Veripalvelu

Veripalvelu on voittoa tavoittelematon, taloudellisesti riippumaton ja toiminnallisestikin erillinen osa Suomen Punaista Ristiä. Veripalvelu hoitaa keskitetysti koko maan veripalvelutoimintaa. Veripalvelun tehtäviin kuuluu muun muassa verenluovutusten järjestäminen, luovutetun veren testaus, verivalmisteiden tuotanto ja jakelu sekä verivalmisteisiin liittyvä terveydenhoitoalan henkilöstön koulutus ja konsultaatio. Tulonsa Veripalvelu saa valmistamiensa verivalmisteiden myynnistä sekä asiakkailleen tarjoamistaan palveluista, kuten veriryhmätutkimuksista sekä elin- ja kantasolusiirtoihin liittyvistä kudossopeutuvuustutkimuksista. Veripalvelussa tehdään myös esimerkiksi kaikkien Suomessa raskaana olevien äitien veriryhmävasta-ainetutkimukset. Veripalvelussa toimii lisäksi Kantasolurekisteri.

Veripalvelu
Blodtjänst
Perustettu 1948
Toimiala veripalvelutoiminta
Aiheesta muualla
[www.veripalvelu.fi Sivusto]

Veripalvelun toimintaa Suomessa ohjaa laki veripalvelutoiminnasta[1], veripalveluasetus[2] sekä muun muassa Euroopan unionin veriturvallisuusdirektiivi[3]. Veripalvelun toimintaa valvoo Fimea.

Veripalvelu työllistää noin 500 henkeä. Valtaosa henkilöstöstä työskentelee päätoimipisteessä Vantaan Vehkalassa, jonne on keskitetty monia Veripalvelun toimintoja, esimerkiksi laboratoriotutkimukset, laadunvalvonta ja tukipalvelut. Veripalvelun kiinteät toimipisteet ja verenluovutustilaisuudet työllistävät satakunta henkeä kymmenellä eri paikkakunnalla.

Historia

Veripalvelutoiminnan historia Suomessa voidaan katsoa alkaneen 30. maaliskuuta 1935, jolloin partiojohtajat Toivo Kataja ja Yrjö Kohonen perustivat epävirallisen, Veriliitto -nimisen verenantajajärjestön. Toiminta oli aluksi lähinnä luovuttajarekisterin ylläpitoa yhdessä Helsingin Naistenklinikan kanssa. Partioliikkeen liittojohtaja, pastori Niilo Visapään myötämielisyydellä toiminta levisi myös muihin partiolaisten lippukuntiin ja maaliskuuhun 1936 mennessä kaikki NMKY:n partiopoikaliitot olivat antaneet tukensa asialle. Veriliiton virallistaminen tapahtui 30. lokakuuta 1936 kun Partiolaisten Vapaaehtoinen Verenantajajärjestö Veriliitto r.y. perustettiin. Seuraavina vuosina Veriliittoon liittyi useiden kaupunkien lippukuntia ja sekä jäsenmäärät että luovutukset nousivat nopeasti.

Talvi- ja jatkosota hiljensivät Veriliiton toimintaa ja sotien päätyttyä se yhdistyi Puolustusvoimien Veripalveluun. Lapin sodan jälkeen puolustusvoimat joutui kuitenkin valvontakomission määräyksestä luopumaan veripalvelutoiminnastaan ja toiminta alalla oli jonkin aikaa hyvin epäjärjestynyttä. SPR:n Veripalvelun voidaan katsoa perustetun 30. joulukuuta 1947, jolloin ”Ehdotus verihuollon järjestämiseksi Helsingin kaupungin sairaaloihin” hyväksyttiin. Toimintansa se aloitti kaksi päivää myöhemmin muutaman Helsingin Veripalvelun toimihenkilön ja yhden osapäivätoimisen lääketieteen kandidaatin voimin. Muutoksen johdosta Veripalvelu muutti Naistenklinikalta SPR:n sairaalaan.[4] Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun ensimmäinen ja samalla pitkäaikainen johtaja ja toiminnan kehittäjä oli Harri Nevanlinna.

Veripalvelutoiminnan vaiheita:

  • 1935 Partiolaisten Veriliitto
  • 1939–1944 Puolustusvoimain Veripalvelu
  • 1948 Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu. Ensimmäisenä toimintavuotena 14 667 verenluovutusta
  • 1951 Ensimmäinen liikkuva verenluovutustilaisuus[5]
  • 1960-luvulla siirrytään asteittain keräämään verta muovisiin veripusseihin[5]
  • 1970 Veripalveluun keskitetään elinsiirtoihin liittyvät kudostyypitykset ja sopivuuskokeet
  • 1992 perustetaan Luuytimenluovuttajarekisteri (nykyisin Kantasolurekisteri)
  • 1998 perustetaan Istukkaveripalvelu (istukkaveren kerääminen lopetettiin 2013)
  • 2010 Veripalvelun Solutuotantokeskus aloittaa toimintansa.
  • 2014 Hematologinen biopankki aloittaa toimintansa.
  • 2017 Veripalvelu perustaa oman biopankin.
  • 2022 Veripalvelun päätoimipiste muuttaa Vantaan Vehkalaan.

