Veroparatiisi

Joitakin veroparatiiseista tuttuja etuja on tarjolla Suomessakin[17]. Esimerkiksi sijoitusrahastoista, osakesäästötileistä ja kapitalisaatiosopimuksista ei tarvitse maksaa veroja ennen kuin vasta siinä vaiheessa, kun nostaa sijoituksensa tuottoja[17]. Näin raha voi rauhassa kasvaa korkoa korolle, mikä on huomattava etu pitkällä aikavälillä[17].

Tax Justice Networkin vuoden 2018 indeksissä Suomi saa 53 pistettä[18], kun kaikkein avoimin sai 42 ja salailevin 89 pistettä[19]. Suomi saa moitteita erityisesti yritysten ajantasaisten omistajatietojen keräämisestä (Erittäin salaileva)[20]; kiinteistöjen ja tullaamattoman varallisuuden omistajatietojen julkisuudesta (Erittäin salaileva) [21] ; rajavastuuyhtiöiden kanssa solmittujen kumppanuuksien omistajuuden ja tilinpäätöstietojen julkisuudesta (Erittäin salaileva) [22]; listaamattomien osakeyhtiöiden omistajatietojen julkisuudesta (Erittäin salaileva)[23] sekä verotusta koskevien oikeudenkäyntien puutteellisesta julkisuudesta (Erittäin salaileva) [24].

Sveitsi on suurin maailman veroparatiiseista. Vuonna 2008 Boston Consulting Group arvioi Sveitsin hallussa olevan 2 000 mrd. dollaria eli 27 % maailman ilmoittamattomista varoista. Sveitsiläisen lain mukaan pankkitietojen luovuttamiseksi rahojen hankintaan täytyy liittyä rikos. Sveitsin lain mukaan veronkierto ei ole rikos.[26]

Sveitsin asema veroparatiisina sai alkunsa 1920-luvulla, kun Ranska nosti rikkaimpien kansalaistensa veroastetta, jolloin ranskalaiset siirsivät varallisuuttaan Sveitsiin. Sveitsin v. 1934 pankkisalaisuuslaki säädettiin ranskalaisten asiakkaiden suojaksi, kun valtio yritti laman keskellä kerätä heiltä rahaa.[27]

Vuosikymmenten ajan sveitsiläisillä oli tapana puolustella salailuaan väittämällä, että sen avulla he suojelivat juutalaisten omaisuutta natsien takavarikoilta. Sveitsiläiset pitivät pienempää ääntä siitä, että samalla he suojelivat diktaattoreita ja veronkiertäjiä.[27]

Vuonna 2001 Sveitsin UBS-pankki päätyi tekemään Yhdysvaltain kanssa ns. Qualified Intermediary -sopimuksen. Sopimuksen mukaan Sveitsissä rahojaan pitävät yhdysvaltalaiset joko paljastaisivat Sveitsistä saamiensa tulojen määrän Yhdysvalloille, tai muussa tapauksessa Sveitsi keräisi heiltä veron. Salaisuuksien pitämisestä oli maksettava. [27]

Sopimuksen toteutuminen kuitenkin riippui pankin rehellisyydestä. Sitä ei ollut, ja muutaman vuoden kuluttua UBS-pankki piilotteli viranomaisilta jo moninkertaisesti sen määrän rahaa kuin ennen sopimusta.[27]

Bradley Birkenfeldin paljastettua kuvion vuonna 2008 Yhdysvallat vaati UBS-pankkia tuomaan julki kaikki asiakkaansa ja heidän talletuksensa. Koska samoihin aikoihin osui pankkikriisi, joka uhkasi kaataa UBS:n kokonaan, pankilla ei ollut voimia vastustaa Yhdysvaltain vaatimusta. Niinpä vuonna 2009 UBS myönsi, että 17 000 sen 20 000:sta amerikkalaisesta asiakkaasta oli piilotellut rahojaan – yhteensä 20 miljardin edestä. Piilottelussa avustamalla UBS oli tienannut 200 miljoonaa dollaria vuodessa. UBS joutui maksamaan 780 miljoonaa dollaria sakkoja.[27]

