Luettelo Suomen työväenliikkeen varhaisvuosien vaikuttajista

Olof "Ola" Castrén (1. elokuuta 1882 Helsinki – 25. tammikuuta 1913 Helsinki[1]), Helsingin yliopistossa opiskellut filosofian tohtori, väitöskirja De sociala strömningarna i Frankrike på Ludvig XIV:s tid (1911).[2] Oli lyhyen aikaa mukana Helsingin ruotsalaisen työväenyhdistyksen toiminnassa syksystä 1902 lähtien, jolloin sen yhteyteen perustettiin ylioppilaiden nuorisoklubi. Kirjoitti vuonna 1906 Hakaniemen mellakan jälkeen Framtid-lehteen artikkelin, jossa sanoi sosialidemokraattien ennustaneen yhteiskunnallisen kehityksen suunnan oikein ja mainitsi heidän jatkossa edustavan merkittävää voimaa.[3] Isä päätoimittaja Robert Castrén[1] ja veli kirjallisuudentutkija Gunnar Castrén.

Jaakko Kemppainen (1869–1931[4]), räätälimestari ja Oulun työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Mukana työläisaktivistien toiminnassa, osallistuen mm. kagaalin järjestämään Bodenin kokoukseen maaliskuussa 1904.[5] Myöhemmin jääkäriliikkeen etappimies Oulussa yhdessä värvääjinä toimineiden Hannes Uksilan ja Yrjö Mäkelinin kanssa.[6]

August Kukkola, Finlaysonin Tampereen puuvillatehtaan värjäri, joka tunnettiin lempinimellä "Partaäijä". Oli perustamassa Finlaysonin värjärien ammattiosastoa vuonna 1900 ja suurlakon aikana lokakuussa 1905 hänen aloitteestaan perustettiin Finlaysonin tehtaiden sosialidemokraattinen ammattiosasto.[7] Kuului myös Tampereen suurlakkokomiteaan[8] ja oli mukana Suomen Ammattijärjestön perustavassa kokouksessa 1907.[9] Osallistui vielä Tampereen työväenyhdistyksen 80-vuotisjuhlaan 1966.[10]

Abraham "Aappo" Käärmekangas (myös Kärmekangas), puuseppä Viipurista. Toimi vaikuttajana mm. nuorelle Yrjö Sirolalle.[11] Heinäkuussa 1899 mukana Suomen Työväenpuolueen perustavassa kokouksessa, jossa kannatti sosialistista linjaa[12] ja valittiin puoluehallitukseen.[13] Muutti mahdollisesti myöhemmin Kanadaan.[14]

Gustaf Viktor Lehtonen (1852 Taivassalo – 1922 Taivassalo^lähde?), kansakoulunopettaja ja wrightiläisen työväenliikkeen vaikuttaja. Perusti maaliskuussa 1887 Porin Työväenyhdistyksen yhdessä sanomalehtimies Matti Kauppisen kanssa.[15]

Johan Emil Lillnix (21. joulukuuta 1867 – 1954), närpiöläisen viljelijäperheen poika joutui nälkävuosien jälkeen huutolaiseksi. Sittemmin räätälinä Vaasassa, Helsingissä, Tampereella, Raumalla ja Turussa.[16] Myöhemmin Vaasan työväenyhdistyksen johtohahmo. Työväenliikkeen veteraani, joka oli mukana jo 1899 Suomen Työväenpuolueen perustavassa kokouksessa, kannattaen siellä sosialistista linjaa.[17] Vuonna 1906 Oulun puoluekokouksessa menettelytapakysymystä pohdittaessa tuli tunnetuksi lausahduksestaan ”Ollaan joko sosialidemokraatteja tahi vallankumouksellisia, mutta molempia yhtaikaa ei voi olla.”[18] SDP:n ehdokkaana vielä vuoden 1933 eduskuntavaaleissa[19] sekä kunniaveteraanina 1952 puoluekokouksessa Helsingissä yhdessä Ida Aalle-Teljon kanssa.[20] Vaasan kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen.

