Vesipaunikko

Vesipaunikko eli paunikko (Crassula aquatica, syn. Tillaea aquatica, Bulliarda aquatica) on hyvin pienikokoinen rantojen maksaruohokasvi. Suomessa laji on luokiteltu vaarantuneeksi.[1]

Vesipaunikko
Vesipaunikko
Vesipaunikko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Maksaruohokasvit Crassulaceae
Suku: Paunikot Crassula
Laji: aquatica
Kaksiosainen nimi

Crassula aquatica
(L.) Schönl.
Synonyymit
  • Bulliarda aquatica
  • Tillaea aquatica
Katso myös

  Vesipaunikko Wikispeciesissä
  Vesipaunikko Commonsissa
Vesipaunikko kuvattuna teoksessa "An illustrated flora of the northern United States, Canada and the British Possessions".

Ulkonäkö ja koko

Yksivuotinen vesipaunikko kasvaa vain 1–5 senttimetriä korkeaksi. Kuivalla maalla kasvi on usein punainen. Varsi on pysty, haaraton tai tyvestä haarainen. Kasvi on mehilehtinen. Vastakkaiset lehdet ovat tasasoukkia, möyheitä, liereitä ja suippoja tai otakärkisiä. Hyvin pienet valkoiset tai punertavat kukat ovat lehtihangoissa. Sekä teriö että emiöt ovat nelilehtisiä. Vesipaunikko kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Lehtihankoihin kehittyy nelikärkisiä tuppilohedelmiä.[2]

Levinneisyys

Vesipaunikon levinneisyysalue painottuu Euroopassa Etelä- ja Keski-Ruotsiin ja -Suomeen. Lajia tavataan harvinaisempana myös Norjassa, Tanskassa, Baltian maissa, Venäjän Karjalassa, Puolassa, Saksassa ja Ranskassa. Se kasvaa myös Japanissa sekä Pohjois-Amerikassa paikoin itä-, länsi- ja etelärannikoilla.[3] Suomessa vesipaunikkoa kasvaa hyvin satunnaisena Tornion korkeudelle saakka. Runsaimmat esiintymät ovat Ahvenanmaalla, Tampereen seudulla, Oulujärven ympäristössä ja Perämeren rannikolla. Aikaisemmin lajia kasvoi yleisesti muun muassa koko Saaristomeren alueella, mutta laji on alueelta nykyisin lähes kadonnut.[4]

Elinympäristö

Vesipaunikko kasvaa veden rajassa liejuisilla ja savisilla järvenrannoilla, erityisesti laidunrannoilla. Joskus laji kasvaa myös murtovedessä ja saariston kalliolätäköissä. Vesipaunikko on Suomessa harvinaistunut erityisesti sisämaassa rantalaidunnuksen vähennettyä.[2][5]

Lähteet
  • Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry: Oulun kasvit – Piimäperältä Pilpasuolle, s. 23. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, 2005. ISBN 952-10-2372-4.
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 230. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 193. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 181–685 (pdf) (viitattu 13.12.2017). (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet
  1. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 193. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 181–685 (pdf) (viitattu 13.12.2017). (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 230. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  3. Den virtuella floran: Fyrling (Crassula aquatica) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.12.2017. (ruotsiksi) 
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Paunikon (Crassula aquatica) levinneisyys Suomessa Viitattu 13.12.2017.
  5. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry: Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle., s. 23. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, 2005. ISBN 952-10-2372-4.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.