Veronkierto

Veronkierto on verojärjestelmän sääntöjä noudattava, mutta lakien tarkoituksesta poikkeava toiminta omien verojen pienentämiseksi tai välttämiseksi kokonaan. Veronkierto voi tapahtua esimerkiksi lainsäädännön aukkoja (ns. porsaanreikiä) hyödyntämällä. Yleiskielessä nimitetään usein veronkierroksi veropetosta, joka on eräs rikostyyppi. Veronkiertoa ei pidä sekoittaa verosuunnitteluun.[1][2]

Veronkierron erään pääryhmän muodostavat tapaukset, joissa oikeudellisen muodon ja taloudellisen sisällön välillä on ristiriita. Tällöin väärinkäytetään sinänsä laillisia verotusmuotoja. Toinen ryhmä on sarjatoimet, joissa oikeustoimi jaetaan keinotekoisesti useaan osaan, jotta niiden yhteinen veroseuraamus olisi vähäisempi kuin yhden kokonaisuuden veroseuraamus. Intressinpuutetilanteeksi nimitetään sopimustilannetta, jossa toisella sopijapuolella on olennainen verotuksellinen päämäärä määrittää sopimusehdot mieleisekseen. Toisella sopijapuolella tällaista intressiä ei ole. Ostaja saattaa esimerkiksi maksaa myyjän eri aikoina hankkimista osakkeista eri hinnan.[3]

Useaa veromuotoa varten verolakeihin on säädetty veron kiertämistä ehkäisevä yleislauseke. Näistä tärkein on verotusmenettelylakiin[4] sisältyvä yleislauseke, joka koskee tulo- ja varallisuusverotusta. Arvonlisäverolaissa[5] on vastaava säännös, samoin laissa elinkeinotulon verottamisesta[6]. Siirrettäessä etuja osakeyhtiöltä osakkeenomistajalle saatetaan syyllistyä peiteltyyn osingonjakoon. Myös väliyhteisöjen käytössä voidaan syyllistyä rikolliseen menettelyyn.

Veronkierron laajuus

Aalto-yliopiston professori Tomi Viitalan mukaan ei ole olemassa luotettavia arvioita veronkierron aiheuttamista tulonmenetyksistä Suomessa tai juuri muuallakaan.[7]

Katso myös

Lähteet
  1. Factum, Weilin+Göös 2003–2005.
  2. Suomen kielen perussanakirja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1994, ISBN 951-861-433-4.
  3. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palstat 1131–1134.
  4. Laki verotusmenettelystä, 28 §.
  5. Arvonlisäverolaki, 181 §.
  6. Laki elinkeinotulon verottamisesta, 52h §.
  7. Harmaa talous ei ole valtion rahasampo Helsingin Sanomat. 8.4.2016. Arkistoitu 24.4.2016. Viitattu 19.4.2016.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.