Verhoturje

Verhoturje (ven. Верхоту́рье) on kaupunki Sverdlovskin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Obin vesistöön kuuluvan Tura-joen rannalla 306 kilometriä Jekaterinburgista pohjoiseen. Kuuden kilometrin päässä kaupungista on samanniminen Jekaterinburgin ja Serovin välisen radan rautatieasema.[1] Asukkaita on 7 400 henkeä (vuonna 2009).[2]

Verhoturje
Верхоту́рье

lippu
vaakuna
Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Sverdlovskin alue
Perustettu 1598
Kaupungiksi 1947
Väkiluku (2009) 7 400
Aikavyöhyke UTC+5 (MSK+2)









Verhoturjen kaupunkia vuonna 1910. Sergei Prokudin-Gorskin valokuva.

Vuonna 1598 venäläiset perustivat mansilaisen Neromkarrin asutuksen paikalle Verhoturjen linnoituksen. Sen tehtävänä oli valvoa Siperiaan johtanutta Babinovin tietä. 1700-luvun loppupuolelle saakka kaupunki oli tärkeä kaupan ja Siperian asuttamisen keskus. Sen taloudellista kehitystä hidasti Verhoturjen reitin sulkeminen vuonna 1763. Vuonna 1604 perustettu Nikolaoksen luostari oli 1900-luvun alkuun saakka suosittu pyhiinvaelluskohde. Vuonna 1926 Verhoturje alennettiin maalaiskyläksi. Vuonna 1947 se sai uudelleen kaupunginoikeudet.[1] Nykyään Verhoturjessa on lähinnä puunjalostusteollisuutta. Lähistöllä sijaitsee Verhoturjen vesivoimalaitos.

Nähtävyydet

Kaupungin nähtävyyksiin kuuluvat vuosina 1700–1713 rakennettu kremlin portti, viisitorninen Kolminaisuuden katedraali kellotorneineen (1703–1704), Kristuksen ylösnousemuksen kirkko (1786), Nikolaoksen luostarin kahdeksantorninen Ristin ylentämisen katedraali (1905–1913), Pokrovan naisluostarin kirkko (1744–1753), kaupungin laidalla sijaitseva Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen hautausmaakirkko (1815), Kolminaisuuden katedraalin aukiolle keskittyneet 1700-luvun alun kivirakennukset, Grigori Rasputinin rakennuttama vierastalo (nykyään museona) ym.[3]

  • Kolminaisuuden katedraali
  • Ristin ylentämisen katedraali
  • Kristuksen kirkastumisen kirkko
  • Simeonin ja Annan porttikirkko
  • Vanha Jumalanäidin suojeluksen kirkko
  • Uusi Jumalanäidin suojeluksen kirkko
  • Keskikoulun opettajien ja oppilaiden sotamuistomerkki
  • Asema-aukion sotamuistomerkki
  • Toisen maailmansodan uhrien muistomerkki

Lähteet
  1. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 68. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  2. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2009 g. 2009. Moskva: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat). Arkistoitu 21.10.2011. Viitattu 4.3.2010. (venäjäksi)
  3. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 69. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.

    Aiheesta muualla
    Sverdlovskin alueen kaupungit
    Sverdlovskin alue

    Hallinnollinen keskus: Jekaterinburg
    Alapajevsk | Aramil | Artjomovski | Asbest | Berjozovski | Bogdanovitš | Degtjarsk | Irbit | Ivdel | Kamensk-Uralski | Kamyšlov | Karpinsk | Katškanar | Kirovgrad | Krasnoturinsk | Krasnouralsk | Krasnoufimsk | Kušva | Lesnoi | Mihailovsk | Nevjansk | Nižnije Sergi | Nižni Tagil | Nižnjaja Salda | Nižnjaja Tura | Novaja Ljalja | Novouralsk | Pervouralsk | Polevskoi | Revda | Rež | Severouralsk | Serov | Sredneuralsk | Suhoi Log | Sysert | Tavda | Talitsa | Turinsk | Verhni Tagil | Verhnjaja Pyšma | Verhnjaja Salda | Verhnjaja Tura | Verhoturje | Veltšansk | Zaretšnyi

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.