Vesjegonskin piiri

Tverin alueen koillisosassa sijaitseva piiri rajoittuu pohjoisessa Vologdan alueen Ustjužnan ja Tšerepovetsin piireihin, kaakossa Jaroslavlin alueen Breitovon piiriin sekä etelässä Tverin alueen Sandovon, Molokovon ja Krasnyi Holmin piireihin. Pinta-alasta 57,5 % on maatalousmaata, 32 % metsää, 4 % vesistöjä ja 3,6 % asuinaluetta.[1]

Alue on etupäässä jääkauden muovaamaa soistunutta hiekka- ja moreenitasankoa. Etelässä kohoaa Oviništšen ylänkö. Piirin itärajalla sijaitsevaan Rybinskin tekojärveen laskevia jokia ovat Mologa, Lam, Kesma ja Renja. Tärkeimmät puulajit ovat mänty, koivu ja kuusi. Seudulla on laajoja turvesoita. Muita hyötykaivannaisia ovat savi, hiekka ja sora. Soiden muodostamat rauhoitusalueet kattavat 27 % piirin pinta-alasta. Ympäristön tila on melko hyvä.[1]

Piiriin kuuluu Vesjegonskin kaupunki ja seitsemän maalaiskuntaa: Ivanovo, Jogna, Kesma (karjalaksi Kečmi), Ljubegoštši, Pronino, Romanovskoje ja Tšamerovo (kar. Čuamarova). Hallinnollinen keskus on Vesjegonsk, josta on 253 kilometriä maanteitse alueen pääkaupunkiin Tveriin. Kyliä on yhteensä 263.[1]

Vesjegonskin kaupunki on piirin ainoa kaupunkiasutus. Kaupunkiväestön osuus on 54,4 % (vuonna 2010).[2] Piirin asukasmäärä on vähentynyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen yli neljänneksellä. 32 asutuskeskuksessa ei ole lainkaan vakituista asutusta ja 133:ssa on alle 15 asukasta (vuonna 2009).[1].

Asukasluvun kehitys

Piirin kaakkois- ja eteläosassa on elänyt kieleltään muista tverinkarjalaisista jonkin verran poikkeava Vesjegonskin karjalaisryhmä. Vuonna 1926 nykyisen piirin alueella asui 15 471 karjalaista. Silloisessa Kesman kunnassa he muodostivat 45 % ja Tšamerovon kunnassa 40 % väestöstä.[8] Vuoden 1989 tilaston mukaan Vesjegonskin piirissä oli vain 240 karjalaista, mutta todelliseksi luvuksi arvioitiin 3 000.[9]

Seudulla on ollut asutusta neoliittikaudelta lähtien 4000–1000 eaa. Ennen ensimmäisen vuosituhannen puolivälissä saapuneita slaavilaisia krivitšejä Volgan yläjuoksulla asui suomalais-ugrilaisia vepsäläisiä, joiden kieleen perustuu osa jokien ja järvien nimistä.[1]

1000–1100-luvuilla alueesta tuli Novgorodiin kuuluneen Bežetskin ylängön sekä Rostov–Suzdalin (myöhemmin Vladimir–Suzdalin), Rostovin, Uglitšin, Jaroslavlin ja Belozerskin ruhtinaskuntien rajaseutua, joka joutui myös Tverin ja Moskovan ruhtinaskuntien sekä liettualaisten ja tataarien hyökkäysten kohteeksi. Mologan sivujokien Kesman ja Renjan varrella sijainneet Bežetskin ylängön Jognan ja Šipinon volostit olivat vuodesta 1425 lähtien Novgorodin ja Moskovan yhteismaata, kun taas kaakkoisosa kuului vuoteen 1463 saakka Jaroslavlin ruhtinaiden Mologan läänitykseen ja joutui sen mukana osaksi Moskovan ruhtinaskuntaa. Alueen pohjoisosa liitettiin Uglitšin ja eteläosa Gorodetskon (vuodesta 1766 Bežetskin) kihlakuntiin. Vesjegonskin kautta Mologajokea pitkin kulki tärkeä Novgorodin ja Jaroslavlin yhdistänyt kauppareitti.[1]

