Vesilisko

Vesilisko
Uhanalaisuusluokitus
	Elinvoimainen [1]
Suomessa:
	Elinvoimainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko:	Pyrstösammakot Caudata
Alalahko:	Salamandroidea
Heimo:	Vesiliskot Salamandridae
Suku:	Lissotriton
Laji:	vulgaris
Kaksiosainen nimi
	Lissotriton vulgaris ; (Linnaeus, 1758)
Synonyymit
	Lacerta vulgaris Linnaeus, 1758; Triturus vulgaris (Linnaeus, 1758);
	; Vesiliskon levinneisyys
Katso myös
	Vesilisko Wikispeciesissä; Vesilisko Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Vesilisko (uusi nimiehdotus manteri[3], Lissotriton vulgaris, ent. Triturus vulgaris) on vesiliskojen heimoon kuuluva sammakkoeläin[4]. Se on yksi viidestä Suomessa elävästä sammakkoeläinlajista[5].

Koko ja ulkonäkö

Vesiliskolla on rupiliskoon verrattuna sileä iho. Laji on päältä vihertävän ruskea ja vatsapuolelta oranssinkeltainen. Vatsapuolella on mustia pyöreitä täpliä. Häntä muodostaa lähes puolet pituudesta. Suomessa tavattavat vesiliskot ovat täysikasvuisina korkeintaan 10 senttimetriä pitkiä.

Kutuaikaan koiraan päähän ilmestyy juovia ja selkään laajoja tummia laikkuja. Takajalkojen varpaisiin muodostuu räpylät. Selkäharja jatkuu yhtenäisenä pyrstössä ja hännässä on vaaleansininen juova.[6]

Urospuolinen vesilisko

Levinneisyys

Vesiliskoja tavataan lähes koko Keski- ja Pohjois-Euroopassa sekä Aasian länsiosissa. Valtaosa Suomen vesiliskoista elää maan eteläosissa.

Elinympäristö

Vesiliskot elävät yleensä maalla, mutta lisääntymisaikana ne elävät vedessä. Niiden elinympäristöjä ovat erilaiset rehevät vesistöt kuten lammet ja ojat, mutta myös pellonreunat ja puutarhat kelpaavat usein niille. Parhaiten ne viihtyvät matalissa virtaamattomissa vesissä. Vesiliskot karttavat suoraa auringonvaloa, mutta toisaalta eivät viihdy myöskään täysin varjossa. Talvella vesilisko on horroksessa, pääosin kuivalla maalla erilaisissa maakoloissa.

Lisääntyminen

Vesiliskot lisääntyvät toukokuussa. Kosiotanssin jälkeen uros pudottaa siittiöpaketin, jonka naaras poimii omaan viemärisuoleensa. Naaras munii 200–300 munaa ja kiinnittää ne vesikasveihin tai kiviin, minkä jälkeen 2–3 viikon päästä nuijapäät kuoriutuvat. Aluksi nuijapäät hengittävät ulkokiduksilla, mutta kidukset surkastuvat, kun keuhkot kehittyvät. Tämän jälkeen myös jalat kasvavat, ja vesiliskosta tulee kykeneväinen elämään myös maalla. Nuijapäät eivät muistuta mitenkään sammakon nuijapäitä, toisaalta eivät myöskään lainkaan aikuista vesiliskoa, ainakaan varhaisvaiheissa. Isoissa hiidenkirnuissa ja metsälammissa voi tavata paljonkin toukkia.

Ravinto

Vesiliskot ovat lihansyöjiä. Ne saalistavat erilaisia hyönteisiä ja muita suuhun sopivia selkärangattomia otuksia. Vedessä ne löytävät saaliinsa liikkeen ja hajun perusteella ja iskevätkin kiinni lähes kaikkeen liikkuvaan.

Lähteet

Sammakkolampi.fi - vesilisko (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

Jan Willem Arntzen, Sergius Kuzmin, Trevor Beebee, Theodore Papenfuss, Max Sparreboom, Ismail H. Ugurtas, Steven Anderson, Brandon Anthony, Franco Andreone, David Tarkhnishvili, Vladimir Ishchenko, Natalia Ananjeva, Nikolai Orlov, Boris Tuniyev: Lissotriton vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.8.2014. (englanniksi)
Markus Piha: Vesilisko – Lissotriton vulgaris Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
Euroopan sammakkoeläinten ja matelijoiden suomalaiset nimet Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta. Arkistoitu 4.12.2013. Viitattu 4.4.2016.
http://luontoliitto.fi/kevatseuranta/vesilisko.html (Arkistoitu – Internet Archive)
http://www.yle.fi/kouluportti/ekolokero/jakso/13/ohjaamo.shtml (Arkistoitu – Internet Archive)
Arnold, E. N. & Burton, J. A.: Euroopan matelijat ja sammakkoeläimet, s. 53–55. Suomentanut Viitanen, Pertti; Koskela, Pentti & Lindholm, Esko. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-4354-1.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[IUCN-1] Jan Willem Arntzen, Sergius Kuzmin, Trevor Beebee, Theodore Papenfuss, Max Sparreboom, Ismail H. Ugurtas, Steven Anderson, Brandon Anthony, Franco Andreone, David Tarkhnishvili, Vladimir Ishchenko, Natalia Ananjeva, Nikolai Orlov, Boris Tuniyev: Lissotriton vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.8.2014. (englanniksi)

[laji2019-2] Markus Piha: Vesilisko – Lissotriton vulgaris Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.

[3] Euroopan sammakkoeläinten ja matelijoiden suomalaiset nimet Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta. Arkistoitu 4.12.2013. Viitattu 4.4.2016.

[4] ttp://luontoliitto.fi/kevatseuranta/vesilisko.html (Arkistoitu – Internet Archive)

[5] ttp://www.yle.fi/kouluportti/ekolokero/jakso/13/ohjaamo.shtml (Arkistoitu – Internet Archive)

[6] Arnold, E. N. & Burton, J. A.: Euroopan matelijat ja sammakkoeläimet, s. 53–55. Suomentanut Viitanen, Pertti; Koskela, Pentti & Lindholm, Esko. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-4354-1.