Vendla Lundelin (1862–1949), kirjaltaja ja Tampereen työväenyhdistyksen pitkäaikainen kuoronjohtaja.[21] Vuodesta 1897 lähtien mukana Suomen Kirjaltajaliiton toiminnassa.[22][23] Työskenteli myös opettajana 1911 lakkautetussa Massunmäen koulussa, joka sijaitsi Tampereen Kyttälän kaupunginosan Pellavatehtaanmäellä.[24] Tampereen suurlakkokomitean jäsen vuoden 1905 suurlakon aikana[8] sekä Tampereen äänioikeuskomitean jäsen 1905–1906.[25] Lundelinin isä oli kuoronjohtaja Fredrik Lundelin ja sisaruksia muusikot Sikstus, Fredrika ja August Lundelin.[21] Kaikista on Vendlan ohella henkilökuva Helvi Jokisen tamperelaisia kulttuurivaikuttajia esittelevässä kirjassa Renkaita suvannon pinnassa (1947).[26] Kansan Sivistysrahaston alaisuudessa toimii nykyään S.B., Frederik ja Vendla Lundelinin rahasto.[27]

Johan Bernhardsson (John Bernhard) Mannerstam (s. 25. marraskuuta 1883 Helsinki), suoritti oikeustieteellisen tutkinnon Helsingin yliopistossa 1906.[28] Mukana työläisaktivistien toiminnassa kannattaen vallankumouksellista linjaa. Vuoden 1906 Viaporin kapinan aikana kuului punakaartin johtoon yhdessä Johan Kockin ja Jean Boldtin kanssa.[29] Lähti maanpakoon Kanadaan ja työskenteli toimittajana Ontarion Port Arthurissa ainakin vuonna 1909.[30] Avioitui tammisaarelaisen Elin Emilia Hagströmin (s. 1880) kanssa 1905, pariskunnalle syntyi myöhemmin kahdeksan lasta.^lähde?

Emil Arvid Metsäranta, ammattiyhdistysmies Helsingistä, joka toimi muun muassa Suomen Ammattijärjestön sihteerinä 1921–1924.[31] Puoliso vuodesta 1921 kansanedustaja Elsa Metsäranta.[32]

Kaarlo Salmela (synt. Sandelin, myös Salmelin, 10. toukokuuta 1875 – 21. maaliskuuta 1929)[33] asianajaja ja toimittaja Tampereelta.[34] Oli 1898 perustamassa Kansan Lehteä julkaissutta Tampereen Työväen Sanomalehti Osakeyhtiötä, kuuluen sen suurimpiin osakkaisiin yhdessä Anton Salakarin ja Akusti Samuel Vuorelan kanssa.[35] Tampereen suurlakkokomitean jäsen vuoden 1905 suurlakon aikana.[8]

Hannes Stolt (1887–1941),[36] suomenkieliseen perheeseen syntynty ruotsinkielinen toimittaja Uudeltamaalta. Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen pidetyssä suuressa sosialidemokraattisen työväen kokouksessa valittiin SDP:n väliaikaiseen puoluetoimikuntaan.[37] Arbetarbladetin päätoimittaja vuonna 1921.[38] Puoliso Gustaf Wistbackan tytär Edith (k. 1958).[39] Haudattu Helsinkiin Kulosaaren hautausmaalle.[40]

Gustaf Alfred Wistbacka (s. 7. helmikuuta 1864 Teerijärvi), Pohjanmaalla syntynyt puuseppä, joka muutti Helsinkiin 1886.[39] Aloitteentekijä Helsingin ruotsalaisen työväenyhdistyksen perustamisessa vuonna 1898[41] ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Kuului myös 1899 perustetun Finlands Svenska Arbe­tarförbundin ensimmäisiin johtohahmoihin. Lähti siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan ilmeisesti jo vuoteen 1901 mennessä. Wistbackan tytär Edith (k. 1958) avioitui Arbetaren-lehden päätoimittajan Hannes Stoltin kanssa ja toimi myös itse työväenliikkeessä.[39]