Organisaatio

Veripalvelu työllistää vakituisesti noin 500 henkeä, joista noin 400 Vantaan Vehkalassa. Vehkalan toimipisteeseen on keskitetty mm. kaikki verivalmisteiden tuotanto, laadunvalvonta, laboratoriotutkimukset sekä tukipalvelut. Kiinteät toimipisteet ja verenluovutustilaisuudet työllistävät satakunta henkeä yhdeksällä eri paikkakunnalla (ks. Toimipisteet alla).

Hallinto

Veripalvelun operatiivisesta toiminnasta ja sen kehittämisestä vastaavat Veripalvelun johtaja ja johtoryhmä, johon kuuluvat:[6]

  • Pia Westman, Veripalvelun johtaja
  • Jarkko Ihalainen, lääketieteellinen johtaja
  • Satu Pastila, verenluovutustoiminta
  • Katarina Stendahl, talousjohtaja
  • Heikki Myllyniemi, tietohallintopalvelut
  • Willy Toiviainen, viestintä- ja henkilöstöjohtaja
  • Kari Aranko, laatu, tutkimus ja kehitys

SPR nimittää Veripalvelun johtokunnan, joka vastaa toiminnan strategisesta suunnittelusta ja valvoo operatiivisen toiminnan turvallisuutta ja tuloksellisuutta. Johtokuntaan kuuluvat:[6]

  • Piia Aarnisalo, puheenjohtaja (Johtaja, Lääketieteelliset toiminnot, Suomen Terveystalo Oy)
  • Harri Jokiranta (Ohjelmapäällikkö, Sosiaali- ja terveysministeriö)
  • Maija Laaksonen (Henkilöstöjohtaja, OP-ryhmä, vähittäispankkisegmentti)
  • Tarmo Martikainen (Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtaja)
  • Eero Rämö (Johtaja, Tekir Oy)
  • Simo Siitonen (Lääkintäprikaatikenraali, Puolustusvoimien ylilääkäri)

Toimipisteet

Veripalvelulla on kymmenen kiinteää toimipistettä yhdeksällä eri paikkakunnalla.

  • Espoo (Iso Omena, Piispansilta 9)
  • Helsinki, Kivihaka (Kivihaantie 7)
  • Helsinki, Sanomatalo (Töölönlahdenkatu 2)
  • Jyväskylä (Kolmikulma, Puistokatu 2-4)
  • Kuopio (Puijonkatu 23)
  • Lahti (Kauppakeskus Trio, Kauppakatu 10)
  • Oulu (Isokatu 32 C)
  • Seinäjoki (Kauppakatu 26)
  • Tampere (Koskikeskus, Hatanpään valtatie 1)
  • Turku (Yliopistonkatu 29 b)

Verenluovutustilaisuudet

Kiinteiden toimipaikkojen lisäksi verta voi luovuttaa verenluovutustilaisuuksissa, joita on vuosittain noin 1 100. Verenluovutustilaisuuksia järjestetään useilla paikkakunnilla Hangosta Rovaniemelle; aikatauluihin voi tutustua Veripalvelun kotisivuilla[7]. Verenluovutustilaisuuksia järjestetään myös suurilla, yli 1 000 henkilön työpaikoilla ja muissa yhteisöissä (esimerkiksi oppilaitokset, varuskunnat).

Laboratorio

Kaikki Veripalvelun laboratoriotoiminnot on keskitetty Veripalvelun päätoimipisteeseen. Hoidettavia palveluita ovat mm.:

  • asiantuntijapalvelut
  • koulutukset ja konsultaatiot
  • laboratoriopalvelut
  • veriryhmätutkimukset
  • kudossopeutuvuustutkimukset (elin- ja kantasolusiirtoja varten)
  • veriryhmävasta-ainetutkimukset (kaikille raskaana oleville suomalaisäideille)

Toiminta

Veripalvelutoiminta

Veripalvelu on osa Suomen Punaista Ristiä, joskin siitä taloudellisesti riippumaton ja toiminnallisestikin erillinen osa. Se ei tavoittele toiminnallaan voittoa vaan potilaan parasta. Sairaalat maksavat tilaamistaan valmisteista ja palveluista, ja näillä tuloilla katetaan toiminnan kulut sekä välttämättömät investoinnit. Vuonna 2020 Veripalvelun liikevaihto oli noin 57 miljoonaa euroa. Tilikauden voitto oli 2,1 miljoonaa euroa. Mahdollista taloudellista ylijäämää ei jaeta, vaan se käytetään Veripalvelun toiminnan jatkuvuuden turvaamiseen sekä kehittämiseen.

