Verneri Salovirta

Werner (Verneri) Salovirta, sukunimi aik. Marckström (1. toukokuuta 1883 Suojärvi – 27. kesäkuuta 1936 Muddusjärvi, Inari) oli suomalainen metsänvartija ja itseoppinut Lapin maisemakuvistaan tunnettu taidemaalari. [1]

Salovirta, jonka isä oli metsänhoitajana Suojärvellä valmistui metsänvartijaksi Evon metsänvartijakoulusta vuonna 1906. Hän oli sitten metsänvartijana eri yhtiöitten ja valtion palveluksessa vuoteen 1918 saakka. Salovirta osallistui Suomen sisällissotaan 15. jääkäripataljoonassa. Hän kävi suojeluskuntien päällystökoulun vuonna 1920 ja oli sitten Pylkönmäen suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuoteen 1921 saakka. Keväällä 1921 hän muutti Okeroisiin Lahden lähelle ja oli valtion palveluksessa metsätyönjohtajana vuoteen 1925, jolloin hän erosi tehtävästä sairauden takia.[1]

Salovirta oli harrastanut maalausta sivutoimisesti jo vuodesta 1915 lähtien ja vuonna 1926 hän ryhtyi täyspäiväiseksi taidemaalariksi. Hän sai ensimmäiset vaikutteensa taidemaalari Gabriel Engbergiltä vuosien 1914 ja 1915 tienoilla. Salovirta teki ensimmäisen matkansa Lappiin kesällä 1926 ja tämän jälkeen hän oli Lapissa jokaisena kesänä sekä talvella 1929–1930, 1931–1932 ja 1935–1936. Salovirta piti yksityisnäyttelyitä Lahdessa 1928, 1930 ja 1934. Hän maalasi maisemamaalauksia aluksi Okeroisten maisemista ja sitten useina kesinä Lapissa.[1]

Salovirta oli myös harrastajanäyttelijä ja hän näytteli Lahden teatterissa 1927–1928. Hän kirjoitti lisäksi novelleja, kertomuksia ja näytelmiä. Salovirran näytelmistä tunnetuin oli satunäytelmä "Elävä miekka", jota esitettiin Viipurin teatterissa.[1]

Salovirran vene kaatui myrskyssä 27. kesäkuuta 1936 hänen ollessaan kalastusmatkalla Inarin Muddusjärvellä. Salovirta oli lähtenyt asunnostaan Inarin Haapalasta tarkoituksenaan vierailla Muddusjärven rannalla asuneen tuttavansa puutarhuri Yrjö Aholan luona. Veneen kaaduttua Salovirta ui pitkän matkaa uistinsiima jalkoihin sotkeutuneena mutta uupui noin 100 metrin päässä rannasta ja hukkui. Salovirran ruumis löydettiin 4. heinäkuuta ja hänet haudattiin Inariin. [1][2][3][4]

Lahden Taideyhdistys järjesti huhtikuussa 1937 taiteilijoiden B. B. Alancon ja Verneri Salovirran muistonäyttelyn Lahden lyseossa.[5]