Pääomasijoitus

Pääomasijoittaminen on sijoitusten tekemistä sellaisiin julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin, joilla on hyvät kehittymismahdollisuudet. Pääomasijoittaja ei ole pysyvä omistaja, vaan pyrkii irtautumaan yrityksestä sovitun suunnitelman mukaisesti: pääomasijoittajan tärkein tavoite on saada sijoitukselleen mahdollisimman suuri taloudellinen voitto irtautumisvaiheessa. Pääomasijoitukset tehdään ensisijaisesti oman pääomanehtoisina sijoituksina tai välirahoituksena. Pääomasijoittajan tarkoituksena on tarjotun lisäarvon myötä edistää yrityksen arvonnousua. Arvonnousu realisoidaan irtautumisvaiheessa, jolloin pääomasijoitusyhtiö luopuu osuudestaan kohdeyrityksessä.

Pääomasijoittajat haluavat sijoittaa yrityksiin, joilla on kasvuhaluja ja potentiaalia kehittyä omalla alallaan. Pääomasijoittajat keskittyvät yleensä jonkin tietyn alan yrityksiin, jotta he voivat viedä mukanaan yrityksiin rahan lisäksi myös omaa osaamistaan.

Teoriaa

Pääomasijoittajan tuoma lisäarvo liittyy yleensä - rahoituksen lisäksi - strategioiden luomiseen, rahoituksen kokonaisjärjestelyihin, hallitustyöskentelyyn, budjetointiin, markkinointiin, johtamisjärjestelmien kehittämiseen ja toimialatuntemukseen. Pääomasijoittajan mukanaolo lisää yrityksen uskottavuutta sen muihin sidosryhmiin nähden ja parantaa myös muun rahoituksen saamisen mahdollisuutta. Lisäksi kohdeyrityksen käytettävissä on pääomasijoittajan kotimainen ja kansainvälinen yhteysverkko.[1]

Yhdysvalloissa pääomasijoituksesta puhuttaessa käytetään kahta termiä. Termillä venture capital tarkoitetaan yleensä ainoastaan alku- tai kasvuvaiheen vähemmistöpääomasijoitusta. Yritysjärjestelyihin kohdistuvaa pääomasijoitusta tarkoitettaessa käytetään termiä private equity. Private equitya voidaan pitää myös eräänlaisena yläkäsitteenä, jonka osa venture capital on. Siksi kaikki venture capital -toiminta kuuluu private equityyn, mutta kaikki private equity -toiminta ei ole venture capital -toimintaa. Euroopassa, ja myös Suomessa, näiden kahden luokan välillä ei yleensä tehdä eroa ja molempia termejä käytetään sijoitusvaiheesta riippumatta.[2]

Pääomasijoitus tehdään yhtiön osakkeita tai omistusosuutta vastaan. Osakeyhtiöissä pääomaa sijoittavalle taholle järjestetään suunnattu osakeanti, jonka kautta sijoittaja ostaa itselleen yhtiön osakkeita. Yhtiön osakkeiden ostaminen on nk. riskisijoittamista, koska sijoituksella ei ole mitään vakuuksia (vrt. pankkilaina).

Tyypillistä pääomasijoittajalle on, että sijoituksen ehtona on jäsenyys yhtiön hallituksessa sekä osakassopimus yhtiön muiden osakkaiden kanssa. Osakassopimuksessa voidaan muun muassa sopia siitä, että yhtiön osakkeita myytäessä on sopimusosapuolten oltava yksimielisiä ja kaikkien on saatava osakkeistaan sama hinta.

Pääomasijoitus on tyypillinen tapa rahoittaa aloittavan teknologiayrityksen tuotekehitysvaihe, jolloin varsinaisia myyntituottoja ei juurikaan ole käytettävissä. Yritys voi tarvita rahoitusta myös kasvun kiihdyttämiseen, tuotekehitykseen yms. ja pääomasijoitus on yksi vaihtoehto hoitaa rahoitus.

Pääomasijoituksen tuotto-odotus (sijoituksen korko) kasvaa suhteessa riskiin, eli varhaisemman vaiheen pääomasijoittajat, joita kutsutaan myös riskisijoittajiksi, edellyttävät suurempaa korkotuottoa. Pääomasijoitus realisoidaan myymällä yhtiön osakkeet, joko toimivalle johdolle, toiselle yhtiölle (tai pääomasijoittajalle) tai pörssissä, yhtiön listauduttua pörssiin.

Suomi

Historia

Ammattimaisella pääomasijoitustoiminnalla on pisin historia Yhdysvalloissa, jossa pääomasijoitustoiminnan juuret ulottuvat 1960-luvulle. Suomessa niin kuin myös muualla Euroopassa pääomasijoitustoiminta lähti voimakkaaseen kasvuun vasta 1990-luvun puolessa välissä.

Pääomasijoitustoiminta käynnistyi Suomessa 1980 -luvun loppupuolella. 1990 -luvun alkupuolella pääomasijoituksia tehtiin vielä suhteellisen vähän, 15-30 miljoonaa euroa vuodessa. Kehittyvillä pääomasijoitusmarkkinoilla julkisen sektorin rooli oli huomattava. Toimialan historian alkuvuosina vuosittaiset sijoitukset pysyttelivät samalla tasolla, kunnes pääomasijoitusyhtiöiden ja sijoitusten määrä alkoi kasvaa 1990 -luvun puolessa välissä.

