Venehautaus

Norjalaiset ovat löytäneet runsaasti venehautoja. Niiden keskittymiä on Oslovuonon lähistöltä ja Norjan etelärannoilta, länsirannikon vuonoista, Trøndelagenista ja sen pohjoispuolelta. Niitä on yli 90.[7] Norjalaiset jaottelevat kyseiset haudat vielä venehaudoiksi (båtgrav) ja laivahaudoiksi (skipsgrav). Vene muuttuu laivaksi, kun pituus ylittää 15 metriä.[6]

Paljon venehautoja on löydetty erityisesti Vestfoldista[8], Østfoldista[8], Rogalandista ja Nordfjordista, mutta myös Etnestä, Steinkjerista, Buskerudista, Sogn og Fjordanesta, Verdalista, Namdalseidista, Trøndelagista ja Helgelandista. Venehaudat täplittävät Norjan rannikon Oslon seudulta aina Pohjois-Norjan Kvaløyhin saakka.[3][9]

Erityisen kuuluisa venehauta on Vestfoldin Tønsbergistä löydetty Oseberg[10][11], joka kaivettiin esille vuonna 1904, ja Sandefjordista löydetty Gokstad sekä myös Østfoldin Fredrikstadista löydetty Tuneskipet (900 jaa.).[12] Venehautauksia löytyy myös Gauselista Stavangerista.

Yksittäisten venehautauksien lisäksi on Ruotsissa myös useita hautoja sisältäviä venehautakalmistoja. Yhdessä kalmistossa voi olla 3–14 venehautaa. Kalmistoja on kahdeksan Mälarenin pohjoisrannoilla.[4] Ruotsissa tunnetaan 116 venehautaa, joista 56 on polttohautoja ja 60 ruumishautoja. Venehautoja on runsaammin vasta merovingiaikana, mutta eniten viikinkiaikana, jonka jälkeen ne loppuvat. Mälareninlaaksossa haudatun sukupuoli tunnetaan vain 9 prosentissa tapauksista, mikä heijastaa tilannetta koko Ruotsissa. Ruotsissa on vainajien sukupuoleksi määritetty 42 naista ja 59 miestä, jos muutamat yhteishaudat otetaan huomioon. Miesten haudassa veneen mitta on yleensä ollut 8–9 metriä ja naisen 4–5 metriä.[2]

Uplannissa on Ruotsin kuuluisin venehautakalmisto Vendelin kalmistot (500–800 jaa., esiin on kaivettu 14 venehautaa[13]), mistä johtuu myös nimitys vendelinkausi, joka vastaa suomalaisten merovingiaikaa. Sieltä noin 50 kilometriä etelään sijaitsevat Valsgärden[13] (500–1000-luku, esiin on kaivettu 15 venehautaa), Gamla Uppsala (esiin kaivettu 4)[14], Ulltuna (esiin kaivettu 2) ja Tuna Alsike (esiin kaivettu 10–12). Mälarenin pohjoisrannalla sijaitsevat vielä Tuna Badelunda (esiin kaivettu 8)[15][16] ja Norsa Köping (15, joista kaivettu esiin yksi)[17] sekä Tuna Badelundasta pohjoiseen Sala (esiin kaivettu 4)[7]. Yksittäisiä venehautoja on Skärplingessä Gammelgårdenissa[18] ja Årbyssä Rasbokilissa[13] venehauta ajalta 850–950 jaa.[19][20].

Venehautakalmistoja on myös Itä-Götanmaalla. Kuddbyssa on Skambyn (10, josta kaivettu yksi) kalmisto, jossa on 10 selvää veneenmuotoista vajoamaa. Styrsandissa on Malmin (3) kalmisto, jossa on kolme venehautaa merkitsevää kuoppaa. Mjölbyssa sijaitsee Norra Bergan kalmisto (alle 10), jossa kymmenessä kuopassa on useita veneenmuotoista vajoamia.[4][7] Yksittäinen venehauta on Askebyssa[21]. Länsi-Götanmaalla on tutkittu Äskekärrin[13] (900-luvun) 16-metrinen viikinkivene.