Vuonna 2014 UBS:n kilpailija Credit Suisse -pankki tunnusti saman tempun. Se joutui maksamaan 22 000:n amerikkalaisen varojen piilottelusta 2,6 miljardin sakot. Alkujaan Credit Suisse oli kyllä yrittänyt toimia QI-sopimuksensa ehtojen mukaan, mutta yhtäkään sen asiakasta ei kiinnostanut sellainen sveitsiläinen pankkitili, josta joutui maksamaan veroja. Toisin sanoen veronkierto oli sveitsiläisten pankkien asiakkaille homman koko pointti.[27]

2010 Yhdysvalloissa säädettiin Foreign Account Tax Compliance Act -laki eli FATCA. Se muistutti QI:ta, mutta oli sitä jyrkempi. FATCA:n mukaan: jos ulkomaalaiset sijoitusyhtiöt eivät paljasta asiakkaittensa tietoja, kerätään niiltä 30 prosentin vero kaikista Yhdysvalloissa saaduista voitoista. Vuoteen 2013 mennessä tiedot 75 miljardin dollarin talletuksista oli tullut julki ja Credit Suisse oli sulkenut 22 000 yhdysvaltalaisesta tilistään 18 900.[27]

Sittemmin Euroopan maat sopivat tietojen vaihdosta keskenään. Yhdistyneen kuningaskunnan alaiset veroparatiisit sopivat myös vaihtavansa tietoja emämaansa kanssa. Lopulta vuonna 2014 käynnistyi Common Reporting Standard eli CRS – automaattinen tietojenvaihto. Aikaisemminkin tietoja oli vaihdettu maiden välillä, mutta silloin viranomaisten oli pitänyt tietää tarkalleen, mitä tietoja he tarvitsivat. CRS-järjestelmässä maat kertoivat muiden maiden kansalaisten talletuksista näiden kotimaiden viranomaisille kysymättäkin. Sittemmin Sveitsin osuus maailman ulkomaisesta varallisuudesta on pudonnut puolesta neljännekseen.[27]

Sveitsi toteutti tietojen vaihdon vuonna 2018[28]. Sveitsin pankkeja edustavan yhdistyksen mukaan ulkomaiset asiakkaat eivät enää nauti Sveitsissä pankkisalaisuutta[28]. Kuitenkin Sveitsin 90-vuotinen pankkisalaisuuslaki on edelleen voimissaan ja hiljattain sitä jopa laajennettiin[28]. Tax Justice Network arvioi, että köyhimmät maat menettävät vuosittain 21 miljardia dollaria verotuloja Sveitsin takia[28]. 90 maata maailmassa ei pääse osallisiksi Sveitsin pankkitilien tietojenvaihdosta[28].

Yhdysvaltojen senaatin valiokunta on tehnyt laajan raportin veronkierrosta Yhdysvalloissa, johon sisältyy muun muassa sveitsiläisen UBS:n, Liechtensteinin LGT-pankin ja kalifornialaisen kiinteistösijoittajan Igor Olenicoffin tapaus. UBS auttoi Olenicoffia kätkemään monimutkaisilla järjestelyillä 200 miljoonaa dollaria piiloon verottajalta.[26]

Sveitsin lakien salassapitopykälät ovat auttaneet pankkia kätkemään myös sen omia lainvastaisia toimia Yhdysvalloissa. Subprime-kriisissä tappioita tehnyt UBS lopetti Sveitsin tiliensä markkinoinnin Yhdysvalloissa vuonna 2008.[26]

Kun perinteisistä veroparatiiseista saatavat edut ovat paljastusten ja tietojen vaihdon myötä heikentyneet, esille ovat nousseet ne edut, jotka ovat edelleen sijoittajien saatavana Yhdysvalloista[27].

Yhdysvaltain lainsäädännön porsaanreikien seurauksena omaisuutta voidaan sijoittaa trusteihin, joissa ne ovat verovapaita[27]. Esimerkiksi Nevadassa trustin verovapaus voi kestää jopa 365 vuotta[27]. Erilaisissa trusteissa omaisuus on suojassa esimerkiksi velkojilta, joilla muuten olisi siihen oikeus, ja trusti voidaan suojata tietojenvaihdolta yksinkertaisella operaatiolla[27].

