Vendat

Vendan bantustanin sijainti Etelä-Afrikan kartalla.

Vendat muuttivat nykyisille alueilleen useissa aalloissa Itä-Afrikasta. Vhangonat olivat vendaryhmistä ensimmäisinä paikalla saapuen noin 1100-luvulla Limpopojoelle. Limpopojoen vendat ylittivät nykyisen Transvaalin puolelle todennäköisesti 1600-luvulla Thoho ya Ndoun johdolla. Vendojen käyttämät suuret ja voimakkaat jouset antoivat heille ehkä etulyöntiaseman alueen aikaisempiin asukkaisiin nähden, jonka avulla he saattoivat valloittaa alueen itselleen. Thoho ya Ndoun jo kuoltua vendat jakautuivat useisiin eri heimoihin ja jäivät näin alttiiksi uusille valloittajille. Swazit hyökkäsivät vuonna 1839, mutta turvapaikat vuoristossa estivät vendojen häviämisen kokonaan.[2]

Afrikaanerit saapuivat vendojen alueelle 1840-luvulla. Alueelle tuli ensin buurimetsästäjien pieniä asutuksia, joista töitä saivat norsunluun metsästyksen yhteydessä myös vendat. Buurit alkoivat sittemmin kuitenkin järjestää orjien ryöstöretkiä vendojen kyliin, mikä johti vendojen kapinaan vuonna 1867. Vendat karkottivat buuriuudisasukkaat, mutta buurit iskivät takaisin ja valloittivat maat uudelleen kukistaen vendapäälliköt yksitellen saaden haltuunsa maat Limpopon eteläpuolelta vuoteen 1898 mennessä. Näin maista tuli osa buurien Etelä-Afrikan tasavaltaa eli toiselta nimeltään Transvaalia.[2]

Buuritasavallat ja brittiläiset siirtokunnat yhdistyivät vuonna 1910 Etelä-Afrikan unioniksi, jota johti sen valkoinen vähemmistö. Rotuerottelupolitiikan seurauksena vendat rajoitettiin kolmelle pienehkölle alkuasukasalueelle. Apartheid otettiin käyttöön vuonna 1948 ja vendojen alueet muutettiin vuonna 1973 Vendan bantustaniksi, joka sai itsenäisyyden vuonna 1979. Näennäistä itsenäisyyttä ei tosin tunnustettu Etelä-Afrikan ulkopuolella. Valkoisten vallan päättyessä vuonna 1994 Vendan bantustan liitettiin jälleen Etelä-Afrikkaan.[2]

Vendatyttöjen pytontanssi.

Suurin osa vendoista asuu suurehkoissa maanviljelijäkylissä. Alueen kelpoisuus maanviljelyyn on kuitenkin heikko ja siihen kelpaavasta maasta on vielä suurempi puute väestönkasvun takia. Ruokaa joudutaankin tuomaan muualta. Noin 10 % vendoista työskentelee kotialueidensa ulkopuolella tehtailla ja kaivoksilla. Vendat jakautuvat sukulinjoihin, joissa saman esi-isän jakavat linjat kuuluvat samaan klaaniin, eivätkä esimerkiksi avioidu saman klaanin sisällä. Vendojen alaryhmiä ovat vhalembat, vhangonat, vhasenzit ja vhatavhatsindit.[2]

Suurin osa vendoista on kristittyjä. Joitakin perinteisen uskon tapoja harjoitetaan kuitenkin edelleen. Pubertiteetin saavutettuaan vendatytöt osallistuvat kuusipäiväiseen vhusha-initiaatioriittiin, jonka aikana opitaan muun muassa esi-aviollisen seksin pahuudesta. Myöhemmin he osallistuvat domba-nimiseen kouluun, jossa opitaan puolestaan esimerkiksi tulevalta vaimolta odotettuja taitoja. Koko prosessi voi kestää muutamasta kuukaudesta vuoteen. Sen erikoisuuksiin kuuluu muun muassa pytontanssi. Pojillakin on alun perin ollut vastaavia riittejä,mutta ne ovat nykyisin korvautuneet ympärileikkausseremonialla.[2]