Videoeditointi
Videoeditointi on videoiden leikkaamista eli otosten järjestämistä esityskelpoiseen muotoon.[1]
Varhainen editointi oli filminauhan fyysistä leikkaamista ja yhdistämistä.[2]
Perinteisessä lineaarisessa editoinnissa kuvia kopioitiin valikoivasti nauhalta toiselle.[2] Lineaarisessa editoinnissa on kaksi laitetta (lähde ja tallennin) ja perusperiaate on toistaa lähdemateriaalia ja tallettaa se toiselle.[2] Menetelmää kutsutaan lineaariseksi, koska kuvamateriaali on tallennettava halutussa järjestyksessä ja virheen tapahtuessa tai mielen muuttuessa voi olla tarpeen palata alkuun.[2]
Epälineaarinen editointi (engl. non-linear edit, NLE) on syrjäyttänyt lineaarisen editoinnin, jolloin leikattavia kohtia ei erikseen tarvitse hakea kuvanauhalta, vaan kaikki videomateriaali sijaitsee tietokoneen kiintolevyllä ja on sieltä suoraan editoitavissa aikajanalle (engl. Timeline).[2] Epälineaarinen menetelmä on hyvin joustava, koska mitä tahansa muutoksia voi tehdä mihin tahansa kohtaan milloin vain.[2] Menetelmää kutsutaan epälineaariseksi koska editoinnin ei tarvitse edetä tietyssä järjestyksessä.[2]
Live-editointi on reaaliaikaisesti tapahtuvaa editointia useista kuvalähteistä, jotka kulkevat keskitetyn miksauskonsolin kautta.[2] Televisiolähetys on esimerkki live-editoinnista.[2]
Editoinnissa tavoitteina on poistaa epätoivottua materiaalia, valita paras materiaali, lisätä efektejä ja tehosteita sekä yhdistää grafiikkaa ja musiikkia.[1] Materiaali myös järjestetään tarinalliseen muotoon, videolle voidaan antaa tietty tyyli tai tahti ja video voi kertoa tietystä näkökulmasta jollakin viestillä tai agendalla.[1] Editoinnilla voidaan kuvata kaikkea jälkituotantoon liittyvää toimintaa etenkin ei-ammattimaisissa tilanteissa.[1]
Näkymämiksaus (engl. vision mixer, video switcher) (verrattavissa äänen miksaukseen) tarkoittaa eri videokuvalähteiden valintaa lopulliseen kuvaan ja sillä voidaan tehdä myös visuaalisia tehosteita ja kompositointia.[3]
Historia
Videoeditointi on nopeutunut ja helpottunut tietokoneiden käytön myötä ja kustannukset ovat laskeneet: ennen tietokoneiden käyttöä tarvittiin paljon kallista laitteistoa editointiin.[4] Vanhoilla järjestelmillä editointi oli pääasiassa ammattilaisten tekemää kun taas tietokoneilla editointi on tullut muun väestön ulottuville.[4] Tietokoneilla tehtävää editointia kutsutaan digitaaliseksi videoeditoinniksi ja vanhat järjestelmät käyttivät analogista tekniikkaa.[4]
Analogisella tekniikalla tarvittiin useita yhden toiminnon tekeviä laitteita, joille jokaiselle tarvittiin oma monitori.[4] Tietokoneohjelmissa on samat toiminnot, mutta yhteen ohjelmaan niputettuna.[4] Videonmuokkausohjelmassa näkyvät eri ikkunat vastaavat suunnilleen eri komponentteja, joita analogisissa järjestelmissä oli erikseen.[4]
Vuonna 1956 Ampex-yhtiö esitteli Video Tape Recording Systemin (VTR), jota ennen editointi tapahtui fyysisesti leikkamalla kuvanauhaa partaterällä.[5] 1960-luvulla esiteltiin ensimmäinen elektroninen editointijärjestelmä.[5] Vuonna 1963 Ampex esitteli EDITEC:in ja vuonna 1967 Electronic Engineering Company of America (EECO) esitteli EECO 901 -järjestelmän.[5]
Ensimmäinen digitaalinen epälineaarinen editointijärjestelmä oli CBS:n ja Memorexin 1970-luvulla kehittämä CMX600.[5] Järjestelmä tallensi videokuvaa kiintolevyille, mutta käsitteli sitä analogisesti.[5] Järjestelmä maksoi noin 200 000–300 000 dollaria.[5]
Tietokoneilla käytettäviä epälineaarisia järjestelmiä olivat 1970- ja 1980-luvuilla kehitetyt Lucasfilmin EditDroid[6], Editing Machinesin EMC2 ja Montage Picture Processor, jotka olivat pioneereja hajasaantia tukeviin epälineaarisiin järjestelmiin.[7] EditDroid perustui usealle LaserDisc-levylle ja tietokoneelle, joka ohjasi toistoa.[6] Montage Picture Processor oli Betamax-videonauhureihin perustuva järjestelmä, jossa tietokone piti lukua missä kohtaa mikäkin seitsemästätoista nauhurista oli.[8]