Yhdysvaltain trustit houkuttelevat myös monia ulkomaalaisia: esimerkiksi eteläamerikkalaiset, saudiarabialaiset, ja venäläiset hyödyntävät niitä[27].

Nevadan trusteissa on tallessa varallisuutta määrä, joka vastaa 261 miljoonaa dollaria jokaista Nevadan asukasta kohden[27]. Yhdysvaltain kaikissa trusteissa saattaa olla omaisuutta piilossa triljoonan dollarin edestä[27].

Suomessa yhtiöiden raportointivelvollisuuksia säätelevät lait eivät velvoita julkaisemaan listausta mahdollisista tytäryhtiöistä[7]. Suomen 20 liikevaihdoltaan suurimmalla yrityksellä oli vuonna 2013 yhteensä 225 tytäryhtiötä veroparatiiseissa. Kaikilla suomalaisyrityksillä on veroparatiiseissa yhteensä 438 tytäryhtiötä. Noin puolet tytäryhtiöistä sijaitsee Alankomaissa tai Belgiassa. Toiminnan laajuutta kuvaa esimerkiksi se, että lähes 90 prosenttia Suomesta Alankomaihin tehdyistä suorista sijoituksista on tehty sinne rekisteröityihin tytäryhtiöihin.[7]

Jotkut yrityksistä, kuten esimerkiksi yksityinen perintätoimisto Lindorff, maksaa muun muassa Jerseyn saarelle suuntautuvien veroparatiisijärjestelyiden ja muiden kikkailujen kautta Suomesta hankittujen miljoonien eurojen liikevoitostaan vain alle 1% veroja Suomeen.[29]

Sadoilla suomalaisilla on yritys tai he toimivat yrityksen johtotehtävissä Panamassa. Osittain on kyse normaalista Panamasta käsin tapahtuvasta kaupankäynnistä, mutta moni yritys on rekisteröity Panamaan veronkierto-, verosuunnittelu- tai varojen kätkemistarkoituksissa.

Osa yhtiöistä on perustettu 1980–1990-luvuilla, jolloin Suomessa oli vielä voimassa varallisuusvero. Helsingin Sanomat sai vuonna 2013 haltuunsa laajan, jopa satojatuhansia Panamaan rekisteröityjä yrityksiä käsittävän tietokannan, jonka oli koonnut eräs brittiläinen hakkeri. Tietovuodon avulla on paljastettu useita veronkiertotapauksia muun muassa Saksassa. Panamaan rekisteröityjä suomalaisten johtamia yrityksiä on luultavasti vielä paljon enemmän, sillä osa niistä on perustettu bulvaanien avulla, jolloin niiden alkuperäinen omistaja on jäänyt piiloon. Bulvaaniyhtiössä virallista määräysvaltaa käyttää todellisen omistajan nimittämä henkilö. Panamaan on rekisteröity monia yrityksiä, jotka näyttävät juuri tällaisilta bulvaaniyrityksiltä, kuten Joensuu Investment, Espoo Investment, Oulu Finance International Corporation ja Tampere Commercial Corporation. Tähän viittaa esimerkiksi se, että eräs Tampere Commercial Corporationissa johtavassa asemassa oleva henkilö on johtotehtävissä yli tuhannessa muussakin yrityksessä.

Panama on veroparatiisi, joka on houkutellut etenkin rikkaita yhdysvaltalaisia. Panamaan on kätketty myös rikollista, muun muassa huumekaupalla hankittua rahaa.

