Vesansalo
Vesansalo [2][1] on Päijänteen saari Päijät-Hämeessä Asikkalassa Salonsaaren itäpuolella.[1]
Maantietoa
Saari on 2,6 kilometriä pitkä, 1,9 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 1,6 neliökilometriä [lower-alpha 1]. Se sijaitsee Asikkalanselän kaakkoisosassa ja Kinisselän länsipuolella. Saari on aivan kiinni Salonsaaren Venäjänniemessä ja saaria erottaa kapea Luopstensalmi, jonka leveys on 10–220 metriä. Salmella on kaksi kapeikkoa: Yläsuu, jonka ylittaa maantie, ja Hevosuitin. Vesansalolla on kilometrin pituinen niemi Kupinkärki, joka työntyy Uitonsalmen suuntaisena kohti luodetta. Niemen ja mantereen väliin jää 250–730 metriä tilaa. Saaren toinen huomattava niemi on Lammasaidanniemi, joka saaren lounaispäässä työtyy kohti länttä ja Särkilahtea. Saaren ympärillä on joitakin lähisaaria, joista kaakkoispuolella sijaitseva Kinissaari on huomattavin. Saarien välimatka on 200 metriä. Uitonsalmessa sijaitsevat Kaakkosaaret ja Röhnä, Kupinkärjen tuntumassa Suutarinsaari, Konkosensaari, Simonluoto, Ritosaaret, Terrikallio, Sepänsaari sekä Savonsaaret, joiden väliin jää Perslaukunsalmi, ja Vesansalon länsipuolelle jäävät Herrasaari, Humatlahdensaaret ja Verkkosaari. Saaressa on viisi matalaa mäkeä, joiden välisiä metsäalueita on hieman ojitettu. Korkein mäki sijaitsee saaren länsipuolella ja se kohoaa 37 metrin korkeuteen Päijänteestä. Saareen on tieyhteys Salonsaaresta. Tien silta ylittää Luopostensalmen sen Yläsuun kohdalla. Se haarautuu Salon kylässä yhdystieltä 14133, joka alkaa mantereella Anianpellon kautta kulkevalta seututieltä 313. Vesansalossa on lähes 70 vapaa-ajan asuntoa, mutta kiinteää asutusta ei ole.[1][3][4]
Historiaa
Vuoden 1855–1856 Kalmbergin kartastossa Vesansalo on autio, mutta sen pohjoisrannassa on raivattu kaksi niittyä. Kartassa on saarella kaksi polkua, jotka vaikuttavat Salonsaaren ja mantereen välisiltä talviteiltä [5]. Heinolan seudun taloudellisissa kartoissa vuosilta 1920 ja 1942 näkyy kuvailtu tie sekä pieni niitty saaren pohjoisosassa, joka on suurentunut myöhemmässä kartassa ja saanut samalla seuraksi toisen niityn saaren eteläpäähän [6][7]. Niityt ovat kadonneet vuoden 1965 peruskartassa, mutta saaren länsirannoille on rakennettu kaksi mökkiä ja pohjoisniemeen kolmas. Saarelle rakennetaan tie, joka näkyy vuoden 1980 kartassa ja tien vuoksi on saaren itärannoille tullut toista kymmentä mökkiä lisää. Myös tiettömään Lammasaidanniemeen on rakennettu yli kymmenen mökkiä ja länsirantaan viisi muuta mökkiä. Tiestä rakennetaan jatkeet Lammasaidanniemeen, länsirantaan ja pohjoiselle niemelle ja nämä näkyvät valmiina vuoden 1990 kartassa.[8][9][10][11]
Huomautukset
- Saaren pinta-ala on otettu saaren ruotsinkielisen Wikipedian artikkelista, jossa tiedolla on ollut oma lähde.
Lähteet
- Vesansalo, Asikkala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.10.2019.
- Paikkatieto: Vesansalo, paikkatietoalusta.fi, viitattu 30.10.2019
- Vesansalo, Asikkala (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.10.2019.
- Vesansalo, Asikkala (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.10.2019.
- Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050743.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 29.10.2019) suomi
- Maanmittaushallitus: Heinolan seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1920, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 29.10.2019
- Maanmittaushallitus: Heinolan seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1942, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 29.10.2019
- Peruskartta 1:20 000. 3112 02 Vääksy. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 29.10.2019)
- Peruskartta 1:20 000. 3112 02 Vääksy. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 29.10.2019)
- Peruskartta 1:20 000. 3112 02 Vääksy. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1990. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 29.10.2019)
- Peruskartta 1:20 000. 3112 02 Vääksy. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1994. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 29.10.2019)