Veronvähennys

Veronvähennys on historiallinen toimitus, jossa aiemmin enemmän verotetun maatilan manttaalia ja veroa vähennettiin. Sen saaminen saattoi johtua monesta syystä. Tilan verollepano saattoi perustua epätarkkoihin maan mittauksiin, verot voivat olla liian ankarat tilan tuottoon nähden, tila oli saattanut rappioitua tai autioitua sodan vuoksi tai tilan tulot olivat saattaneet ehtyä (esimerkiksi saaristotilan kalansaalis vähetä). Veronvähennyksen jälkeen uudelle vähennetylle manttaalille laskettiin uusi veroruplaluku, jonka mukaan vakinaiset maaverot suoritettiin. Myös kunnallisveroa sekä tulo- ja omaisuusveroa oli mahdollista vähentää.[1]

Veronvähennyksen saattoi saada yksittäinenkin tila, vaikka usein se myönnettiin koko läänille tai pitäjälle. Jos yksittäinen tila haki veronvähennystä syyttä, siitä saattoi seurata kruununtalon asukkaalle asukasoikeuden menetys ja perintötalon omistajalle omistusoikeuden menetys, jos ilmaantui henkilö, joka otti tilan haltuunsa entistä korkeaa veroa vastaan.[2] Eri asetuksilla myönnettiin suurempia alueita koskevia yleisiä veronvähennyksiä. Vuonna 1802 Kuopion lääni sai veronvähennyksen, 1817 Ikaalisten ja Ruoveden pitäjät sekä 1833 uudis- ja autiotalot Oulun ja Vaasan lääneissä, Korsholman kihlakunta, Merikarvian pitäjä ja Pomarkun kappeli. Vuonna 1864 myönnettiin väliaikainen veronvähennys Korppoon pitäjälle ja Houtskarin kappelille sekä 1896 Ahvenanmaan kihlakunnalle.[1]