Suomi on solminut Panaman valtion kanssa verotietojen vaihtoa koskevan sopimuksen vuonna 2012. Sopimus ratifioitiin eli se astui voimaan virallisesti vuonna 2013.[30]

Huhtikuussa 2016 paljastuneessa siihen asti maailman suurimmassa tietovuodossa, ns. Panaman paperit -vuodossa huomattiin, että hyvin monet suomalaisyritykset olivat sekaantuneet verokikkailuun ja veronkiertoon Panaman kautta. Materiaalissa mainittiin 214 488 offshore-yritystä, joista ehkä tunnetuin Suomessa vaikuttanut yritys oli Nordea, joka mainittiin vuodossa yli 10 000 kertaa. Vuodetuista asiakirjoista selvisi myös, että Nordea avusti lähes neljääsataa yritystä veroparatiisiyrityksen perustamisessa vuosina 2004-2014.[31]

Yleisradion tutkivan journalismin ohjelman MOT:n syksyllä 2014 lähettämän ohjelman mukaan suomalaisyhtiöt ovat käyttäneet hyväkseen Luxemburgin veroparatiisia kiertääkseen verojaan. Tämä niin sanottu LuxLeaks-skandaali paljastui vuonna 2014. Kansainvälisen tutkivan journalismin organisaation ICIJ:n haltuunsa saamien dokumenttien mukaan yli 300 kansainvälistä yritystä, joista ainakin seuraavat suomalaisyritykset ovat käyttäneet hyväkseen tätä verosuunnittelun mahdollisuutta: Huhtamäki-yhtymä, SRV, Suomen Lähikauppa, Dasos Capital ja IK Investment Partners, Huhtamäki-yhtymän Luxemburgissa toiminut tytäryhtiö maksoi vain 0,1 % veroja. SRV:n tytäryhtiö ei maksanut lainkaan veroja osingoista eikä ole velvollinen maksamaan veroja myyntivoitoistaan. Suomalaisyrityksiä on veronkiertotekniikoissa avustanut tilintarkastus- ja konsultointiyritys PricewaterhouseCoopers (PWC). Toiminta on jatkunut jo vuosia ja muun muassa Huhtamäki ja SRV ovat olleet veronkiertoasioissa yhteydessä Luxemburgin veroviraston yhteyshenkilöön Marius Kohliin jo vuodesta 2009 alkaen.[32][33][34]

Myös Suomessa näkyvästi pienvarastotiloja vuokraava tanskalaisomisteinen Pelican Self Storage käyttää hyväkseen Luxemburgin veroparatiisia. Suomen Pelican-varastojen toiminnasta vastaavaa konsernia johdetaan Luxemburgista käsin. Yhtiön 20 miljoonan euron velkaketjun avulla saadaan aikaiseksi se, että Suomessa toimiva Pelicanin holding-yhtiö maksaa korkokuluja 1,2 miljoonaa Luxemburgiin eikä siksi maksa Suomeen lainkaan yhteisöveroa.[35]

Nordean 20.7.2016 julkaistun sisäisen selvityksen mukaan pankin Luxemburgin konttori Nordea Bank S.A on avustanut yhteensä 562 asiakasta veroparatiisiyrityksen perustamisessa. Selvitys julkaistiin seurauksena Nordean jäätyä aiemmin vuonna 2016 kiinni veroparatiisiepäselvyyksistä n.s. Panaman paperit -tietovuodon yhteydessä.[31]

Suomalaisilla yksityishenkilöillä on arviolta ainakin 450 miljoonan euron korkosijoitukset eurooppalaisissa veroparatiiseissa.[3] Eniten yksityisten suomalaisten rahaa on Sveitsissä ja Luxemburgissa, kummassakin on tiedetty olevan lähes 200 miljoonaa euroa.[3] Kolmantena on Jersey: 22,3 miljoonaa[36], mutta myöhemmin, 2021 paljastuneen tiedon mukaan pelkästään Sampo-konsernin hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos on siirtänyt Luxemburgiin varallisuuttaan jopa 140 miljoonaa euroa.[37] Liechtensteinissa yksityisten suomalaista rahaa on ainakin 2,4 miljoonaa.[3] Veroparatiiseissa on tämän lisäksi suomalaisten yhtiöiden ja säätiöiden talletuksia ja sijoituksia sekä yksityishenkilöiden arvopapereita, esimerkiksi osakkeita.[3]

Suomalaisten rahaa on myös Neitsytsaarilla, mikä paljastui huhtikuussa 2013, kun julki tuli yhdysvaltalaisen toimittajaryhmä ICIJ:n tekemä tutkimus Neitsytsaarille omaisuuttaan tallentaneista.[38][39]

