Verebjen mutka

Moskovan ja Pietarin välisellä pääradalla oli aikaisemmin noin viiden kilometrin pituinen Verebjen mutka (ven. Веребьинский обход, Verebjinski obhod). Tarinan mukaan se syntyi Nikolai I:n piirtäessä rautatielinjaa kartalle. Verebjajoen kohdalla keisarin sormi ulottui viivottimen yli, ja näin muuten lähes suoralle radalle syntyi kartalla selvästi näkyvä koukkaus.[1]

Verebjen mutka ja entinen suora rataosuus, joka nyttemmin on rakennettu uudelleen.

Alkuperäinen Verebjen rautatiesilta.

Vuonna 1881 valmistunut kiertotie.

Uusi silta.

Todellisuudessa vuonna 1851 valmistunut rautatie oli alun perin suora. Verebjan rotkon ja Valdain ylängön reunan kohdalle syntyi 5,6 kilometrin pituinen nousu, jonka kaltevuus oli 8,2‰. Jyrkän nousun takia tavarajunat jouduttiin jakamaan kahtia Burgan ja Torbinon asemien välillä. Myöhemmin niitä alettiin vetää kahdella veturilla. Alkeellisen jarrutekniikan takia rataosuudella tapahtui useita onnettomuuksia vaunujen tai kokonaisten junien päästessä liukumaan alamäkeen.[1]

Vuonna 1877 vanhan radan pohjoispuolelle alettiin rakentaa kiertorataa, joka valmistui vuonna 1881. Sen ansiosta radan kaltevuus pieneni kuuteen promilleen. Suora rataosuus jäi pois käytöstä, mutta vielä myöhemminkin pikajunat joutuivat alentamaan nopeutta mutkassa.[1] Uuden rataosuuden varrelle perustettiin Verebjen ja Oksotšin rautatieasemat[2].

Vuonna 2001 päärata suoristettiin alkuperäisen linjauksen mukaisesti ja Verebjan yli rakennettiin 53 metriä korkea ja noin 600 metriä pitkä silta. Kiertorata sekä Verebjen ja Oksotšin asemat jäivät samalla pois käytöstä.[2][3] Nykyään Verebjen kylän länsipuolella sijaitsee ”platforma 198 km” -niminen pysäkki[4].