Skånessa on yksittäisiä venehautoja. Sellaisia on Lundin lähellä Furulundissa[22], Malmössä Tornhögissa[23] ja Agnesfridin gymnasiumissa Fosie[24]. Öölannissa on Nabbelundissa Nabberör[25] ja Gotlannissa vain Bulverket ja Viksbåten[13] (1130 jaa.) Söderby-Karlin kotiseutumuseossa.[2]

Suomessa venehautoja tunnetaan 38, niistä suurin osa polttovenehautoja.[26] Suomesta tunnetaan 30 polttokenttäkalmistoa, joita on löytynyt runsaammin veneenniittejä. Niistä ainakin osaa voidaan varmuudella pitää polttovenehautauksen jäänteinä.[5] Lisäksi yksittäisiä polttovenehautoja tunnetaan mm. Perniöstä ja Vähästäkyröstä. Ainoa varma polttamaton venehauta on löytynyt Ahvenanmaalta. Siellä kalmistossa Karrböle 8 on yksi polttamaton venehauta, joka ajoitetaan noin 800−1000-luvulle.[27]

Virossa Saarenmaalla, Sõrvenniemen kapeimmassa kohdassa Salmen kylässä, on tutkittu Salmen venehaudat (Salme I ja II), jotka on ajoitettu noin vuoteen 750 jKr. Haudasta I löytyi 7 miespuolisen vainajan jäännökset ja haudasta II 33 vainajaa. Vainajat oli aseteltu veneeseen eri asentoihin, jotka liittyvät purjehimiseen. Toisessa veneessä 28 vainajaa oli pinottu neljään kerrokseen. Hauta-antimina olivat ruoka-antimet sekä muutama koira, kotieläimiä ja henkilökohtaista esineistöä. Aseita löydettiin runsaasti. Miekkoja oli yli 40, useita keihäitä, toistakymmentä kilpeä, noin 100 nuolenkärkeä, kovasimia, luukampoja, koruja, piikiveä, kirves ja veitsiä sekä 71 pelinappulaa ja useita arpakuutioita. Laivojen niiteistä voitiin päätellä veneiden muoto ja koko sekä se, soudettiinko vai purjehdittiinko sitä. Vaikuttaa siltä, että Salme II oli purjevene ja siten toistaiseksi vanhin Itämereltä tavattu purjevene.[5][28][29]

Bornholmissa on useita venehautoja, jotka ovat joko poltettuja taikka palamattomia. Esimerkiksi Slusegaardin[2] kalmistosta on löydetty 1 400 hautaa, joista noin 40 venehautaa on roomalaiselta rautakaudelta alkaen 200 eaa.[3] Tanskassa on vain neljä säilynyttä venehautaa.[7] Kuuluisa on Fyn saaren Kerteminde Fjordin Ladby (Ladbyskibet)[30]. Tunnettuja ovat myös Gammelbyn venehauta, Lollandin Flintinge ja Saksaan nykyään kuuluva Hedebyn venehauta.

Islanti on skandinaavien asuinsaari, mutta sieltä ei ole löytynyt kuin yksi laivahautaus, Vatnsdalur[2][6]. Tilanne on samalla tavalla erikoinen kuin Gotlannissa, jossa ei ole yhtään venehautaa. Myös Orkneyn saarella Sandayssa on vain yksi Scarin laivahauta. Britteinsaarilla on yllättävän vähän venehautoja, vaikka viikingit kävivät siellä lukuisia taisteluita. Skotlannista tiedetään ainakin Kiloran Bayssa[2][31] ja Port an Eilean Mhòirissa olevat laivahaudat. Itä-Angliassa Suffolkissa on Snapen ja Woodbridgessa Sutton Hoon[7][32] laivahaudat. Irlannin ja Englannin välissä olevalla Mansaarella, jossa viikinkejä asui pitkään, on vielä Balladoole ja Ballateare. Ranskan Bretagnessa oleva alue oli myös viikinkien hallinnassa. Sieltä tunnetaan Île de Groix'n[2] laivahauta.

Viikinkien idänreitiltä venehautoja on löydetty muun muassa Venäjän Novgorodista, Laatokanlinnasta sekä Timerjovosta Jaroslavlin läheltä sekä Ukrainan Tšernihivistä.[33]