Kun toimialalle virtasi yksityistä pääomaa, julkisten pääomasijoittajien osuus toimialan hallinnoimasta pääomasta ja uusista sijoituksista alkoi laskea. Myös julkisrahoitteisesti toimivia alueellisia pääomasijoitusyhtiötä yksityistettiin toimialan kehittymisen myötä 1990 -luvun lopussa ja 2000 luvun alkuvuosina. Nykyisin julkisella sektorilla on tärkeä rooli markkina-aukkojen korjaajana. Julkisen sektorin toimijat pyrkivät esimerkiksi myötävaikuttamaan siemenvaiheen yritysten pääomarahoitukseen.

Pääomasijoitusalan historia Suomessa on vielä verrattain lyhyt, mutta se on alkanut vakiinnuttaa asemaansa yhtenä rahoitusvaihtoehtona innovatiivisten kasvuyritysten parissa. Pääomasijoitusalan toimintaympäristön kehittäminen on kuitenkin jatkuva haaste. Esimerkiksi sijoitettavan pääoman tarjonnan sekä toisaalta kasvuhakuisten yritysten määrän turvaaminen on kehityksen kannalta tärkeää.[3]

Suurimmat pääomasijoittajat Suomessa

Hallinnoitavan pääoman mukaan, 1. tammikuuta 2009.[4]

Pääomasijoitusyhtiöiden toiminta

Vuonna 2011 uusia pääomasijoituksia tehtiin 427 miljoonan euron edestä (327 uutta sijoitusta 210 eri kohdeyritykseen). Samana vuonna pääomasijoittajat toteuttivat osittaisia tai täydellisiä irtautumisia (myivät osuutensa) yhteensä 139 kappaletta. Näiden hankintahintainen arvo oli 337 miljoonaa euroa, josta alaskirjauksia oli 4 prosenttia. Uusia sijoitettavia varoja pääomasijoittajat keräsivät vuonna 2011 yhteensä 419 miljoonaa euroa. 31. joulukuuta 2011 Suomeen rekisteröidyt pääomasijoitusyhtiöt hallinnoivat 5,3 mrd. euron pääomia, joista sijoitettavissa oleva varallisuus oli 2,2 mrd. euroa.[5]

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus

Tuore vaikuttavuustutkimus paljastaa, että pääomasijoituksen saaneet yritykset kasvattavat liikevaihtoaan merkittävästi muita samassa tilanteessa olevia yrityksiä nopeammin. Kasvuvauhtien ero kahtena sijoituksen jälkeisenä vuotena voi olla keskimäärin 29 prosenttiyksikköä vuodessa.

Työntekijämäärän kasvu pääomasijoituksen saaneissa yrityksissä oli peräti kaksinkertainen suhteessa verrokkeihin. Sijoituksella on siis myös työllistävä vaikutus. Tämä näkyi erityisesti alkuvaiheen yrityksissä. Yrityskauppakohteissa verrokkeja suurempi työntekijämäärän kasvu johtuu suurelta osin yritysten yhdistymisen tuomasta henkilölisäyksestä.

Selvityksen mukaan pääomasijoitus myös lisää kohdeyrityksen kansainvälisiä yhteyksiä eli vientiä ja ulkomaisten johtajien osuutta verrokkeja suuremmaksi. Sijoituksessa rahan ohella myös pääomasijoittajan kansainvälisillä suhteilla on merkitystä. Lisäksi, pääomasijoitus lisäsi innovatiivisuutta ja myönnettyjen patenttien määrää alkuvaiheen yrityksissä.[6]

Lähteet
  1. Mitä pääomasijoittaminen on? FVCA - Suomen pääomasijoitusyhdistys. Arkistoitu 5.6.2012. Viitattu 18.6.2012.
  2. Pääomasijoitus - avain yrityksen kasvuun (pdf) Pääomasijoitus - avain yrityksen kasvuun. 1.2.2006. PricewaterhouseCoopers & Suomen pääomasijoitusyhdistys ry. Viitattu 18.6.2012.
  3. Pääomasijoittaminen historia Suomessa FVCA - Suomen pääomasijoitusyhdistys. Arkistoitu 19.7.2012. Viitattu 18.6.2012.
  4. Isotalus, Päivi: Pääomasijoittajien 10 kärjessä. (tilasto: FVCA - Suomen pääomasijoitusyhdistys) Kauppalehti, 2.2.2009, s. 5.
  5. PE/VC Industry in Finland 2011 (pdf) PE/VC Industry in Finland 2011. 6.6.2012. FVCA - Suomen pääomasijoitusyhdistys. Arkistoitu 18.11.2012. Viitattu 18.6.2012. (englanniksi)
  6. Tutkimus: Pääomasijoituksen saaneet yritykset kasvavat selvästi verrokkeja nopeammin 14.3.2012. Talouselämä. Arkistoitu 18.4.2012. Viitattu 18.6.2012.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.