Suomalaiset saivat veroparatiiseista noin 8,9 miljoonan euron korkotulot vuonna 2006.[36] Vaikkei tallettajien henkilöllisyydestä tai lukumäärästä ole tietoa, saatiin rahan määrä arvioitua, koska EU:n säästödirektiivi toisaalta antaa 11 valtion salata tallettajiensa henkilöllisyyden, mutta velvoittaa valtiot siinä tapauksessa maksamaan lähdeveron tallettajan kotivaltioon.[36] Talletusten määrä arvioitiin maksetun veron ja keskikoron perusteella.[36]

Talletukset verokeitaissa ovat vähäiset verrattuna suomalaisten yksityishenkilöiden kaikkiin talletuksiin, joita oli vuonna 2006 noin 65 miljardin euron verran ja jotka tuottivat korkoa 1,35 mrd euroa. Valtiovarainministeriön projektipäällikkö Markku Hirvosen mukaan korkomenetykset eivät näytä kovin merkittäviltä, mutta kysymys siitä, mitä nuo eurooppalaisissa verokeitaissa olevat varat ovat ja mistä ne ovat kertyneet, on mielenkiintoinen.[36]

Rahanpesuun liittyvää väitöskirjaa valmistelevan Matti Korhosen ja asiaa tutkineen tietokirjailija Matti Ylösen mukaan Nordealla on laajat veroparatiisiverkostot Jerseyssä, Luxemburgissa ja Liechtensteinissa. Rahanpesua ehkäisevä OECD:n Financial Action Task Force korosti lokakuussa 2008 Suomen raportissaan pankkien ja luottolaitosten vastuuta todellisten omistajasuhteiden, etävälittäjien ja poliittisten siteiden selvittämiseksi. Korhosen ja Ylösen mukaan Suomen hampaattomien rahanpesulakien vuoksi pankkien vastuu jää vähäiseksi, ja talouskriisin kestävä ratkaisu sekä julkistalouden vakaus edellyttäisivät veroparatiisiongelman ratkaisua. Korhonen ja Ylönen laskevat Merrill Lynchin tekemän sijoitusten keskimääräisen rahanpesuarvion ja Tilastokeskuksen omaisuuslukujen perusteella, että suomalaisilla voi olla veroparatiiseissa jopa 5,1 miljardia euroa, jonka arvioidun tuoton tulouttamaton pääomavero olisi 110 miljoonaa euroa.[40]

Luxemburgin LGT-pankissa vuonna 2008 tapahtuneen tietovuodon yhteydessä parikymmentä suomalaista jäi kiinni veronkierrosta. Heidän joukossaan oli muun muassa vuorineuvos Casimir Ehrnrooth sekä kahvi- ja mausteyhtiö Pauligin omistajiin kuuluva Bertel Paulig.[41][42]

Luxemburgissa olevaa suomalaista alkuperää oleva sekä yksityisten että yritysten sijoittamaan rahaa ja omistuksia on löytynyt vuosi vuodelta lisää ja sitä arvioidaan kaiken kaikkiaan olevan jopa kymmenien miljardien eurojen edestä. Tällä toiminnalla pyritään mm. Suomessa maksettavien verojen minimoimiseen tai kokonaan välttämiseen. [43]

Tulojen verotuksessa ratkaisevaa on maa, jossa henkilö oleskelee[17]. Suurimman hyödyn Luxemburgin tai Sveitsin kevyestä verotuksesta saa muuttamalla sinne[17]. Tämä lienee monien ulkomaille rahojaan sijoittaneiden päämäärä[17]. Sveitsiin ovat viime vuosina muuttaneet esimerkiksi Sammon entinen konsernijohtaja Kari Stadigh ja Nesteen entinen toimitusjohtaja Matti Lievonen[17].

