Vesijohto

Vesijohto tai vesiputki on putki tai letku, joka on usein tehty polyvinyylikloridista, raudasta, polyeteenistä tai kuparista ja joka johdattaa paineistettua ja puhdasta vettä rakennuksiin (osana kunnallista vesiverkostoa).

Alkuperäinen roomalainen lyijystä valmistettu vesijohto.

Historia

Jo Babyloniassa osattiin tehdä vesijohtoja poltetusta savesta, mutta myöhemmin Rooman valtakunnassa vesijohdot rakennettiin yleensä lyijystä.[1] Se oli suosittu materiaali vesijohdoille sen muokattavuuden takia. Lyijy aiheutti paljon terveysongelmia monia vuosia sen myrkyllisyyden takia, esimerkiksi kohtukuolemia ja imeväisyyskuolleisuutta. Lyijystä valmistetut vesijohdot oli vielä yleisessä käytössä 1900-luvun alussa monissa kotitalouksissa. Tina-lyijy juotosta oli usein käytetty kupariputkien liittämisessä, mutta nykyään käytetään tina-antimoni juotetta vaaratekijöiden takia.[2]

Vesijohtoja on tehty vuosisatojen ajan myös puusta. Arkeologit ovat löytäneet Englannin Northumberlandista 2 000 vuotta vanhoja roomalaisaikaisia puisia vesijohtoja, joissa vesi yhä virtasi.[3] Joissakin maissa käytettiin peräkkäin asetettuja ja liitoskohdista tiivistettyjä suoria tukkeja, joiden keskelle oli pituussuuntaan kairattu reikä. Sellaisia käytettiin ainakin 1600- ja 1700-luvulla Lontoossa[4] sekä 1810- ja 1820-luvulla Yhdysvaltojen Philadelphiassa, jossa puuvesijohdon ehdottajaksi mainitaan arkkitehti Benjamin Latrobe[5]. Suomessa kairatuista mäntytukeista rakennettiin vesijohtoja vielä 1950-luvulla ainakin eräissä Etelä-Pohjanmaan kunnissa, joihin idean arvellaan kulkeutuneen amerikansiirtolaisiksi lähteneiltä.[6]

Lähteet

Pertti Vakkilainen: Vesitalouden verkkokirja 11.11.2008. Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos, TKK. Viitattu 11.10.2009. ^{[vanhentunut linkki]}
Lead Poisoning and Rome penelope.uchicago.edu. Viitattu 9.3.2010.
Jean Maher: Wooden Water Pipes 4.4.2017. Tri-State Museum. Viitattu 6.5.2023.
A History of the World: wooden water pipe BBC. Viitattu 4.5.2023.
Rosenwald, Mark: Philadelphia's plumbing revolution: wood pipes Retropod, The Washington Post. 11.2.2019. Viitattu 4.5.2023.
Juuti, Petri & Rajala, Riikka: ”Puuputkia”, Vesi ei jouda seisomaan. Kurikan vesihuollon historia, s. 46–54. Kurikka: Kurikan Vesihuolto Oy. ISBN 978-952-99235-3-3. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.5.2023).

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vesijohto Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Pertti Vakkilainen: Vesitalouden verkkokirja 11.11.2008. Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos, TKK. Viitattu 11.10.2009. ^{[vanhentunut linkki]}

[2] Lead Poisoning and Rome penelope.uchicago.edu. Viitattu 9.3.2010.

[3] Jean Maher: Wooden Water Pipes 4.4.2017. Tri-State Museum. Viitattu 6.5.2023.

[4] A History of the World: wooden water pipe BBC. Viitattu 4.5.2023.

[5] Rosenwald, Mark: Philadelphia's plumbing revolution: wood pipes Retropod, The Washington Post. 11.2.2019. Viitattu 4.5.2023.

[6] Juuti, Petri & Rajala, Riikka: ”Puuputkia”, Vesi ei jouda seisomaan. Kurikan vesihuollon historia, s. 46–54. Kurikka: Kurikan Vesihuolto Oy. ISBN 978-952-99235-3-3. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.5.2023).