Vesunnin kartano

Kartanon alueella on asuttu hyvin pitkään ja siellä sijaitseekin mahdollinen rautakautinen kalmisto.[3]

Ensimmäinen kirjallinen maininta kartanosta on vuodelta 1319 Turun tuomiokirkon mustassa kirjassa.[1] Kyseisenä vuonna Vesunnin omistajat Paulus ja hänen vaimonsa Melutha luovuttivat Vesunnin kaiken kiinteän ja irtaimen omaisuuden Gunnarille ja hänen jälkeläisilleen ikiaikaiseksi omaisuudeksi syytinkiä vastaan.[2] Kartanon vanhin nykyään tunnettu rakennus oli ilmeisesti Arvid Tawastin 1500-luvulla rakennuttama Vesunninmäen linna. Kolmikerroksinen harmaakivilinna tuhoutui todennäköisesti Ison vihan aikana. Linnan valtavasta koosta kertoo esimerkiksi se, että vanhojen verotietojen mukaan linnassa oli 165 ikkunaa. Linnan rauniot purettiin 1840-luvulla ja kivet käytettiin kartanon kivinavetan rakentamiseen.[4][5]

Kartanon omisti 1700-luvun loppupuolella Enoch Nauclér, aateloituna Furuhjelm.[6]

1800-luvun puolivälissä kartano kuului Lepaan kartanon omistajan, pietarilaisen kauppiaan Philipp Peter Heimbürgerin († 1847)[7] suvulle.[8] Insinöörien Pehr ja Axel Heimbürgerin vuonna 1866[7] tapahtuneen konkurssin jälkeen suvun maaomaisuus tuli 1868 myyntiin pakkohuutokaupalla.[9] Kartanon huusi Lepaan kartanon entinen pehtoori ja Philipp Peter Heimbürgerin lesken Marian kolmas aviomies Carl Fredrik Packalén[8][10] hintaan 30 000 markkaa.[11] Hintaan vaikuttu alentavasti se, että leski Marialla oli elinkautinen nautintaoikeus Vesunnin kartanoon.[11] Lopulta vuonna 1870 kartano ja siihen kuuluvat kaksi akumenttitaloa päätyivät hintaan 63 000 markkaa[12][13] maanviljelijä Gustaf Karénille.[14]

• Kauko Kare: Vanhan Kuninkaankartanon iloiset vuodet (Hattulan Vesunnin kartano). Alea-kirja, 1994.