Vesimittarit

Vesimittarilajeja on maailmassa 713, joista Suomessa on tavattu yhdeksän. Niistä kuusi kuuluu Gerris-sukuun.[1]

Maailman suurin vesimittari on Vietnamissa ja Kiinassa elävä Gigantometra gigas, jonka pituus on jopa yli 25 senttimetriä.[1]

Vesimittareita elää niin seisovissa kuin virtaavissakin vesissä. Joitain Halobates-suvun pieniä lajeja elää lämpimien seutujen avomerelläkin.[1]

Vesimittarin pinta on karvainen. Sillä on pyöreät verkkosilmät ja pitkähköt tuntosarvet, ja sen pitkässä ja paksussa imukärsässä on neljä jaoketta. Nymfi on muuten samannäköinen kuin aikuinen mutta pienempi, ja sen ruumiin mittasuhteet ovat erilaiset.[1]

Vesimittari kelluu karvaisten ja pitkien raajojensa varassa veden pintakalvolla. Sen jalat painavat veden pintaan kuoppia. Liikkuessaan vesimittari soutaa jaloillaan ja etenee nykäyksittäin. Se työntää itseään eteenpäin keskimmäisillä raajoillaan. Takaraajoillaan se vakauttaa liukua ja ohjaa suuntaa.[1]

Vesimittari kykenee hyppäämään veden pintakalvolta kuin kirppu. Pelästyessään vesimittari etenee viivasuoraan ja ruumis normaalia ylempänä nopeimmillaan puolitoista metriä sekunnissa.[1]

Monilla aikuisilla vesimittareilla on siivet, ja ne pystyvät siirtymään uuteen paikkaan lentämällä. Joskus saman lajin joillakin yksilöillä on siivet mutta toisilla ei. Maalla vesimittari on kömpelö.[1]

Vesimittarit liikkuvat niin yksittäin kuin suurissa parvissakin. Parvissa voi olla isoja aikuisia vesimittareita ja samannäköisiä pienempiä toukkia eli nymfejä.[1]

Vesimittarit saalistavat vedenpinnalle pudonneita hyönteisiä, jotka ne havaitsevat veden värähtelyjen perusteella.[1]

Parittelevat vesimittarit (luultavasti juovavesimittari Gerris lacustris) käyttävät pintajännitystä hyväkseen.

Joidenkin lajien koiraat kutsuvat naaraita reviirilleen värisyttämällä veden pintaa ja puolustavat reviiriään muilta koirailta.[1]

Parittelun jälkeen naaras munii kasveihin veden pinnalla tai veden pinnan alla. Vesimittarikoiras matkustaa joskus naaraan selässä. Niin se samalla auttaa naarasta sukeltamaan muniessaan syvemmälle, mikä on hyödyllistä munien selviytymisen kannalta.[1]

Munat kuoriutuvat, ja jo alkukesällä alkaa näkyä uuden sukupolven nymfejä. Ensimmäiset niistä ehtivät tuottaa uuden sukupolven jo saman kesän aikana.[1]

Aikuiset vesimittarit nousevat syksyllä maalle talvehtimaan. Talvehtivat yksilöt ovat usein pitkäsiipisiä. Vain pieni osa talvehtineista vesimittareista selviytyy kevääseen.[1]

Vesimittareiden luonnollisia vihollisia ovat muun muassa munakeripistiäinen, linnut, kalat, sammakot, vesihämähäkit, malluaiset ja sudenkorentojen toukat. Vesimittarin ruumiiseen on usein kiinnittynyt vesipunkkeja.[1]

• Yle: Vesimittari kulkee vetten päällä
• ITIS: Gerridae (englanniksi)