Ahvenanmaa ei kuulu EU:n veroalueeseen.[44] Siksi tavaran lähettäminen verorajan yli Manner-Suomeen tai muualle EU:hun katsotaan maahantuonniksi, ja Suomeen alle 22 euron paketin voi lähettää ilman, että siitä tarvitsee maksaa 24 prosentin arvonlisäveroa.[44]

Vuonna 2009 maailman vahvimman pankkisalaisuuden omaava maa Sveitsi luovutti Yhdysvalloille 4 500 amerikkalaisen asiakkaan pankkitiedot sveitsiläisestä UBS-pankista alkaneen niin sanotun Birkenfeld-skandaalin takia, jossa amerikkalainen pankkiiri Bradley Birkenfeld jäi kiinni veronkierrosta. Skandaali saattoi Sveitsin ja Yhdysvallat poliittiseen kriisiin ja lähestulkoon taloudelliseen sotatilaan. Yksi Sveitsin suurimmista pankeista joutui vastuuseen ja pankkisalaisuus raottui hiukan.[51]

OECD on painostanut Sveitsiä avaamaan pankkisalaisuuttaan, jonka turvin maa on vaurastunut huomattavasti. Sveitsi on antanut periaatteessa myönteisen vastauksen, että maan pankkisalaisuus muuttuisi vuoden 2015 aikana avoimemmaksi. Sen seurauksena monet varojaan verottajilta piilottelevat ovat matkustaneet Sveitsiin hakemaan rahat pois käteisenä, sillä tilisiirrosta ei jää silloin jälkiä verottajalle. Etenkin vuodenvaihteen 2015 tienoilla on nähty vilkasta varojen siirtoa pois Sveitsistä.[52]

Sveitsi ilmoitti toukokuussa 2014 liittyvänsä pankkitietoja jakavien maiden joukkoon, kunhan se ensin muodostuisi maailmanlaajuiseksi standardiksi. Ensimmäiset tietojenvaihdot tapahtuvat aikaisintaan vuonna 2018.[53]

Aiemmin esimerkiksi suomalaiset pystyivät piilottamaan varojaan luxemburgilaisiin sijoitusjärjestelyihin[17]. Se oli laitonta, mutta Suomen verottajan oli vaikea saada näistä omaisuuksista tietoa[17]. Luxemburgin viranomaiset suhtautuivat tietopyyntöihin nihkeästi[17]. Luxemburgilaiset omaisuudenhoitajat auttoivat asiakkaitaan perustamaan peiteyhtiöitä toisiin veroparatiiseihin, joista tietojen saanti oli vielä vaikeampaa[17].

Vuonna 2016 tilanne kuitenkin muuttui, kun lainsäädäntö automaattisesta tili- ja omistustietojen luovuttamisesta EU-maiden välillä tuli voimaan[17]. Nykyään Luxemburgin pankit ja sijoituspalveluyritykset luovuttavat Suomen verottajalle automaattisesti tiedot suomalaisten tileistä, omistuksista, sijoituksista, tuotoista ja omistajista[17]. Jos Suomessa asuva henkilö tulouttaa itselleen pääomatuloa Luxemburgissa olevista sijoituksistaan, hän maksaa niistä saman pääomaveron kuin suomalaisista sijoituksista[17].

Vaikka Luxemburgiin ei ole enää mahdollista piilottaa rahaa, maalla on edelleen puolellaan taloudellisia etuja[17]. Sen yritys- ja tuloverotus on kevyttä verrattuna useimpiin Euroopan maihin[17]. Jos sijoitusyhtiö toimii Luxemburgissa, se maksaa vähemmän veroa kuin Suomessa, ja siten sijoitusyhtiölle kuuluva omaisuus voi kasvaa Luxemburgissa nopeammin kuin Suomessa[17].

Vuoden 2015 alusta on OECD:n painostuksen ansiosta saatu aikaan, että EU-maiden veroviranomaisten välinen tietojenvaihto muuttuu merkittävästi tehokkaammaksi. EU:n ns. tiukan pankkisalaisuuden maat Luxemburg, Liechtenstein, Monaco, San Marino ja Andorra ovat antaneet sitoumuksen olla mukana kehityksessä. Sveitsi saatiin mukaan myös periaatteen tasolla, mutta vasta käytäntö osoittaa, kuinka paljon Sveitsin pankeista lopulta saadaan tietoja.[52]

