Verinen katu

Verinen katu (Across 110th Street) on yhdysvaltalainen vuonna 1972 valmistunut blaxploitaatioelokuva. Elokuvan ohjasi Barry Shear ja käsikirjoitti Wally Ferrisin romaanin pohjalta Luther Davis. Vaikka elokuva luetaankin yleensä blaxploitaatiogenreen kuuluvaksi, on se saanut paljon arvostusta kriitikoilta, kuten Greil Marcusilta, ja elokuvan on sanottu ylittävän genrensä rajat.[1]

Verinen katu
Across 110th Street

alkuperäinen elokuvajuliste
Ohjaaja Barry Shear
Käsikirjoittaja Luther Davis
Tuottaja Anthony Quinn
Fouad Said
Barry Shear
Ralph Serpe
Säveltäjä J. J. Johnson
Kuvaaja Jack Priestley
Leikkaaja Byron Brandt
Carl Pingitore
Pääosat Anthony Quinn
Yaphet Kotto
Anthony Franciosa
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Film Guarantors
Levittäjä United Artists
Ensi-ilta 1972
Kesto 102 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuva on kuvattu Harlemissa, ja se oli ensimmäisiä Arriflex 35BL-I -kameralla kuvattuja elokuvia.

Elokuva sai ensi-iltansa 19. joulukuuta 1972.[2] Suomessa elokuva esitettiin ensimmäisen kerran 23. maaliskuuta 1973 elokuvateatteri Bostonissa. Elokuva on Suomessa lisäksi julkaistu VHS-videolla vuonna 1987 ja DVD:llä vuonna 2005. Televisiokanava Nelonen esitti elokuvan heinäkuussa 2002.[3]

Juoni
Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva sijoittuu Harlemiin, jonka yhtenä rajapyykkinä 110th Streetiä pidetään.

Kolme tummaihoista pikkurikollista ryöstää mafian pyörittämän numeropelin. Paul Benjaminin esittämä Jim Harris on vankilasta vapautunut, mutta epilepsiaa sairastava kovanaama ja Ed Bernardin esittämä Joe Logart hänen kokemattomampi apumiehensä. Keikka menee kuitenkin pieleen ja lopputuloksena on verilöyly, jossa kuolee kaksi poliisia, kolme amerikanitalialaista ja kaksi afroamerikkalaista mafian jäsentä. Antonio Fargas esittää nuorta pakoautonkuljettajaa Henry J. Jacksonia jonka avulla ryöstäjät pakenevat paikalta, mukanaan 300 000 dollaria mafian rahaa.

Alkaa mafian ja poliisin välinen kilpajuoksu, sillä molemmat haluavat saada miehet kiinni. Anthony Quinnin esittämä ylikomisario Mattelli on ikääntyvä, kovaotteinen, korruptoitunut ja rasistinen poliisi, joka joutuu työskentelemään Yaphet Kotton esittämän nuoremman tummaihoisen komisario Popen kanssa. Vastapuolella on Anthony Franciosan esittämä mafioson vävypoika Nick D'Salvio, joka tarvitsee mafian paikallisjohtajan, Richard Wardin esittämän tummaihoisen Doc Johnsonin apua. Miesten välillä käydään arvovaltataistelu, mutta yhteinen tavoite yhdistää, ja Gilbert Lewisin esittämä Doc Johnsonin apumies Shevvy lähtee D'Salvion mukaan.

Elokuva on erittäin väkivaltainen, mutta väkivaltaa ei esitetä runollisena eikä sitä glorifioida. Elokuvassa väkivalta ei ratkaise ongelmia, vaan näyttäytyy latteana vallan välineenä. Tyypillisestä blaxploitaatioelokuvasta poiketen elokuvassa ei myöskään ole sankaria eikä varsinaista samaistumisen tai ihailun kohdetta suurelle yleisölle.[4]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooliluettelo

Soundtrack
Soundtrack-levyn kansikuva.

Elokuvan musiikki on jazzpasunisti J.J. Johnsonin säveltämää. Orkestereineen hän myös esitti instrumentaalit. Kappaleiden välissä on elokuvasta otettuja dialogipätkiä. Elokuvan tunnussävelmä, Across 110th Street on Bobby Womackin esittämä. Hän esitti myös muut lauletut kappaleet yhdessä Peace-yhtyeensä kanssa. Across 110th Street nousi sijalle 19. Billboardin Best Selling Soul Singles -listalla vuonna 1973. Se on myöhemminkin saanut laajaa radiosoittoa, etenkin sen jälkeen kun Quentin Tarantino käytti sitä elokuvassaan Jackie Brown vuonna 1997, ja Ridley Scott elokuvassaan American Gangster vuonna 2007.

Kappaleet
  1. Across 110th Street - Bobby Womack ja Peace-yhtye
  2. We Thought We Were OK - Doc Johnsonin ja Nick D'Salvion dialogi
  3. Harlem Clavinette - J.J. Johnson orkestereineen
  4. If You Don't Want My Love - Bobby Womack ja Peace-yhtye
  5. Punk Errand Boy - Doc Johnson haukkuu Nick D'Salviota lähettipojuksi
  6. Hang On In There - J.J. Johnson orkestereineen
  7. The Man - Shevvy puhuttaa poliisin juuri kuulustelemaa henkilöä
  8. Quicksand - Bobby Womack ja Peace-yhtye
  9. 150 Rounds - komisario Pope päivittelee silminnäkijän kertomusta
  10. Harlem Love Theme - J.J. Johnson orkestereineen
  11. Sick & Tired - ylikomisario Mattelli on turhautunut komisario Popen toimintatapoihin
  12. Across 110th Street (instrumentaali) - J.J. Johnson orkestereineen
  13. Take The Money - Doc Johnson houkuttelee Popea ottamaan lahjusrahaa
  14. Do It Right - Bobby Womack ja Peace-yhtye
  15. Hang On In There - Bobby Womack ja Peace-yhtye
  16. If You Don't Want My Love - J.J. Johnson orkestereineen
  17. This Is The Police - Jim Harrisia käsketään tulemaan ulos kädet ylhäällä
  18. Across 110th Street Part ll - Bobby Womack ja Peace-yhtye

Arvioita

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano sanoo elokuvaa erittäin väkivaltaisesi ja antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[5] VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa elokuvalle kaksi tähteä neljästä.[6] Elitisti-sivuston Juho Malaninin mukaan Verinen katu on ”antoisimpia ja kaunistelemattomimpia rikoselokuvia, jota tulee verrattua niin Scorsesen kuin Friedkininkin elokuviin”. Häneltä elokuva saa neljä ja puoli tähteä viidestä.[7].

Lähteet
  1. Christopher Sieving: Across 110th Street PopMatters. Viitattu 25. maaliskuuta 2008. (englanniksi)
  2. IMDb
  3. Elonet
  4. Across 110th Street. Variety, 27. joulukuuta 1972. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26. maaliskuuta 2008. (englanniksi)
  5. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  6. Across 110th Street[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 15.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
  7. Across 110th Street (1972), Elitisti 17.4.2008. Viitattu 17.11.2016.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.