Maasilta
Maasilta (myös viadukti) tarkoittaa siltaa, joka ei ylitä vesistöä eikä ole vesijohtosilta eli akvedukti[1], vaan se ylittää maastoesteen kuten esimerkiksi laakson tai muun maaston syvänteen[2]. Euroopassa on useita maasiltoja, joiden avulla vilkasliikenteiset valtatiet on linjattu muun muassa laaksoissa sijaitsevien asutuskeskusten ohitse.
Muita maan yläpuolella olevia siltoja
Rautatieliikenteen käyttämää siltaa kutsutaan yleisnimellä ratasilta.[3] Kahden tien eritasoristeyksessä yli menevän tien siltaa kutsutaan risteyssillaksi.[3][4]
Jos tiesilta ylittää rautatien, metroradan tai raitiotien, kyseessä on ylikulkusilta.[3][4] Jos rautatiesilta ylittää ajoneuvoliikenteelle tarkoitetun kadun tai tien, kyseessä on alikulkusilta.[3][4]
Maasiltoja
- Danyang–Kunshan-silta Kiinassa Nanjingin ja Shanghain välillä, vuonna 2011 avattu 164,8 kilometriä pitkä rautatiesilta, joka on maailman pisin silta
- Millaun maasilta, Tarn-joen laakson ylittävä vinoköysisilta lähellä Millauta eteläisessä Ranskassa. Sillan suunnitteli Norman Foster yhteistyössä ranskalaisen siltainsinöörin Michel Virlogeuxin kanssa.
- Joutsensilta, Oulussa sijaitseva tavararatapihan ylittävä Suomen pisin maasilta, jolla on pituutta 560 metriä.
- Markkulan alikulkusilta Jyväskylässä (432 m). Siltaa pitkin kulkee Orivesi–Jyväskylä-rata, ja sen ali kulkee Valtatie 9.
Lähteet
- Sadeniemi, Matti (päätoim.): Nykysuomen sanakirja, s. 352. Hakusana ”maasilta”. Porvoo: WSOY. ISBN 951-0-18264-8.
- Eskola, Matti & Kaurinkoski, Tuula & Turtia, Kaarina (toimitus): Sivistyssanakirja (8. painos), s. 764. Hakusana ”viadukti”. Savonlinna: Osuuskunta Informaatiokirjakauppa, 1998 (1. päinos 1988). ISBN 952-90-1706-5.
- Aitta, Seppo (vast. toim.): ”Liite: Siltoihin liittyviä erityistermejä määritelmineen”, Siltojemme historia, s. 492–495. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.
- Lyly, Sulevi (vast. toim. ): ”10, Väyliin liittyvät laitteet ja erikoisrakenteet”, Liikenne ja väylät (RIL 94), s. 281. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 1975. ISBN 951-758-005-3.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.