Veripalvelu toimittaa suomalaisiin sairaaloihin punasolu-, verihiutale- ja plasmavalmisteita potilaiden hoitoa varten. Luovutettu kokoveri jaetaan Veripalvelussa punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi. Punasolu- ja verihiutalevalmisteet tehdään Veripalvelussa. Plasma puolestaan jalostetaan valmisteiksi Veripalvelun yhteistyökumppanien plasmanfraktiointilaitoksissa (Shire).

Kiinteiden toimipaikkojen (ks. Toimipisteet yllä) lisäksi verta voi luovuttaa myös verenluovutustilaisuuksissa, joita Veripalvelu järjestää lähes jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa sekä monilla työpaikoilla, oppilaitoksissa ja varuskunnissa.

Vuonna 2020 verenluovutukseen ilmoittautui 118 452 eri henkilöä 205 792 kertaa. Kokoverenluovutuksia oli 188 294, mikä on noin 5 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Verenluovutuksista 45 % kertyi verenluovutustilaisuuksissa, joita järjestettiin yhteensä 1 108. Uusia verenluovuttajia rekisteröityi lähes 19 000, 15 % kaikista kävijöistä.

Veripalvelu julkaisee toimintaansa liittyen esimerkiksi vuosikertomuksen[8] sekä uutiskirjeitä. Veripalvelun ajankohtaisia aiheita julkaistaan Suomen Punaisen Ristin Avun Maailma -lehdessä[9]. Veripalvelun Kantasolurekisteri julkaisee Soluista elämää -lehteä[10].

Verenluovutus pähkinänkuoressa
  • Verenluovutuksen voi aloittaa 18–59-vuotiaana. Aiemmin verta luovuttaneet voivat jatkaa verenluovutusta 70-vuotiaaksi asti.
  • Suurin osa suomalaisista voi luovuttaa verta. Oman sopivuutensa luovuttajaksi voi testata osoitteessa sovinkoluovuttajaksi.fi.
  • Verta voi luovuttaa Veripalvelun kymmenessä toimipisteessä ja luovutustilaisuuksissa eri puolilla Suomea: Luovutuspaikat[11].
  • Verenluovutukseen voi varata ajan Veripalvelun nettisivuilla[12]. Verenluovutukseen voi mennä myös ilman ajanvarausta, jos tilaa on.
  • Luovutetusta verestä tehdyillä verivalmisteilla hoidetaan muun muassa synnyttäviä äitejä, keskosia, syöpäpotilaita ja onnettomuuksien uhreja. Verivalmisteilla annettu hoito voi pelastaa hengen.

Kantasolurekisteri

Veripalvelun on vuodesta 1992 ylläpitänyt Kantasolurekisteriä (entinen Luuytimenluovuttajarekisteri), johon kerätään siihen ilmoittautuneiden henkilöiden tiedot. Verenluovutuksen tapaan veren kantasolujen luovutus on täysin vapaaehtoista. Tällä hetkellä rekisterissä on yli 60 000 luovuttajaehdokasta, joista reilut 800 on luovuttanut veren kantasoluja. Veren kantasoluja voidaan käyttää hoitona leukemiassa ja muissa pahanlaatuisissa verisairauksissa.

Kantasoluja tarvitsevalle potilaalle etsitään sopivaa luovuttajaa ensisijaisesti hänen omasta perhepiiristään. Toissijainen haku tehdään Suomen Kantasolurekisteristä ja tarvittaessa sen kautta muiden maiden rekistereistä. Tällä tavoin on mahdollista löytää kudostyypiltään yhteensopiva luovuttaja 40 miljoonan vapaaehtoisen luovuttajaehdokkaan joukosta. Vastaavasti ulkomaalaiselle potilaalle voidaan löytää sopiva luovuttaja Suomesta. Noin kolmannes suomalaisista potilaista saa siirteen kotimaiselta luovuttajalta. Luovuttaja ei voi valita saajaa, eivätkä luovuttaja ja saaja saa tietää toistensa henkilöllisyyttä. Luovuttajalle ilmoitetaan hänen niin halutessa ainoastaan saajan ikäluokka, sukupuoli sekä kotimaa. Kaikille potilaille ei löydy sopivaa luovuttajaa. Uusia jäseniä tarvitaan siksi koko ajan lisää.