Pietari I:n uudistuksien yhteydessä alue liitettiin ensin vuonna 1708 Inkerinmaan ja vuonna 1727 Moskovan kuvernementtiin. 1770-luvulla Katariina II:n aikana siitä tuli osa Tverin kuvernementtiä. Ves Jogonskin kylästä tehtiin vuonna 1776 Vesjegonskin kaupunki ja samannimisen kihlakunnan keskus. Hallinnollinen jako säilyi muuttumattomana Venäjän vallankumousta seuranneita väliaikaisia uudistuksia lukuun ottamatta vuoteen 1929, jolloin suurin osa Tverin kuvernementistä liitettiin Moskovan alueeseen. Entinen Vesjegonskin kihlakunta jaettiin useaksi osaksi, joista yhden muodosti alueeltaan pienempi Vesjegonskin piiri. Vuonna 1935 se liitettiin vastaperustettuun Kalininin (nykyisen Tverin) alueeseen. Volga padottiin 1930-luvulla valtavaksi Rybinskin tekojärveksi, joka upotti alleen Mologajoen ranta-alueet. Osa Vesjegonskista jouduttiin siirtämään korkeammalle paikalle ja samalla se menetti kymmenen vuoden ajaksi asemansa kaupunkina ja piirikeskuksena.[1]

Piirin läpi kulkee Tverin, Bežetskin, Vesjegonskin ja Ustjužnan välinen maantie sekä Pietarin, Sonkovon ja Moskovan välinen rautatie, josta haarautuu Oviništšessa sivurata Vesjegonskiin. Vesjegonskin lentokenttä on vailla säännöllistä käyttöä ja Rybinskin kautta Jaroslavliin johtanut laivareitti on lakkautettu.[1]

Tärkein elinkeino on maatalous, joka on erikoistunut maidon ja lihan tuotantoon sekä pellavan, perunan ja viljan viljelyyn. Piirissä on 14 maatalousyritystä (vuonna 2010), joista vain osa toimii tehokkaasti. Lisäksi on elintarviketeollisuutta, metsä- ja puunjalostusteollisuutta sekä kevyttä teollisuutta. Monet Vesjegonskin teollisuuslaitoksista ovat lopettaneet toimintansa. Taloudellinen tilanne on heikko ja väestön elintaso alhainen.[1]

Piirissä toimii kymmenen lastentarhaa, viisi perus- ja neljä keskikoulua, ammattikoulu, lasten harrastuskeskus, taidekoulu sekä lasten ja nuorten urheilukoulu. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluu piirisairaala, poliklinikka, viisi lääkärin vastaanottoa, 18 lääkintäasemaa, vanhainkoti ja lastenkoti. Kulttuurilaitoksia ovat piirin kulttuuritalo, 16 kylien kulttuuritaloa, piirin keskuskirjasto, lastenkirjasto, 19 kyläkirjastoa ja kotiseutumuseo. Piirin alueella on seitsemän toimivaa ortodoksista kirkkoa ja viisi tsasounaa.[1]

Vesjegonskin kaupungilla on historiallisen asutuksen status. Muita historiallisia keskuksia ovat Kesman, Ljubegoštšin, Tšamerovon, Jognan ja Nikulinon kylät sekä Oviništšin taajama. Valtakunnallisia kulttuuriperintökohteita ovat Oviništšen neoliittikautinen hautapaikka sekä vuonna 1814 rakennettu Tšurikovon kirkko. Seudulla on useita muinaisia asuinpaikkoja sekä kurgaani- ja kumpuhautoja. Lekomkajoen suussa Nikulinon kylän lähellä sijaitsee ensimmäisen vuosituhannen loppupuolelta peräisin oleva muinaislinna. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1700–1800-luvuilla pystytetyt Vesjegonskin, Kesman, Ljubegoštšin, Makarovon, Pjatnitskojen ja Titovskojen kirkot. Monet Vesjegonskin historiallisista rakennuksista jäivät 1930-luvulla Rybinskin tekojärven alle.[1]

Piirin matkailupotentiaali perustuu seudun vesistöihin, kulttuurimaisemiin ja historiallisiin nähtävyyksiin. Matkailupalvelut ovat vähäisiä. Piirissä on kolme pientä hotellia ja muutamia vierasmajoja. Rybinskin tekojärven rannalla on lomakyliä sekä kalastus- ja metsästysmajoja. Lomanviettäjät tulevat etupäässä Moskovasta ja Moskovan alueelta.[1]

• Vesjegonskin piirin sivusto (venäjäksi)
• Vesjegonskin piiri Tverin alue -tietosanakirjassa^{[vanhentunut linkki]} (venäjäksi)