Veromarkka

Veromarkka (ruots. skattmark) on vanha verotusyksikkö. Laivastoasevelvollisuus eli ledung muutettiin keskiajalla tavalliseksi verorasitukseksi, jotta verotus kohdistuisi tasaisemmin väestöön. Tämän vuoksi maan arvoa alettiin arvioida hopeamarkkoina aluksi Tanskassa ja 1200-luvulla monin paikoin Ruotsissa. Ruotsissa 24 markan arvoiseksi arvioidulta tilalta oli maksettava veroa vuosittain 1/24 eli yksi markka. Yhden markan arvoisen tilan maanvuokra oli yksi äyrityinen eli 1/24 maan pääoma-arvosta. Aikojen saatossa tilojen arvot muuttuivat, mutta verotusarvot pysyivät maatilojen kameraalisen suuruuden mittoina. Yksi veromarkka vastasi 1/4 vanhaa manttaalia.[1][2]

Veromarkka esiintyy Ahvenanmaan asiakirjoissa ensi kerran 1376 nimellä markanvero (markskatt), jolla tarkoitettiin maatilan kaikkien tiluksien, peltojen, niittyjen, laitumien, rakennusten, kalavesien ja etujen arvoa. Se ei siis ollut maksettavan veron suuruus, vaan pääoman arvo, jolta vero maksettiin. Myös Varsinais-Suomessa ja Raaseporin läänissä veromarkka mainitaan jo varhemmalla keskiajalla.Täälläkin se tarkoitti samaa asiaa kuin Ahvenanmaalla. Veromarkka oli käytössä koko Suomessa ainakin 1400- ja 1500-luvuilla.[3]

Lähteet
  1. Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja Oy 1966
  3. Väinö Voionmaa: Suomalaisia keskiajan tutkimuksia, WSOY 1912 s. 107–117, 148–149 ja 168–169
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.