Veto exclusionis

Veto exclusionis on katolisten valtioiden epävirallinen veto-oikeus paavinvaalissa eli konklaavissa. Oikeutta ei ole koskaan virallisesti myönnetty millekään valtiolle, vaan kardinaalit saavat tehdä päätöksensä uuden paavin valinnasta itse. Huolimatta veto-oikeuden epävirallisesta asemasta kardinaalit ovat aina paaviuden historian aikana mukautuneet veto-oikeutta käyttäneen valtionpäämiehen tahtoon, vaikkakin ovat paikoin esittäneet protestinsa. Veto-oikeudella katoliset valtiot ovat pyrkineet varmistamaan, ettei paavinistuimelle nousisi niille epäedullista ehdokasta. Viimeisen kerran veto-oikeutta käytettiin vuoden 1903 konklaavissa, missä keisari Frans Joosef I esti liian ranskalaismielisenä pitämänsä Mariano Rampollan valinnan paaviksi. Tämän konklaavin jälkeen veto-oikeus poistettiin katolisilta valtioilta, eikä sitä siten ole voitu käyttää sitten vuoden 1903.

Luettelo konklaaveista, jossa Veto exclusionisia on sovellettu
KonklaaviPaaviehdokasVeto exclusionisin toteuttaja
1644 Giulio Cesare SacchettiEspanjan kuningas Filip IV [1]
1655 Giulio Cesare SacchettiEspanjan kuningas Filip IV[1]
1669–1670Benedetto OdescalchiRanskan kuningas Ludvig XIV[1]
1700 Galeazzo MarescottiRanskan kuningas Ludvig XIV[1]
1721 Fabrizio PaolucciPyhä saksalais-roomalainen keisari Kaarle VI ja Espanjan kuningas Filip IV
1721 Francesco PignatelliEspanjan kuningas Filip IV
1730 Giuseppe Renato ImperialiEspanjan kuningas Filip IV [2]
1758 Carlo Alberto Guidoboni CavalchiniRanskan kuningas Ludvig XIV
1774–1775Giovanni Carlo BoschiBourbon-hovi[1]
1823 Antonio Gabriele SeveroliItävallan keisari Frans I [3]
1830–1831Giacomo GiustinianiEspanjan kuningas Ferdinand VII [4]
1903 Mariano RampollaItävalta-Unkarin keisari Frans Joosef I [5]

Lähteet
  • Simo Heininen: Ihmistä suurempi: paaviuden historia. Edita, 2004. ISBN 951-37-4184-2.

Viitteet
  1. Miles Pattenden: Electing the Pope in Early Modern Italy, 1450-1700. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-879744-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.1.2023). en
  2. Ferdinando Petruccelli della Gattina: Histoire diplomatique des conclaves. Lacroix, 1866. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.1.2023). fr
  3. Francis A. Burkle-Young: Papal Elections in the Age of Transition, 1878-1922. Lexington Books, 2000. ISBN 978-0-7391-0114-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.1.2023). en
  4. University of Michigan: The chair of Peter, or, the papacy considered in its institution, development and organization, and in the benefits which, for over eighteen centuries, it has conferred on mankind. London : Burns and Oates ; New York : Catholic Publication Society Co., 1886. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.1.2023).
  5. "Career of Pius and his Policy", The New York Times, 20 August 1914.
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.