Veronosoitus

Veronosoitus on aiemmin käytössä ollut ilmoitus maatilan maaverojen laskennassa käytettävästä veroperusteesta eli veroluvusta ja niistä verokappaleista eli veroparseleista, jotka oli verona suoritettava. Maaverot lakkautettiin Suomessa vuoden 1925 alusta ja samalla veronosoitus siirtyi historiaan.[1]

Aluksi veronosoitukset vahvistettiin vuosittaisten maksuunpanojen yhteydessä. Myöhemmin ne alettiin merkitä maakirjoihin, jolloin niiden luonne muuttui pysyvämmäksi. Varhaisina aikoina verot suoritettiin monenlaisina luonnontuotteina ja monen perusteen mukaan. Vähitellen verotusta yksinkertaistettiin, mutta vasta 9. huhtikuuta 1840 annettu julistus sääti yhden veroluvun käyttöönotosta. Veroluvuksi tuli verorupla. Jokaisesta veroruplasta oli suoritettava 5. maaliskuuta 1841 annetun julistuksen mukaan rahaa 5–24 kopeekkaa, kolme kappaa jyviä (verojyvät tarkoittivat ruista ja ohraa), yksi kappa kauroja, kolme naulaa voita ja kaksi naulaa talia. Uuden 16. heinäkuuta 1886 annetun asetuksen mukaan verorupla tarkoitti 25 litraa jyviä (puolet rukiita ja puolet ohria), 10 litraa kauroja ja 1,17–1,45 markkaa rahaa.[2]