Via della Conciliazione

Via della Conciliazione (suom. Sovinnon tie) on Italian pääkaupungissa Roomassa, Borgon kaupunginosassa sijaitseva katu, joka yhdistää Pietarinkirkon edustalla olevan Pietarinaukion ja Tiber-joen rannalla sijaitsevan Castel Sant’Angelon linnoituksen. Nimi viittaa Italian ja Vatikaanivaltion välillä 1929 allekirjoitettuun sopimukseen, joka päätti paavin 60-vuotisen Vatikaanin vankeuden.[1] Noin puolen kilometrin pituinen katu rakennettiin vuosina 1936–1950 diktaattori Benito Mussolinin aloitteesta vanhoja Carlo Fontanan ja Berninin suunnitelmia mukaillen.

Via della Conciliazione, näkymä kadun itäpäästä kohti Pietarinkirkkoa.

Rakentaminen

Mussolini tilasi uuden kadun suunnitelmat vuonna 1934 arkkitehtikaksikko Marcello Piacentinilta ja Attilio Spaccarellilta. Hanke herätti alkuun vastustusta varsinkin katolisen kirkon taholta, mutta Mussolinin vahvistettua suunnitelman kesäkuussa 1936 paavi antoi sille hyväksyntänsä. Kadun tieltä purettiin 1,6 hehtaarin laajuinen keskiaikainen Spina di Borgon alue, jossa asui 5 000 asukasta. Purkutyöt valmistuivat syksyyn 1937 mennessä. Katualueeksi raivattiin 1400-luvulla rakennettujen Borgo Nuovo- ja Borgo Vecchio -katujen väliset korttelit, mutta myös lähes kaikki niiden varrella sijainneet rakennukset purettiin, jotta uuden kadun molemmin puolin voitaisiin rakennetaa symmetrisiä uudisrakennuksia monumentaalisen ilmeen luomiseksi. Pietarinaukion edessä sijainneelta Piazza Rusticucci -aukiolta purettiin historialliset palatsit Palazzo Alicorni ja Palazzo dei Convertendi, jotta Pietarinkirkko saataisiin näkymään paremmin kadun itäpäähän. Vanhoista rakennuksista säilytettiin kadun pohjoislaidalla Palazzo Torlonia ja Santa Maria in Traspontinan kirkko, etelälaidalla Palazzo dei Penitenzieri ja Palazzo Serristori.[2]

Hanke viimeisteltiin pystyttämällä vuonna 1950 kadun molemmin puolin 28 obeliskia. Samana vuonna avattiin Piacentinin kadun varrelle suunnittelema konserttisali Auditorium.[2]

Lähteet
  1. Rome Art Lover: Via della Conciliazione Viitattu 26.12.2012
  2. Paavo Castrén: ”Benito Mussolini ja Rooman rakennusohjelma 1922–1943”, s. 398–400, 408 teoksessa Kivettyneet ihanteet? Klassismin nousu maailmansotien välisessä Euroopassa (toim. Marja Härmänmaa & Timo Vihavainen). Atena, Jyväskylä 2000.

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.