta lähtien. Whedon ja Anthony Head, joka esitti Gilesia, olivat puhuneet siitä jo vuonna 1996 heidän kuvatessa Buffyn pilottijaksoa.[2] Tämä korostui viidennen tuotantokauden aikana, kun hän järjesti Shakespeare -illan kotonaan, jossa luettiin tämän näytelmiä. He alkoivat juoda ja laulaa, josta Whedon sai selville, että osalla näyttelijöistä oli musikaalisia lahjoja.[3] Whedon sävelsi ja sanoitti jakson musiikkikappaleet puolessa vuodessa. Suurin osa jaksosta valmistui hänen kuukauden mittaisen lomansa aikana Cape Codissa. Kun kappaleet olivat valmiita, Whedon ja hänen vaimonsa Kai Cole nauhoittivat demon, jossa pari lauloi kaikkien osat. Whedon lähetti kopion demosta näyttelijöille, jotka kukin reagoivat omalla tavallaan musikaalijaksoon. Anthony Head oli riemuissaan, mutta esimerkiksi Spikea näyttelevä James Marsters ei pitänyt ideasta. Muutamat olivat niin kauhuissaan, että he yrittivät luistaa jaksosta. Musikaali oli suuri taiteellinen riski ja osa pelkäsi, että jos he epäonnistuisivat, heidän uransa olisi pilalla.[2]

Whedon käytti paljon erilaisia musiikkityylejä säveltäessään kappaleita. Kirjassa Music, Sound, and Silence in Buffy the Vampire Slayer kerrotaan kappaleiden sisältävän muun muassa 1940-luvun musiikkia, 1950-luvun swingiä, 1970-luvun stadion-rockia, 1980-luvun power balladeja ja 1990-luvun soft rockia.[1]

Vierailevat näyttelijät:

• Attinello, Paul & Halfyard, Janet & Knights, Vanessa: Music, Sound, and Silence in Buffy the Vampire Slayer. Farnham: Ashgate Publishing, 2010. ISBN 978-0-7546-6042-2. (englanniksi)

• Vielä kerran tunteella Internet Movie Databasessa. (englanniksi)