Victor Bruns
Victor Bruns (15. elokuuta 1904 Ollila, Terijoki, Suomen suuriruhtinaskunta – 6. joulukuuta 1996) oli saksalainen fagotisti ja säveltäjä.[1] Hänen erikoistumisalueitaan säveltäjänä olivat konserttoteokset ja kamarimusiikki. Usein hänen teoksensa syntyivät muusikoiden pyynnöistä.[2]
Elämä ja ura
Varhaiset vaiheet Neuvostoliitossa
Bruns syntyi silloisen Kaakkois-Suomen Ollilassa, jossa hänen vanhemmillaan oli kesäasunto. Muutoin vanhemmat asuivat Pietarissa (vuodesta 1924 Leningradissa). Isän juuret olivat Bremenin seudulla, josta isoisä oli muuttanut kauppiaana Pietariin. Äiti oli ranskalaista hugenottialkuperää. Tsaarin aikana Bruns kävi saksalaista koulua Pietarissa ja sai ensimmäisen musiikkikasvatuksensa pianon äärellä. Lapsuudenkoti oli musikaalinen, sillä nuorena – ennen Venäjän vallankumousta kuollut – isä lauloi ja äiti soitti pianoa, isoveli Erich viulua sekä pikkuveli Friedrich selloa.[2]
Bruns opiskeli aluksi perheen neuvosta teknillisessä yliopistossa, mutta vuonna 1924 hän pyrki ja pääsi Rimski-Korsakov-konservatorioon. Hänen opettajakseen tuli fagotinsoitossa Aleksandr Vassiljov. Vuonna 1927 hän sai toisen fagotistin paikan Leningradin valtionoopperassa ja -baletissa. Hän tapasi Leningradissa käymään tulleen säveltäjä Sergei Prokofjevin, jolle soitti kolmen opiskelijatoverinsa kanssa oman scherzonsa (op. 12 nro 9) neljälle fagotille. Tapaaminen teki suuren vaikutuksen Brunsiin, jonka säveltäjänuralle Prokofjevista tuli roolimalli. Bruns koetti säveltäjänä taitojaan myös elokuvamusiikissa. Leningradista tuli nykymusiikin keskus varhaisessa Neuvostoliitossa, ja Bruns tapasikin Prokofjevin lisäksi myös Alban Bergin, Franz Schrekerin, Darius Milhaud'n, Arthur Honeggerin, Igor Stravinskyn ja Paul Hindemith. Erityisen vaikutuksen Brunsiin teki Bergin Wozzeckin esitys.[2]
Vuosina 1927–1931 Bruns opiskeli sävellystä Vladimir Stšerbatševin johdolla. Jo opintojensa aikana hän sai esitetyksi ensimmäisen jousikvartettonsa (op. 6). Bruns ystävystyi Jevgeni Mravinskin kanssa; Mravinski johti yhden hänen varhaisista sävellyksistään, mykkäelokuvaan sävelletyn musiikin (op. 7). Bruns kuitenkin karkotettiin Josif Stalinin Neuvostoliitosta "varakkaana saksalaisena" vuonna 1938, ja näitä hänen varhaisia teoksiaan pidetään kadonneina. Tämän ajan tuotantoon kuuluu fagottikonsertto (op. 5), joka kantaesitettiin vuonna 1933 Brunsin valmistumisteoksena hänen itsensä toimiessaan solistina.[2]
Myöhempi ura Saksassa
Bruns vietti vuonna 1938 yhdeksän kuukautta teknikkoveljiensä kanssa vangittuna vakoiluepäilyin, mutta hänet lähetettiin Saksaan, jossa hän ei heti löytänyt itselleen vakituisia töitä Berliinistä. Hän elätti itseään kirjoittamalla musiikista ja avustamalla tilapäisesti eri orkestereissa fagotistina. Vuonna 1940 hän sai toisen fagotistin paikan Volksoper Berlinistä, jossa työskenteli vuoteen 1944. Brunsista tuli kuitenkin ensisijaiselta toimenkuvaltaan säveltäjä, koska hän piti orkesterissa työskentelyä liian yksitoikkoisena. Näiltä ajoilta ovat peräisin muun muassa Brunsin kaksi ensimmäistä sinfoniaa (op. 13 ja 14). Vuonna koko orkesteri siirsi toimintansa Hirschbergiin. Sieltä Bruns otettiin Wehrmachtin palvelukseen, josta hän joutui neuvostoliittolaisten sotavangiksi, kunnes palasi Berliiniin aliravittuna joulukuussa 1945. Pian hän sai toisen fagotistin paikan Berliinin valtionoopperasta, jossa hänen tehtäviinsä kuului myös kontrafagotin soitto. Tarjouksen fagottisolistiksi pääsystä hän hylkäsi, koska halusi keskittyä sävellystyöhönsä. Toiseksi keskeiseksi sävellysopettajakseen hän sai Boris Blacherin.[2]
Brunsin tuotanto kattoi lopulta kaikkiaan 98 opusta ja lisäksi luonnoksen asteelle jääneen 99. opuksen.[2] Teoksiin kuuluu muun muassa neljä konserttoa fagotille ja yksi kontrafagotille.[3] Baletin ja oopperan säveltäjänä Bruns teki yhteistyötä merkittävimmin libretisti Albert Burkatin kanssa. Bruns kuoli 92-vuotiaana sairastuttuaan vakavasti.[2]