Vuoden 2008 talouskriisin aiheuttaman alankomaalaisen Fortis-pankin konkurssin yhteydessä paljastui pankilla olevan 700 veroparatiisiyhtiötä Caymansaarilla, Brittiläisillä Neitsytsaarilla, Panamassa ja Alankomaiden Antilleilla. Ongelmaluottoja oli siirretty eurooppalaisen rahamarkkinasäätelyn ja kuluttajasäätelyn ulottumattomiin.[40]

Brittiläisen Northern Rock -pankin kansallistamisen yhteydessä selvisi, että asuntoluottoja oli piilotettu mahdollisesti jopa 50 miljardia euroa Jerseylle Granite-nimiseen trustiin. Trustirahastot ovat varainhallintamuoto, josta ei pidetä rekisteriä ja jotka ovat yhtiölainsäädännön ulkopuolella.[40]

Kansainvälinen hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam vaati vuonna 2016 veroparatiisien kieltämistä. Järjestö perusteli vaatimustaan mm. sillä, että maailman 62 rikkainta ihmistä omistaa saman verran kuin puolet maailman köyhimmästä väestöstä yhteensä, eli 3,5 miljardia ihmistä. Viiden vuoden aikana näiden 62 ihmisen joukon varallisuus on kasvanut yhteensä jopa 44 prosenttia. Kokonaissumma on 1 760 miljardia dollaria (eli noin 1 620 miljardia euroa).

Oxfamin mukaan suurin syy taloudellisen eriarvoisuuden kasvamiselle on rikkaiden verovälttely ja veroparatiisit.

Oxfamin raportti perustuu talouslehti Forbesin miljardöörilistaan ja sveitsiläisen Credit Suisse -talousyhtiön lukuihin.[54] Credit Suisse muistuttaa, että koska kaikkein rikkaimpien omaisuudesta on hankala saada tietoja, heidän omaisuutensa arviot saattavat jäädä alle todellisten lukemien.[6][55]

OECD:llä on käynnissä laaja kansainvälinen projekti BEPS (Base Erosion and Profit Shifting), jolla pyritään estämään veropohjan rapautumista ja verotettavien tulojen siirtoa pois jäsenmaista.

BEPSin tavoitteena on saada monikansalliset yritykset näyttämään tuloksensa niissä maissa, joissa yritysten varsinainen liiketoiminta ja arvon luonti tapahtuu[56]. Toukokuuhun 2018 mennessä BEPS-sopimukseen oli liittynyt yli 50 maata, jotka jakavat nyt yrityksiä ja varojen siirtoja koskevia tietoja automaattisesti keskenään[56].

Vuodesta 2017 lähtien EU on ylläpitänyt kiisteltyä ja puutteelliseksi kritisoitua luetteloa veroparatiiseista[57]. Vuonna 2021 Pandoran papereiden paljastusten aikoihin luettelosta poistettiin Anguilla, Dominica ja Seychellit[57]. Nyt luetteloon kuuluvat Amerikan Samoa, Fidži, Guam, Palau, Panama, Samoa, Trinidad ja Tobago, Yhdysvaltain Neitsytsaaret ja Vanuatu.[57]

Moni tutkiva journalisti on ottanut asiakseen paljastaa erilaisia yritysten ja yksityishenkilöiden veroparatiisikytköksiä. Näiden joukossa ovat mm. kansainvälinen lehtimiesten yhteenliittymä ICIJ sekä lukuisat yksittäiset mediatoimijat ja journalistit. Suomessa tutkivaa journalismia harjoittaa muun muassa Yleisradion MOT-ohjelma. Vuonna 2015 julkaistiin Helsingin Sanomien kustantamana tutkivan toimittajan Jyri Hännisen kirja: ”Veroparatiisit ja Suomi – eli kuinka liituraitamafia pyörittää varjotaloutta ja laskun siitä maksamme me”.[58]

Pääartikkeli: Tietovuoto

2000-luvulla veroparatiisitoimintaa on järkyttänyt yhä enenevä tietovuotojen määrä. Monesti kyseessä ovat tapaukset, joissa joku veronkiertoa harjoittavan tahon sisäpiirissä oleva työntekijä paljastaa asiakirjoja, joista selviää veronkiertoa harjoittaneiden yritysten tai yksityishenkilöiden nimiä ja yhteyksiä veroparatiiseihin tehtyihin talletuksiin.