Vuonna 1989 Avid julkaisi ensimmäisen järjestelmän, joka tuki editointia tietokoneessa sen sijaan että käytettäisiin tietokonetta vain apuna.[7] Tietotekniikan tulon myötä erikoiskoulutusta vaativat miljoonan dollarin editointihuoneet kutistuivat ja maksoivat enää vain prosenttiyksikköjä vuosikymmentä aiemmin käytetyistä.[7] Jälkituotanto on muuttunut laitteistokustannuksista henkilöiden osaamista ja luovuutta painottavaksi.[7] Vuonna 1993 Avid julkaisi epälineaarisen tietokonepohjaisen uutisten editointijärjestelmän ja lineaarinen työskentely muuttui epälineaariseksi kilpailijoiden tuodessa muita tuotteita.[7]
Vuonna 1990 julkaistun NewTekin Video Toasterin julkaisu tasoitti kenttää riippumattomille videotuottajille.[9] Toaster oli edullinen ohjelmisto- ja laitteistojärjestelmä, joka mahdollisti kotona käytettävällä laitteistolla lähes ammattilaistasoisen työn.[9] Toaster sisälsi muun muassa ominaisuuden yhdistää elävää videokuvaa ja tietokonegrafiikkaa (kuten television säätiedotuksissa).[9] Toaster korvasi kymmenien tuhansien dollarien edestä lähetyslaitteistoa.[10] Toaster Flyer oli epälineaariseen editointiin suunniteltu kuten huomattavasti kalliimpi Avid Media Composer, mutta digitaalisen videon editointi oli merkittävästi olemassa olevan kiintolevykapasiteetin rajoittamaa.[10]
Tallennusvälineet ovat yksi merkittävä rajoite editointi- ja kompositointitekniikoissa.[7] Täydellä kuvatarkkuudella tallentaminen on ollut kallista, mutta kustannukset ovat laskeneet suorittimien suorituskyvyn parantuessa ja myös niiden kustannuksien laskiessa.[7]
Nykyään tekniikan kehityksen myötä digitaalista videota voidaan kuvata ja muokata älypuhelimella ja ladata se katsottavaksi suoratoistopalveluun.[10]
Ohjelmat
Videonmuokkausohjelmia on sekä ammattikäyttöön että kuluttajille suunnattuja. Ohjelmia on sekä kaupallisia että avoimena lähdekoodina jaettavia.
Videoeditoinnin kuluttajakäytössä on kaksi hallitsevaa formaattia: Digital Video eli DV ja teräväpiirtovideoformaatti HDV. Oikealla kuvauskalustolla näillä formaateilla voidaan tuottaa kuvamateriaalia, jonka laadun myös yleisradioyhtiöt kelpuuttavat. DV- ja HDV-formaatteja tukevat lähes kaikki nykyiset videoeditointiohjelmat. Ammattilaisten käyttämiä ohjelmistoja ovat Adobe Premiere Pro (Adobe), Avid Media Composer (Avid) tai Final Cut Pro (Apple) ohjelmia leikkauksessa.
Lähteet
- What is Video Editing? mediacollege.com. Viitattu 16.10.2021. (englanniksi)
- Different Types of Video Editing mediacollege.com. Viitattu 16.10.2021. (englanniksi)
- Vision Mixer mediacollege.com. Viitattu 16.10.2021. (englanniksi)
- Video Editing: Historical Perspective on Linear and Nonlinear Video Editing videoproductiontips.com. Viitattu 15.10.2021. (englanniksi)
- Heather Wallace: The History of Digital Nonlinear Editing sundialmedia.com. Arkistoitu . Viitattu 15.10.2021. (englanniksi)
- Fraser Harrison - Post-Production fraser-harrison-postproduction.blogspot.com. 14.3.2013. Viitattu 15.10.2021. (englanniksi)
- John Luff: Post-production evolution tvtechnology.com. 1.8.2005. Viitattu 15.10.2021. (englanniksi)
- https://www.tuckerstilley.com/the.permanent.record/for_testin/Montage_II.html
- Flying Toasters wired.com. 5.1.1994. Viitattu 16.10.2021. (englanniksi)
- Reimer, Jeremy: A history of the Amiga, part 9: The Video Toaster Ars Technica. Viitattu 25.9.2017. (englanniksi)
Kirjallisuutta
- Rubin, Michael: Nonlinear : a guide to digital film and video editing. third edition. Triad Publishing Company, 1995. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)