Verkatehdas

Hämeenlinnan verkatehdas aloitti toimintansa vuonna 1895. Ensin Vanajaveden rannalla sijaitsevalle tontille rakennettiin kutomo ja voima-asema, sen jälkeen kehräämö ja korjauspajat. Sitten nousivat isännöitsijän ja teknillisen johtajan huvilat tontille. Tehtaan johtajana toimi pitkään kunnallismiehenäkin tunnettu Henrik Holmén, jonka johdossa tehdas kehittyi. Se olikin pitkään kaupungin merkittävin teollisuuslaitos ja sitä laajennettiin useaan otteeseen. Kansalaissodan aikana toiminta pysähtyi olosuhteiden pakosta pariksi vuodeksi. Vuonna 1927 osakkeiden enemmistö siirtyi Amberlan suvulle ja toimitusjohtajaksi siirtyi vuorineuvos Arthur Amberla. Vuonna 1937 rakennettiin uusi karstalankakehräämö, mikä laajensi tehtaan kapasiteettia entisestään.^lähde?

Sotien aikana tehdas valmisti ennätyksellisiä tuotantomääriä. Jatkosodan päätyttyä se pystyi työllistämään kaikkiaan 625 työntekijää ja kohosi näin maan suurimpien verkatehtaiden joukkoon. Tehtaan viimeinen kukoistuskausi osui 1950-luvulle, jolloin työntekijöitä oli 1 300. Koko Eurooppaa koskenut villateollisuuden lama ei voinut olla jälkiä jättämättä myöskään Hämeenlinnan verkatehtaan toimintaan. Se liittyi Villayhtymään, jolla kituvia tehtaita yritettiin pelastaa. Toiminnan loppuminen oli kuitenkin edessä vuonna 1963 Sen jälkeen tehtaan alueella toimi yksityisiä yrityksiä.[1][2]

Kulttuuritoiminta alueella käynnistyi, kun Verkatehtaan naapuriksi tuli vuonna 1952 Hämeenlinnan taidemuseo, joka sijoitettiin Carl Ludvig Engelin piirtämään entiseen kruunun viljamakasiiniin. Myöhemmin tiloihin liitettiin myös vieressä sijaitseva Lohrmannin makasiini. Kaupunki osti vuonna 1978 verkatehtaan rakennukset ja oli aikeissa ensin purkaa ne, mutta lopulta vanhat rakennukset päätettiin kuitenkin kunnostaa. Siitä alkoi punatiilisten rakennusten opiskelu- ja kulttuurikausi. 1980- ja 1990-luvuilla Verkatehtaaseen oli sijoitettu muun muassa kansalaisopisto, ammattikoulu, Wetterhoff sekä sosiaali- ja terveydenhoitoalan koulutus. Tiloja käyttivät myös urheilijat kuten judon ja nyrkkeilyn harrastajat. Yksi toisensa jälkeen tiloja valtasivat sellaiset kulttuurilaitokset kuin Teatteri Verstas, Miniteatteri, Kulttuuritukku sekä Hämeenlinnan kulttuurikeskus. Nämä enteilivät vuonna 2001 käynnistynyttä varsinaista Verkatehdas-projektia.^lähde?

Verkatehtaan julkisivua 2012.

Verkatehtaan suunnittelusta julistettiin vuonna 2004 arkkitehtuurikilpailu, jonka voitti arkkitehtitoimisto JKMM Oy. Pääsuunnittelijana hankkeessa toimi arkkitehti SAFA Juha Mäki-Jyllilä. Verkatehtaan uudisrakennustyöt aloitettiin vuonna 2005. Työt olivat monivaiheiset, sillä purettavia ja uudistettavia kohteita oli monia. Alkukesästä aloitettiin kaivutyöt Verkatehtaan sisäpihalla ja elokuussa 2005 purettiin osa Vanajaveden opiston rakennuksen päädystä uuden musiikkisalin tieltä. Sisäpihalle rakennettiin muun muassa lasikate. Rakennuksen alakerrassa työt aloitettiin keväällä 2006, jolloin silloinen vuokralainen Koulutuskeskus Tavastia muutti toisiin tiloihin. Elokuvateatterin uudisrakennuksen työt aloitettiin loppukeväästä 2006.[3]

Töiden edetessä uudistuksen budjettia jouduttiin nostamaan useampaan otteeseen, mikä muun muassa aiheutti närää kaupunkilaisissa. Myös kaupunginhallituksen ja -valtuuston suunnalla kauhisteltiin ja vaadittiin urakoitsijoille uutta tarjouskierrosta, mutta tekninen lautakunta oli toista mieltä hyväksyen edullisimman urakkatarjouksen yksimielisesti.[4][5] Kustannuksiksi muodostui lopulta yli 30 miljoonaa euroa. Alkuperäinen kustannusarvio oli noin 22 miljoonaa euroa, josta kaupungin osuus vajaat 13 miljoonaa, EU:n ja valtion yhdeksän miljoonaa sekä kaupungin omistaman Kantolan kiinteistöt Oy:n 2,6 miljoonaa. Suuri osa alkuperäisen kustannusarvion ylityksestä johtui kohteen haastavuudesta ja toisaalta kysytyn tyyppisen työn tekijöitä on saatavilla niukasti. Lisäksi elokuvakeskuksen rakenteet jouduttiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen paaluttamaan.[6][7][8][9][10]

Paljon keskustelua aikaansaanut yksityiskohta oli Verkatehtaan julkisivun materiaali. Pääasiassa oltiin kahden vaiheilla, lasin ja corten-teräksen. Julkisivu päätettiin alun perin rakentaa lasilankuista, mutta lopulta päädyttiin teräkseen.[11][12] Jo vuonna 2004 Verkatehtaan sisäpihan kujalle valmistui kansainvälisen taidevaihtohankkeen tuloksena teos, joka koostuu mosaiikkilaatoista. Keskuksen aulatiloihin on sijoitettu alueen historiasta kertova Anne Tammisen kaupungin historiallisen museon valokuviin pohjautuvat teokset Läsnäolo ja Kaiku.

Verkatehdas vihittiin käyttöön 31. heinäkuuta 2007[13] kansanjuhlan merkeissä. Tapahtuma keräsi kaikkiaan 6 000 kävijää. Valtion rakennustaidetoimikunta myönsi Rakennustaiteen valtionpalkinnon suunnittelukilpailun voittaneelle arkkitehtitoimisto JKMM Oy:lle ja Hämeenlinnan kaupunki sai vastaanottaa Suomen arkkitehtiliiton palkinnon. Teräsrakenneyhdistys huomioi suunnittelijat ja toteuttajat Vuoden teräsrakenne 2007 -palkinnolla.[14]

Verkatehdas kuuluu kansainväliseen kulttuurikeskusten verkostoon, Trans Europe Hallesiin, johon Suomesta kuuluvat myös Kaapelitehdas ja Kulttuuritehdas Korjaamo.[15][16]

• Verkatehdas.fi
• Kansalliset kaupunkipuistot – Verkatehdas
• Verkatehtaan historiaa