Veroparatiiseja koskeneita tietovuotoja ovat olleet esimerkiksi:

• yhdysvaltalaisen pankkiirin Bradley Birkenfeldin sveitsiläistä UBS-pankkia koskevat paljastukset, ns. Birkenfeld-skandaali (2007)[59]
• ICIJ-journalistiryhmän vuonna 2014 tekemä LuxLeaks-paljastus (2014), jossa paljastettiin Luxemburgiin veronkiertotarkoituksessa siirrettyjä yritysvaroja[60]
• Vuonna 2015 julki tullut, mutta it-asiantuntija Hervé Falcianin jo vuonna 2007 tekemä SwissLeaks eli HSBC-pankin tietovuoto, jossa julkistettiin dokumentteja sveitsiläisen HSBC-pankin rahankätkentätoimissa, joissa avustettiin tuhansia rikkaita asiakkaita sekä rikollisia piilottamaan rahojaan verottajien ulottumattomiin.[61]
• Panaman paperit (2016)[62]. Keväällä 2016 tuli julkisuuteen laaja tietovuoto panamalaisesta Mossack Fonseca -lakiasiaintoimistosta, jossa tuntemattomana pysyttelevä tietolähde vuosi Süddeutsche Zeitungille 11,5 miljoonaa asiakirjaa, jotka valaisivat veroparatiisitoiminnan kansainvälistä laajuutta ja sen rikollista luonnetta.[63]

• Syksyllä 2016 Bahamasaarten kaupparekisterin tiedot vuodettiin jälleen Süddeutsche Zeitung -lehdelle. Vuoto sisälsi tietoja yli 175 000 yhtiöstä jotka ovat alkuperältään 1990-luvun alusta nykypäivään. Veroja Bahaman kautta vältelleiden poliittisten päättäjien joukossa oli mm. entinen EU-komissaari Neelie Kroes Hollannista ja Kolumbian entinen kaivos- ja energiaministeri Carlos Caballero Argáez. Suomalaisista Bahaman veroparatiisiin kytköksissä olevien joukossa oli 27 Suomen kansalaista, mm. Diakonissalaitoksen strategiajohtaja Mitti Storckovius.[64]

• Paratiisin paperit (2017)[62]
• lontoolaisesta yrityspalveluyrityksestä Formation Housesta lähtenyt ”#29Leaks”[62]
• vuoto Cayman National -pankin konttorista Mansaarelta (2019)[62]
• Pandoran paperit (2021) on tiettävästi maailman tähän asti suurin tietovuoto. Se sisältää lähes 12 miljoonaa salaista asiakirjaa 14:stä veroparatiisipalveluita myyvästä yhtiöstä. Tiedot luovutti tuntematon henkilö. Asiakirjat kuvaavat vuosia 1996–2020. Ne sisältävät mm. tiedot 29 000:n veroparatiisiyhtiön, sekä huvijahtien, kartanoiden, yksityislentokoneiden, salaisten pankkitilien ja arvotaiteen todellisista omistajista. Vuoto paljastaa, että heihin kuuluvat 130 miljardööriä (esimerkiksi Gennadi Timtšenko); yli 300 poliitikkoa (mm. Andrej Babiš, Tony Blair, Volodymyr Zelenskyi); ja useita viihdemaailman tähtiä (Shakira, Ringo Starr, Julio Iglesias ja Claudia Schiffer). Vuoto sisältää myös yli 200:n Suomen kansalaisen tiedot. [65][66]
• Suissen salaisuudet (2022)[67]. Credit Suisse -pankissa säilytettyä, 30 000:n asiakkaan 18 000:lle tilille sijoitettua 80 miljardin punnan omaisuutta koskeva vuoto. Pilliin puhaltaja vuoti Süddeutsche Zeitung -lehdelle tiedot, jotka paljastivat mm. Vatikaanille kuuluvia omistuksia; rahanpesuun, ihmiskauppaan, lahjontaan, petoksiin, palkkamurhiin, vallankaappauksiin, kidutuksiin ja huumeiden salakuljetuksiin syyllistyneiden rikollisten omaisuuksia sekä kehitysmaiden varojen piilottelua.[68]