Kantasolurekisteri ei saa taloudellista tukea yhteiskunnalta, vaan se kattaa toiminnallaan omat kulunsa. Rekisteriin tarvitaan vuosittain 5 000–10 000 uutta jäsentä. Rekisterin jäseniksi tarvitaan etenkin nuoria miehiä, sillä mies valikoituu biologisin perustein luovuttajaksi useammin kuin nainen. Tällä hetkellä rekisterissä on vähemmän miehiä kuin naisia.

Suurimmalle osalle rekisterin jäsenistä ei tule koskaan kutsua luovutukseen, mutta jokainen jäsen antaa mahdollisuuden elämään. Mitä enemmän rekisterissä on jäseniä, sitä useammalla potilaalla on mahdollisuus parantua. Vuosittain 20–40 suomalaista luovuttaa veren kantasoluja. Kaikkiaan suomalaisia luovuttajia on ollut 30 vuoden aikana reilut 800.

Kantasolurekisteri julkaisee toimintaansa liittyen kerran vuodessa ilmestyvän Soluista elämää -jäsenlehden.[13] Kantasolurekisterillä on Veripalvelun verkkopalveluun kuuluva verkkopalvelu kantasolurekisteri.fi[14]

Istukkaveripalvelu

Istukkaveri (napaveri) on lapsen syntymän ja napanuoran katkaisun jälkeen istukkaan jäävää ylimääräistä verta. Se heitetään yleensä synnytyksen jälkeen istukan mukana pois. Istukkaveri on kuitenkin hyvin rikas kantasolujen lähde, jota voidaan käyttää pahanlaatuisten veritautien, kuten esimerkiksi leukemian, hoidossa.[15]

Pahanlaatuisten veritautien ja eräiden muiden harvinaisten tautien hoitoon tarvitaan usein rankkoja lääke- ja sädehoitoja, jotka vaurioittavat potilaan omaa verta muodostavaa kudosta, luuydintä. Istukkaveren kantasolut pystyvät käynnistämään uudelleen verenmuodostuksen.

Kanta- eli emosoluista kehittyvät kaikki veren solut: punasolut, valkosolut ja verihiutaleet. Siirrettävien veren kantasolujen on oltava kudostyypiltään yhteensopiva potilaan kudostyypin kanssa.

Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun ylläpitämässä Istukkaveripalvelussa on säilytettävänä Suomessa aiemmin kerättyjä istukkaverisiirteitä potilaiden hoitoa varten. Istukkaverta kerättiin aiemmin pääkaupunkiseudun synnytyssairaaloissa. Istukkaveren keräämisestä luovuttiin Suomessa vuonna 2013.[16]

Vapaaehtoistoiminta

Vapaaehtoiset avustajat hoitavat paikallisen yhdyshenkilön välityksellä ja SPR:n paikallisosastojen sekä muiden yhteistyökumppanien kanssa käytännön järjestelyt useissa verenluovutustilaisuuksissa, joita ovat muun muassa oppilaitokset, seurakuntakodit, työpaikat sekä varuskunnat. Koska noin kolmannes kaikesta Suomessa luovutetusta verestä saadaan muualta kuin Veripalvelun kiinteistä toimipisteistä, on vapaaehtoisten avustajien rooli merkittävä.

Katso myös

Lähteet
  1. Veripalvelulaki (197/2005) finlex.fi.
  2. Veripalveluasetus (258/2006) finlex.fi.
  3. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/98/EY eur-lex.europa.eu.
  4. Juhani Leikola: Pieni vaiva – hyvä mieli, SPR Veripalvelu, Helsinki 2004
  5. Historia Veripalvelu. Viitattu 9.2.2020.
  6. Veripalvelun johtaja ja johtoryhmä Veripalvelu. Viitattu 9.2.2020.
  7. Veripalvelun kotisivuilla
  8. Vuosikertomus vuosikertomus.veripalvelu.fi.
  9. Avun Maailma -lehti lehtiluukku.fi.
  10. Soluista elämää -lehti veripalvelu.fi.
  11. veripalvelu.fi/luovutuspaikat
  12. veripalvelu.fi/ajanvaraus
  13. Soluista elämää -lehti veripalvelu.fi.
  14. soluista elämää -verkkopalvelu soluistaelämää.fi.
  15. Istukkaveri[vanhentunut linkki]. Veripalvelun sanasto. Viitattu 22.1.2014.
  16. (Arkistoitu – Internet Archive) Veripalvelun tiedote 12.6.2013. Viitattu 30.1.2014.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.